Pitäisikö vain luovuttaa elämässä?

Vieraisiin kieliin, kuten venäjä, espanja, italia, ranska on helppo päästä. Todennäköisesti myös Helsingissä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:26"]Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi jotkut arvottavat opiskelun niin korkealle, että koko elämä riippuu siitä. Tietysti kouluttautuminen on hieno asia, mutta ei ainoa oikea elämänpolku. Etenkin täällä AV:lla ollessa tuntuu että akateemisuus on ainoa mikä merkitsee.

Mikä ap estää sinua kirjoittamasta romaania? Menestystä siitä ei välttämättä tule, mutta vielä vähemmän jos sitä ei ole edes kirjoitettuna. Se on varma, ettei kirjoittajan koulutus siihen vaikuta suuntaan tai toiseen.

Eikö matkustelukin olisi tällä hetkellä helpompaa, kun ei ole sidottuna mihinkään "tärkeään"?

[/quote]

Hyviä kysymyksiä.
Olen aina arvottanut kouluttautumisen liian korkealle. Se on ollut ykköspäämäräni hyvin kauan, ja odotan enemmän sitäkuin esim. opintojen jälkeistä työelämää. Olet oikeassa, sehän on hyvin typerää. Ihmisen "arvo" määrittyy muiden asioiden perusteella.
Voisin kuvitella, että se johtuu siitä, että liikun piireissä, joissa yliopistokoulutus on itsestäänselvyys. Kun on kahvilla kolmen lääkärin, OTM:n ja VTM:n kanssa, ei kassatyöntekijänä tunne kuuluvansa joukkoon, vaan oma elämäntilanne suorastaan nolottaa. (Ei siksi, että kassatyössä olisi mitään pahaa tai noloa, vaan siksi, että olen itse niin tyytymätön siihen, ja joudun myötämään, että en saa muutettua elämääni parempaan vaikka vuosivuodelta yritän.)

Kirjoittaminen onkin sitten toinen juttu. Sitä olen aina halunnut tehdä, mutta suku ja vanhemmat ovat käskeneer hankkia oikeita töitä. Masennuksen seurauksena en ole pystynyt enää kirjoittamaan samalla lailla kuin ennen. Matkustamaan ei Helsingissä asuva kassatyöntekijä oikein pysty, valitettavasti.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:30"]Vieraisiin kieliin, kuten venäjä, espanja, italia, ranska on helppo päästä. Todennäköisesti myös Helsingissä.
[/quote]

Näin voi olla, mutta entäs kun ei ole aiempia opintoja niistä takana.

Ap, hae vaikka AMK:n. Kyllä se kertoo jo jotain, jos ei usealla yrittämällä pääse.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:30"]Vieraisiin kieliin, kuten venäjä, espanja, italia, ranska on helppo päästä. Todennäköisesti myös Helsingissä.
[/quote]

Näin voi olla, mutta entäs kun ei ole aiempia opintoja niistä takana.
[/quote]

Lukion oppimäärän opiskelee hyvin ennen pääsykokeita. Olen päässyt sivuainekokeesta kahdesti läpi kahden alkeiskurssin tiedoilla.

Sama tilannr täälläkin! Yritetty on monta kertaa, joka kerta tuntuu yhtä pahalta kun opiskelupaikkaa ei tipu.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:54"]Ap, hae vaikka AMK:n. Kyllä se kertoo jo jotain, jos ei usealla yrittämällä pääse.
[/quote]

En näe mieltä mennä opiskelemaan jotakin, jota en halua ja josta en ole kiinnostunut. Miten se eroaisi nykyisestä tilanteestani? (=olen työssä, jota inhoan)

Älä nyt vielä luovuta. Tärkein on kunnossa eli on ihminen, jota aidosti rakastaa. Muut hommat saat kuntoon ajan kanssa. Työtä se vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo.

Ap:n vaihtoehto luovuttamisesta kuulostaa melkein minun unelma elämältäni. Mietin luovuttamista, minä, joka en kykene menemään edes kaupan kassalle töihin. Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut kaltaisistani, vaikka minustakin voisi saada ihan järjellisen veronmaksajan terapoimalla, kenties. Jos puolisoni heittää lusikan nurkkaan ennen minua, olen niin tyhjän päällä kuin vain voi olla. Kukaan ei tule minua pelastamaan. Ajatus siitä ahdistaa niin, että en halua enää omaa elämääni.. Pyydän lähes joka päivä että pääsisin pois. Mieheni kyllä pärjää tässä maailmassa, minä en.

Avoin amk opinnot ja väylä sinne kouluun.

Nyt ap et luovuta! Sä et ole yhtään sen huonompi kun ne yliopistokoulutuksen jo hankkineet! Sulla ei ole mitään syytä nyt hävetä kaupan kassana oloa. Sähän voisit ihan hyvin kertoa, että opiskelet avoimessa yliopistossa ja siinä sivussa rahoitat asiaa tekemällä kassahommia. Käännä asia omassa päässäsi näin ja ole ylpeä siitä :) Ja nyt - selaa läpi eri yliopistojen avointen kurssit ja opintokokonaisuudet millaisia on missäkin tarjolla haluamallesi alalle. Jossain yliopistossa saattaa olla kyseinen ala väyläopintoina. Lisäksi esim. Jyväskylän yliopistossa maksetaan tietyin edellytyksin vielä opintomaksu takaisinkin. Kaikki ei vaan pääse todistuksella ja kaikki ei pääse pääsykokeillakaan vaikka kuinka lukisi, ainakaan heti. Vaikka väyläopinnot eivät onnistuisi eli ettei haluamallesi alalle ole missään väylää, auttavat opinnot kuitenkin sinua niiden pääsykokeiden kanssa ja ne sitten hyväksiluetaan. Joudut toki rahoittamaan opintoja nyt itse, mutta hei, voisit käyttää sen rahan huonomminkin! Nyt lopetat surkuttelun, pistät vähän rintaa rottingille ja tsemppaat, että hemmetti, tämä nainen tekee nyt näin! Kiität vielä itseäsi myöhemmin :) Tsemppiä!

Katselitko eilen noita avoimen väyläopintoja?

Miksi pitää opiskella Helsingissä - jos samaa alaa on muualla saatavissa, hae sinne. Helsinkiin hakee 'koko' Suomen nuoriso opiskelemaan, joten opiskelupaikan saaminen on tosi vaikeaa. Hae johonkin keskisuureen kaupunkiin - niihin ei opintoihin ihan yhtä kova tunku. Joskus maakunnissa liikkuessa tuntuu hassulta kun nuoret sanovat aina lähtevänsä Helsinkiin... hoh hoijaa, on niitä muitakin paikkoja: Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä jne. joissa on jo isomman kaupungin tuntua ja laadukkaita opinahjoja. On parempi, että on tutkinto, kuin että ei ole tutkintoa. Helsingin ihannointi on vaan jotain harhakuvaa, herätkää. 

Niin, ehkä ap näin reilun kuuden vuoden jälkeen on jo keksinyt, mitä tehdä elämälleen.