Lue keskustelun säännöt.
Jäädyn idiootiksi, kun alan jännittää
14.12.2021 |
Olen vasta näin myöhäisellä 48 vuoden iällä rohkaistunut osallistumaan erilaisille kursseille ja vapaa ajan toimintaan, koska se ihan oikeasti tuntuu mukavalta, ja tuo väri elämään. Mutta, mutta... Jäädyn poikkeuksetta ihan palikaksi, kun tulee vaikka esim. kirjallinen, suullinen, tai näyttökoe. Ihan pienetkin asiat saavat minut täysin lukkoon. Sanat tarttuu kurkkuun, puhe ei tahdo luistaa, vaikka olisin etukäteen miettinyt mitä sanon. Samoin aivot menee sumuksi, jos ohjaaja näyttää kuinka jokin tehdään, enkä siis muista mitään näkemääni tai kuulemaani. Olen alkanut epäilemään, että onko mulla päässä pshasti vikaa, vai mikä mua oikein vaivaa. Vie vaan halua yrittää yhtään mitään ja olen alkanut pelkäämään tilanteita ihan hirveästi. Kaikki muut tuntuu onnistuvan, eli tilanteet ei pitäisi olla vaikeita.
Kommentit (8)
Tuo kuulostaa ihan perus ramppikuumeelta. Ja suorituspaineilta. Et ole parhaimmillasi tilanteissa, joissa olet arvioinnin kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuulkaas niin että...KUN osaat asiasi etuperin takaperin ja ristiin,niin silloin ei pikku jäätyminen haittaa!
Mä olin aiemmin semmonen nyhverö,mutta MUUT huomasivat että osaan ja alkoi tulla "tee sä,kun oot niin hyvä" "olet niin rohkea,tee sä se" Niin pikkuhiljaa aloin luottamaan itseeni ja osaamiseeni ja hyvin onnistuin!
Kotona voi laittaa vaikka lasten pehmolelut sohvalle ja pitää niille esitelmän tms mitä pitää tehä,kuvitella sitten että näinhän se menee,mä osaan tämän!
kokeilkaa!
Itse purskahtaisin varmaan vain nauruun, jos laittaisin pehmot riviin ja niillä harjoittelisin. Mutta tosiaan mielikuvaharjoittelussa kaikki tuntuu onnistuvankin, mutta sitten real.... Ja huono onnistuminen ruokkii vaan lisää huonoa onnistumista. Luulin olevani kirjallisissa koetilanteissakin hyvä, ja mieskin sanoi, että sullehan se on helppo nakki. No sitten kun koepaperi lyötiinkin eteen ja tiedossa oli, että joka kohdasta pitää saada pisteitä läpäistäkseen, niin hyvä jos muistin omaa nimeäni ja pakokauhu pimensi ajattelun. Sama alkoi toistua, kun niin kävi kerran. Ihan hirveää kun kaikki muut tuntui suoriutuvan vielä nopeastikin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse purskahtaisin varmaan vain nauruun, jos laittaisin pehmot riviin ja niillä harjoittelisin. Mutta tosiaan mielikuvaharjoittelussa kaikki tuntuu onnistuvankin, mutta sitten real.... Ja huono onnistuminen ruokkii vaan lisää huonoa onnistumista. Luulin olevani kirjallisissa koetilanteissakin hyvä, ja mieskin sanoi, että sullehan se on helppo nakki. No sitten kun koepaperi lyötiinkin eteen ja tiedossa oli, että joka kohdasta pitää saada pisteitä läpäistäkseen, niin hyvä jos muistin omaa nimeäni ja pakokauhu pimensi ajattelun. Sama alkoi toistua, kun niin kävi kerran. Ihan hirveää kun kaikki muut tuntui suoriutuvan vielä nopeastikin.
Ap.
äläs nyt,kun olet harjoitellut niillä pehmoleluilla,huomaat oikeassa tilanteessa että ei tää niin kauheaa olekkaan,tuollahan on se nalle ja tuossa kilpikonna...ennen sanottiin että kuvittele kuuntelijat alastomiksi,sekin voi auttaa! Etsi kirjastosta itsehoito-oppaita niin näet...
Kärsit armottomasta koe- ja tenttijännityksestä sekä rimakauhusta. Lainaa kirjastosta aihetta käsitteleviä itsehoito-oppaita, niissä on hyviä neuvoja ammattipsykologeilta ongelman selättämiseksi.
Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan, ei ne testit ja kokeet ole mitään ihmisarvon mittareita sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh itse kun jännitän en pysty ymmärtämään enää edes yksinkertaisiakaan asioita tai ohjeita. Toimin epärationaalisesti ja teen sählään minkä ehdin. Tämä on todella kiusallinen vaiva, töissä en pärjää kun aina tulee mokailtua ja yksinkertaiset asiat jää ymmärtämättä. Ilman jännitystä pystyn vaikka mihin, mutta jännittäviä hetkiä en pysty kontrolloimaan yhtään, ja niitä on paljon!
Sama juttu, viimes eilen luennolla päästin sellaisen reikäaivokommentin kun jäädyin että voi herramundee, mutta eipä siinä mitään, hetki piti keräillä itteesä ja mennä eteenpäin.
Mä siis tahallani altistan itteeni tilanteille, joissa puhun muiden kuunnellessa ja että pitäisi jotain fiksua saada sanottua, ihan vaan koska tulevaisuudessa tulen luultavasti olemaan se, jonka oletetaan olevan alansa asiantuntija ja jota kuunnellaan. Jännitys on persiistä, mutta ei siitä pääse yli ilman, että sille altistuu. Noloja tilanteita tulee olemaan mutta tulkoon :D