Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Median luomat kauhukuvat äitiydestä, kertokaa positiivisia asioita!
22.03.2015 |
Olen siinä iässä ja elämäntilanteessa että pitäisi tehdä päätös perheenlisäyksen yrittämisestä. Olen aina ajatellut että joskus sitten, en siis ole koskaan pitänyt itseäni velana. Nyt kun se "joskus sitten" on käsillä, tuntuu ajatus todella ahdistavalta.
Tuntuu, että jokapaikassa uutisoidaan vain väsyneistä äideistä, äidit tappavat lapsiaan, eivät jaksa, parisuhde kärsii, ero tulee, loputon väsymys, tekisi mieli kävellä rekan alle.. mun silmät näkevät joka puolella näitä kertomuksia! Olen taipuvainen ahdistukseen ja paniikkihäiriöön muutenkin, joten nämä jutut todella ahdistavat minua. Elämäni, parisuhteeni ja taloudellinen tilanne on muuten täysin kunnossa ja olisin varmasti erittän hyvä äiti..mutta pelkään yli kaiken että sekoan ja teen jotain kamalaa mahdollisille lapsilleni. Enhän voi etukäteen tietää millaista se elämä sitten on.
Kertokaa siis niitä positiivisia juttuja jälkikasvusta, miksi niin moni haluaa lapsia? Millä pääsen eroon näistä peloistani??
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 20:22"]
Ei sitä osaa oikeasti kuvailla sanoin miten uskomattomalta se oman lapsen saaminen tuntuu. En ole koskaan tuntenut tämmöistä rakkautta!
[/quote]
Eivät kaikki tunne mitään tuollaisia ylitsevuotavia rakkaushurmoksia. Ei kannata pettyä, jos sellaisia ei tulekaan. Jokaisen persoonallisuus (ja hormonitoiminta) on erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, mutta mikä tuossa täyttää "kauhukuvan" tunnusmerkit? Väsymys, parisuhteen huononeminen sekä huoli ja ahdistus ovat todennäköisiä seurauksia. Itsetuhoisia ja totaalisen epätoivoisia hetkiä koituu monelle. Vanhemmuuden totdellisuus ei ehkä ole tarpeeksi ruusuista makuusi, mutta ei se median vika ole. Nyt siitä vain on jotakin mieltä kirjoittaa, kun jokainen voi päättää lastenhankinnasta itse. Ennen niitä lapsia vain tuli, eikä negatiivisten asioiden esillä pitämisessä ollut mitään mieltä. Kaikille ne tulivat tutuiksi kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:13"]
Sori, mutta mikä tuossa täyttää "kauhukuvan" tunnusmerkit? Väsymys, parisuhteen huononeminen sekä huoli ja ahdistus ovat todennäköisiä seurauksia. Itsetuhoisia ja totaalisen epätoivoisia hetkiä koituu monelle. Vanhemmuuden totdellisuus ei ehkä ole tarpeeksi ruusuista makuusi, mutta ei se median vika ole. Nyt siitä vain on jotakin mieltä kirjoittaa, kun jokainen voi päättää lastenhankinnasta itse. Ennen niitä lapsia vain tuli, eikä negatiivisten asioiden esillä pitämisessä ollut mitään mieltä. Kaikille ne tulivat tutuiksi kuitenkin.
[/quote]
On myös melko yksinkertaista väittää, että _kaikille_ tulee nuo negatiiviset asiat tutuiksi. Joo, joskus saattaa joutua valvomaan ja joskus on jotakin huolta. Mutta haloo, epätoivoa ei kyllä ole kovin monella.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:13"]
Sori, mutta mikä tuossa täyttää "kauhukuvan" tunnusmerkit? Väsymys, parisuhteen huononeminen sekä huoli ja ahdistus ovat todennäköisiä seurauksia. Itsetuhoisia ja totaalisen epätoivoisia hetkiä koituu monelle. Vanhemmuuden totdellisuus ei ehkä ole tarpeeksi ruusuista makuusi, mutta ei se median vika ole. Nyt siitä vain on jotakin mieltä kirjoittaa, kun jokainen voi päättää lastenhankinnasta itse. Ennen niitä lapsia vain tuli, eikä negatiivisten asioiden esillä pitämisessä ollut mitään mieltä. Kaikille ne tulivat tutuiksi kuitenkin.
[/quote]
On myös melko yksinkertaista väittää, että _kaikille_ tulee nuo negatiiviset asiat tutuiksi. Joo, joskus saattaa joutua valvomaan ja joskus on jotakin huolta. Mutta haloo, epätoivoa ei kyllä ole kovin monella.
[/quote]
Mihin perustuu väitteesi, ettei monikaan kokisi epätoivoa edes ajoittain?
