Ongelma ystävän kanssa! Mitä tehdä?
Meillä on muutaman tytöt tiivis ystäväporukka, joka tykkää kokoontua kokkailemaan yhdessä. Porukkaan tietenkin mahtuu allergioita, eikä se ikinä ole varsinainen ongelma ole ollut. Teemme ruokia joita kaikki voivat syödä (tai varmistamme, ettei allergiaa aiheuttava aine kosketa allergikon lautasta/ruokaa.) Ja kulut jaamme aina tasapuolisesti.
Jos teemme jotain ruokaa, jossa on montaa täytettä, (pizza, tortillat, salaatti yms.) ilmenee allergisten kanssa tietenkin pieni ongelma. Päätämme yhdessä, että teemme salaattia, tietenkin osa haluaa salaattiinsa paprikaa (itse en sitä voi syödä), osa tomaattia (osa allergisia), osa jotain muuta mistä joku taas ei ehkä tykkää.
”Ongelman” olemme ratkaisseet sillä, että ostamme ns. perus rungon salaattiin/yms. yhdessä. Eli sen kaiken mitä kaikki voivat syödä, maksetaan tasan. Ne jotka haluavat tomaattia yms. omaan salaattiinsa, ostavat tomaattia ja maksavat sen itse ja ruokaa laittaessa, tomaatit laitetaan erilliseen kulhoon, josta sen maksaneet/halunneet voivat sitten sen salaattiinsa pöydässä lisätä. Ja tämä järjestely on sopinut kaikille. Eli jokainen maksaa siitä, mitä itse syö ja ostaa juuri sen lisukkeen, jonka haluaa ja niin paljon kuin haluaa.
Ruokapöydässä kumminkin neiti-ongelmainen (eniten allergioita) rupeaa huomauttelemaan: - epäreilua, että teillä on tomaattia, kun minä en sitä voi syödä. TAI:- miksi teidän piti ottaa salaattiinne juustoa, enhän minä voi sitä syödä. TAI: -ai, teillä on kermaviilikastike tortilloissa, minä en voi sitä syödä. TAI luettelee mille kaikelle on pöydässä allerginen. Ja sama toistuu silloin tällöin ravintolassa. Joku tilaa jotain, mille hän on allerginen ja sama valitus alkaa...
Ystävä on muuten aivan ihana, mutta tällainen alkaa ärsyttämän, kun kaikki ovat kiireisiä ja yhteiset kokkailuillat ovat ainoita hetkiä, milloin oikeasti ehtii toisia näkemään. En oikein tiedä miksi tämän romaanin kirjoitin, mutta mitä tehdä kaverin suhteen? Joskus on ystävien kanssa huomautettu leikkisästi, että juu tiedetään että olet allerginen sille ja sille, olet kertonut jo tuhat kertaa. Asia ei muutu. Mitä tehdä?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 00:11"]Mä taas saan kavereiden kohalla törmätä hyvin usein siihen, että kaverit syö kaikkea mille mä oon allerginen. Kun kysyn, et onko hyvää tai miltä maistuu niin eka lause on aina "Maista tosta.". Joo ihanaa, et halutaan jakaa omistaan, mut sit mua sapettaa aina joskus kun en vaan voi syödä.
Esim tuore ananas on asia mitä rakastan ja jos vaan voisin niin mielelläni sitä söisin lähestulkoon aina. Aina en vaan mahda sille mitään, että surkuttelen kohtaloani ja sanon, et olishan se ihanaa syödä ananasta, mut ilman joudun olemaan.
En kuitenkaan tee numeroa allergioistani ja jos esim ravintolaan mennään niin en voi sille mitään, et juurikin joku ananas tai sitrus tuoksuu aivan ihanalle nenään, mut ilman joudun olemaan. Ja se sapettaa.
[/quote]
Ja siis en todellakaan asiaa hoe kokoajan ja jos ystäväni tilaa vaikkapa pitsan missä on ananasta ja näin, niin kaiholla mä sitä ananasta tuijottelen.
Ja keskityn kuitenkin kaverini kanssa keskusteluun ja ruokailuun.
No jos kaveri on muuten ihana, niin kestätte hänen pakkomielteensä kertoa allergioistaan. Ei se kai koko iltaa jaksa jauhaa allergioistaan?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 22:11"]
No jos kaveri on muuten ihana, niin kestätte hänen pakkomielteensä kertoa allergioistaan. Ei se kai koko iltaa jaksa jauhaa allergioistaan?
