Mitä teen?

Olen vajaa 30-vuotias mies, olen saman ikäisen naisen kanssa naimisissa.

Meillä on:

- Aivan mahtavat alle kouluikäiset lapset
- Suuri asuntolaina puoliksi
- Pitkä yhteinen historia, lähes puolet elämästä
- Vakituiset suhteellisen hyvin palkatut työpaikat

Meillä ei ole:

- Läheisyyttä (vain jos minä lähestyn, mutta ei tule vaikutelmaa että hän haluaisi)
- Seksiä (häntä ei kiinnosta)
- Yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita
- Paljoa puhuttavaa juuri mistään

Tunnen olevani ahdistettu nurkkaan, elän ikäänkuin kämppiksen kanssa jonka kanssa ei ole paljoa puhuttavaa sekä yhteiset lapset pyörivät ympärillä. Ero on mielestäni hirveä ajatus sillä lapseni ovat tärkein asia elämässäni enkä halua olla heistä erossa yhtään enempää kuin on pakko.

Toisaalta koen olevani kelpaamaton puolisolleni enkä pettämään lähde koskaan. Minä teen vapaaehtoisesti ja mielelläni lähestulkoon kaikki kotityöt ja yritän pitää hänen työperäisen stressitason mahdollisimman alhaalla.

Hyvät neuvot ovat kalliit, sillä tässä on paljon menetettävää. Tiedän että tämä palsta ei ole oikea paikka keskustella aiheesta mutta vapauttavaa avautua anonyymisti.