Entä mihin perustuu tuo naiivi olettamus, etteivät hyvin yleiset ja tyypilliset ongelmat osuisi omalle kohdalle?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:13"]
Sori, mutta mikä tuossa täyttää "kauhukuvan" tunnusmerkit? Väsymys, parisuhteen huononeminen sekä huoli ja ahdistus ovat todennäköisiä seurauksia. Itsetuhoisia ja totaalisen epätoivoisia hetkiä koituu monelle. Vanhemmuuden totdellisuus ei ehkä ole tarpeeksi ruusuista makuusi, mutta ei se median vika ole. Nyt siitä vain on jotakin mieltä kirjoittaa, kun jokainen voi päättää lastenhankinnasta itse. Ennen niitä lapsia vain tuli, eikä negatiivisten asioiden esillä pitämisessä ollut mitään mieltä. Kaikille ne tulivat tutuiksi kuitenkin.
[/quote]
On myös melko yksinkertaista väittää, että _kaikille_ tulee nuo negatiiviset asiat tutuiksi. Joo, joskus saattaa joutua valvomaan ja joskus on jotakin huolta. Mutta haloo, epätoivoa ei kyllä ole kovin monella.
[/quote]
Mihin perustuu väitteesi, ettei monikaan kokisi epätoivoa edes ajoittain?
Entä mihin perustuu tuo naiivi olettamus, etteivät hyvin yleiset ja tyypilliset ongelmat osuisi omalle kohdalle?
[/quote]
No kyllähän sen nyt ihan maalaisjärjellä ymmärtää, ettei itsetuhoisia hetkiä tule monelle. Kyllä se jo uutiskynnyksen ylittäisi, jos äidit ja isät yrittäisivät joukolla riistää henkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oma lapsi on jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa ja ihmeellistä. Meidän "vauva" nyt 11kk, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois <3
Kaikki nää "en ole käynyt suihkussa moneen päivään" tai "en ole nukkunut kuukausiin"-lässytykset on mua aina ihmetyttänyt. Suihkuun olen päässyt joka päivä, ja jos en nukkunut yöllä niin nukuin sitten päivällä kun mies tuli töistä kotiin. Ja viikonloppuyöt hoidamme vuorotellen, jotta toinen saa nukkua täyden yön (jos sattuu että lapsi herää) ja niin pitkään kuin haluaa.
Se, että huononeeko parisuhde on ihan pariskunnasta kiinni. Meillä taas menee paremmin kuin pitkään aikaan, (olemme olleet yhdessä 9 vuotta) raskaus ja vauva-aika on vain lähentänyt meitä.
Toki yksinhuoltajan arki on varmasti rankempaa, mutta kahden vanhemman perheessä se vastuu on helppo jakaa. Näin pähkinänkuoressa, äitinä oleminen on parasta, mitä tiedän!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:13"]
Sori, mutta mikä tuossa täyttää "kauhukuvan" tunnusmerkit? Väsymys, parisuhteen huononeminen sekä huoli ja ahdistus ovat todennäköisiä seurauksia. Itsetuhoisia ja totaalisen epätoivoisia hetkiä koituu monelle. Vanhemmuuden totdellisuus ei ehkä ole tarpeeksi ruusuista makuusi, mutta ei se median vika ole. Nyt siitä vain on jotakin mieltä kirjoittaa, kun jokainen voi päättää lastenhankinnasta itse. Ennen niitä lapsia vain tuli, eikä negatiivisten asioiden esillä pitämisessä ollut mitään mieltä. Kaikille ne tulivat tutuiksi kuitenkin.
[/quote]
On myös melko yksinkertaista väittää, että _kaikille_ tulee nuo negatiiviset asiat tutuiksi. Joo, joskus saattaa joutua valvomaan ja joskus on jotakin huolta. Mutta haloo, epätoivoa ei kyllä ole kovin monella.
[/quote]
Mihin perustuu väitteesi, ettei monikaan kokisi epätoivoa edes ajoittain?
Entä mihin perustuu tuo naiivi olettamus, etteivät hyvin yleiset ja tyypilliset ongelmat osuisi omalle kohdalle?
[/quote]
No kyllähän sen nyt ihan maalaisjärjellä ymmärtää, ettei itsetuhoisia hetkiä tule monelle. Kyllä se jo uutiskynnyksen ylittäisi, jos äidit ja isät yrittäisivät joukolla riistää henkensä.
[/quote]
Epätoivoa voi kokea ilman, että yrittää tappaa itseään tai lapsiaan tai edes harkitsee sitä. Tämä on aloittajalle tuttua, kun hän paniikkihäiriötäkin sairastaa.
Mikä on vastauksesi jälkimmäiseen kysymykseeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti lapsen kanssa on työläämpää kuin ilman, ihan varmasti siihen menee rahaa. Voi olla, että jonakin päivänä ei pääse suihkuun (vaikka luultavasti kyllä pääsee). Mutta jos mielenterveys, parisuhde ja raha-asiat ovat kunnossa, niin ei kannata pohtia riskiä perhesurman tekemiseen. Jos taas nuo em. seikat ovat heikommalla tolalla ja elämänhallinta on hiuskarvan varassa, niin ei siihen tilanteeseen lasta kannata tehdä.
Lapsi on useimmille kaiken vaivan arvoinen.