[/quote]
Kyllä se melkein koko ilta on. Teemme ruuan ja juttelemme pöydässä. Olemme kaikki tottuneet syömään hitaasti ja nautinnollisesti. Yleensä jälkiruoka/kahvi pöydässäkin kuuluu valitusta: - minulle ei kahvimaitoa tarvitse antaa, olen allerginen. Ja ruokapöydässä saatta nyrpeästi vilkaista aina, kun joku ottaa jotain jolle hän on allerginen. Yleensä ehdimme juuri tehdä ruokaa ja syödä sen, kun kaikkien pitää ruveta lähtemään nukkumaan/opiskelemaan/vuorotyöhän/yms.
Tai kuvittele kun olet ravintolassa saanut juuri eteesi ihanan pasta-annoksen kermaisella tomaattikastikkeella, ja pöydän toiseltapuolelta kuuluu: - ai tommosen tilasit. Tiedeäthän, että olen allerginen sille? Innostus muutta aika nopeaa ärsytykseksi, itsellenihän tämän annoksen tilasin, en sinulle, sinä et tätä ole syömässä, älä valita.
Ja kyllä me hänet kestämmekin, mutta mietin vain miten hänelle saisi sanottua nätisti( ja siten, että hän uskoisi), että mitä hän tekee on ärsyttävää.
AP
Kululostatte tosi lapsellisilta, anteeksi nyt vaan! Ei omasta ystäväpiiristäni kukaan tee omasta erikoisruokavaliostaan numeroa
mutta kyllähän se varmasti tympii kaveria, ja tuntuu epäreilulta, ettei hän pääse osalliseksi herkullisista ruoka-asioista allergioidensa takia. mutta hän vaikuttaa tekevän vähän turhan ison numeron itsestään ja pahasta olostaan. 7-viestissä ehdotettu asian ottaminen puheeksi on varmaan ihan hyvä idea.
^ota asia puheeksi vaikka jossain yhteydessä, jos suunnittelette seuraavaa ruokahengailuanne? kahdestaan kaverin kanssa, sanoisin, niin ei tule sellaista fiilistä, että yrittäisit jotenkin nolata hänet kaikkien edessä.
Ystäväsi ei varmaan oikeasti tajua miten rasittavasta hän käyttäytyy. Voisitteko seuraavan kerran ihan vaan kysyä häneltä suoraan kaikella ystävyydellä, että "Mitä ehdotat että me voitais tehdä asialle? Kuulostaa siltä, että sua tosissaan vaivaa tää tilanne."
Kysy ett pitäiskö nyt sitten syödä sellaisia ruokia vain mitä sinäkin pystyt syömään?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 23:07"]
Ystäväsi ei varmaan oikeasti tajua miten rasittavasta hän käyttäytyy. Voisitteko seuraavan kerran ihan vaan kysyä häneltä suoraan kaikella ystävyydellä, että "Mitä ehdotat että me voitais tehdä asialle? Kuulostaa siltä, että sua tosissaan vaivaa tää tilanne."
[/quote]
Pitänee varmaan kysyä joo. Tiedä sitten miten reagoi, kun ennenkin ollaan ohi mennen huomautettu ja ei mitään tapahtunut. Ehkä tuo suoraan kysyminen toimisi paremmin. Sitten vain se, että onko fiksumpaa kysy kun ollaan kahden, vai suoraan päin naamaa, kun seuraavalla kerralla alkaa valittaa?
AP
Mä taas saan kavereiden kohalla törmätä hyvin usein siihen, että kaverit syö kaikkea mille mä oon allerginen. Kun kysyn, et onko hyvää tai miltä maistuu niin eka lause on aina "Maista tosta.". Joo ihanaa, et halutaan jakaa omistaan, mut sit mua sapettaa aina joskus kun en vaan voi syödä.
Esim tuore ananas on asia mitä rakastan ja jos vaan voisin niin mielelläni sitä söisin lähestulkoon aina. Aina en vaan mahda sille mitään, että surkuttelen kohtaloani ja sanon, et olishan se ihanaa syödä ananasta, mut ilman joudun olemaan.
En kuitenkaan tee numeroa allergioistani ja jos esim ravintolaan mennään niin en voi sille mitään, et juurikin joku ananas tai sitrus tuoksuu aivan ihanalle nenään, mut ilman joudun olemaan. Ja se sapettaa.