Painotan siis etten todellakaan ole mielenterveyspotilas tai muuten epävakaa, mutta tosiaan taipumus ahdistukseen ja paniikkihäiriö on vaikka täysin normaalia elämää elänkin ja teen suht vaativaa työtä. Näiden taipumusten vuoksi pelkään että mitä jos lapsen saanti laukaisee "sekoamisen" tai en vain pärjää..enhän voi näin lapsettomana tietää mitä se oikeasti sitten on. Paniikkihäiriön taudinkuvaan kun liittyy erinäiset pelkotilat niin varmasti mietin näitä keskivertoihmistä enemmän..ja kiinnitän huomiota negatiivissävytteiseen uutisointiin. Hienoa, että näistä vanhemmuuden synkistäkin puolista nyt puhutaan enemmän mutta itse myös ahdistun että mitä jos minullekin vain käy noin..vaikka ei varmasti käy, sen toki järjellä ymmärrän!
Just tuota mietin että miten ei muka edes suihkuun ehdi..tai ylipäätään tehdä mitään muutakaan. Miten sellaista jaksaa kun on tottunut olemaan vain oman itsensä herra. Että onko se lapsi kaiken tuon menetyksen arvoinen ja enemmän.
Kiitos asiallisista kommenteista :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinhuoltaja ja täytyy sano että tämä on ollut paljon raskaampaa kuin kuvittelin. Tosin mulla oli aika epärealistisen helppo kuva vanhemmuudesta . Työtähän se vaatii ja vastuuta koko ajan.
Tosin lapsi on vielä tosi pieni, voi olla että ajan oloon hieman helpottaa. Tämä kaikki työ ja vastuu on silti vaivan arvoista ja enemmänkin, lapsi on jo nyt mainio pieni ihminen, aivan oma persoonansa ja hänellä on veikeä huumorintaju. Yksinkertaisesti hauska seurata hänen puuhiaan ja kuinka koko ajan tulee uusia taitoja. Ja nautin kun saan itsekin olla vähän lapsellinen ja leikkiä, lorutella ja tehdä muuta kivaa.
Lapsiperhe elämä tuntuu hyvältä mutta raskaalta ajoittain.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:40"]
Mun on kyllä pakko pilata tämä positiivinen keskustelu ja sanoa, että kaikista ei ihan oikeasti ole äideiksi. Niin kuin minusta. Minulla oli samanlaisia ahdistuksen tunteita kun olin raskaana, eivätkä ne ole väistyneet vieläkään vaikka on jo kaksi lasta ja vanhempi jo koulussa. En ole KOSKAAN tuntenut mitään valtavaa rakkautta lapsia kohtaan, minua ihan oikeasti ällöttää kun lapsi tulee sanomaan "rakastan sua", minä en tykkää että lapsi tulee halaamaan, en nauti äitiydestä YHTÄÄN!!! Sanotaan että se on vaivan arvoista, mutta ei ole. En tykkää asioista, joihin lapsen kanssa joutuu: vihaan puistoihin menemistä, mammajuttuja, vihaan vanhempainvartteja, vasukeskusteluja, seisomista jalkapallokentän reunalla, lasten kanssa leikkimistä, jatkuvaa vastuuta ja huolehtimista. En aina oikein edes ymmärrä, miten olen selvinnyt järjissäni kaikki nämä vuodet. Olen aika epäsosiaalinen, inhoan sitä pakkososiaalisuutta mikä lasten kautta monesti tulee elämään (juuri kerhot, päiväkodit, harrastukset ym), koen niistä ahdistusta ja paniikkia. Nauttisin elämästä paljon enemmän jos saisin vain käydä töissä ja levätä vapaa-ajat. Myönnän että olen todella huono äiti. Ja ennen kuin alatte paasaamaan että lapset pitäis huostaanottaa, niin hyvin olen kuitenkin hoitanut, ruokaa laittanut, läksyt katsonut ym. ja onneksi lapsilla on kunnollinen isä.
Mutta ap, mieti vielä. Minä en todellakaan allekirjoita että kaikki se kärsimys on vaivan arvoista tai että omaa lasta rakastaa ihan varmasti.
[/quote]
Miksi tällaiset ihmiset hankkii lapsia???
Olet hullu, jos luulet ettei lapsi huomaa ettet nauti YHTÄÄN äitiydestä tai et tunne valtavaa rakkautta lastasi kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ja miehen vanhemmat asuvat ulkomailla, me molempien opiskelupaikkakunnalla kaukana parhaista kavereista ja muista sukulaisista. Tukiverkoston puute pelotti eniten, sillä minulla oli samanlaisia pelkoja väsymyksestä ym. No, yksikään kauhukuva ei ole toteutunut. Lapsi on maailman paras, ihanin ja ihmeellisin, eikä tätä rakkauden mmäärää voi käsittää. Toisin kuin pelkäsin, en ole sekuntiakaan katunut, ja on vaikeaa uskoa, että joku lapsiaan katuisi. Joskus ajattelen, miten paljon helpompaa opiskelu olisi ilman lasta, mutta toivon melkeinpä että olisin saanut lapsen jo aiemmin - minusta ttuntuu nimittäin, että vasta nyt olen elämässäni onnellinen.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kaikille yllättävänkin asiallisista ja tsemppaavista vastauksista! Minulle tämä päätös on varmasti elämän suurin, toki toivoisi että kaikille muillekin...