Onko 27v miehen elämä ohi jos ei ole vieläkään parisuhdetta ja lapsia
Kommentit (40)
Alle 30-vuotiaat ovat vielä nuoria. Sen ikäisen kuuluu elää nuoruuttaan eikä vakiintua. Sen puoleen harvalla sen ikäisellä edes on puitteet kunnossa lapsiperhe-elämää varten (talo, autot ym.).
Elämä on ohi siinä vaiheessa kun saat sen vaimon ja lapsia. Nauti vielä kun voit.
Kukaan nainen ei ole velvollinen korjaamaan elämääsi tarjoamalla sinulle parisuhdetta ja lapsia.
Hyvä uutinen: olet vapaa ja voit tehdä mitä haluat. Huono uutinen: se pitää nyt vaan tehdä ihan itse. Persaus nyt sieltä sohvalta ylös hop
Elämäsi on ohitse siinä vaiheessa kun kahlitset itsesi himoitsemaasi pakettiin - ole siis varovainen sen suhteen mitä tulevaisuudeltasi toivot. 🧞♂️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei. Mun mies oli 30v kun tavattiin, ei ollut juuri seurustellut vakavasti ennen sitä. Nyt 15v yhdessä ja niitä lapsiakin löytyy.
Oliko tuossa miehessä mitään vikaa? Oliko haasteita kommunikoinnissa ja arjessa kun oli ollut noin pitkään yksinäinen?
En ole hän, jota kommentoit mutta huomautan, että itse olen "jo" 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa mutta valehtelsiin, jos väittäisin olevani yksinäinen. - Voi olla vuodet tai vuosikymmenet sinkkuna on tehnyt minusta hieman itsekkään ja itseriittoisenkin. Minun kohtaloni on ollut aina parhaimmasskin tapauksessa päästä, niin kuin sanotaan friend zonelle. Olen hyvin kiitollinen, että itselläni on sekä miehiä että naisia läheisnä elämässäni. En ole vilä kokonaan luopunut toivosta ja unelmastani elää vielä joskus parisuhteessa.
Mutta toisaalta mikäpä tässä sinkkuna ollessa. Luulen, että isompia virheitäni mahd. parisuhdetta ajatellen olisi kuvitelma tai luja usko siihen,e ttä mahd- kumppanini käyttäytyisi jolain määrätyllä tavalla. Jokainen on yksilö ja kaikki kannamme mukanamme historiaamme, Ei pelkkä parisuhteessa olo tai sinkkuna olo tee kenestäkään yhtään parempaa ei tosin huonompaakaan ihmistä. - Vai miksi tekisi?
Voit lisääntyä vielä viiskymppisenäkin.
27 vuotiaana on aika päättää päivänsä jos on wanhan liiton rokkistara - muuten voit taputtaa itseäsi olalle, ettet ole riippakiviä vielä kaulaasi ripustanut, ja nauttia vapaudesta.
Oletko valmistautunut kuinka perheen hankintaan? Onko talo hankittu, koulutus kunnossa, vakityö, alkoholi- ja riippuvuusongelmat kunnossa, pikavipit maksettu, traumat hoidettu, pesämuna vaimolle kodinhoidontuella olemisen ajaksi ettei hän kärsi taloudellisesti sinulle jälkeläisen tuottamisesta?
Ei oletettavasti, ala töihin unelmiesi eteen.
Vastahan se tuosta lähtee, Elämä.
Minä tapasin nykyisen mieheni, kun hän oli 27v. Vuoden kuluttua aloimme seurustella. Olin ensimmäinen, jonka kanssa hänellä oli millään tavalla vakavasti otettava suhde. Seksistä nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. 27v on nuori. Ei ole monella tuon ikäisellä naisellakaan kumppania.
Mikseivät nämä nuoret sitten pariudu keskenään? Ihmeellistä on nykypäivän elämä
Koska suurinosa naisista on mielummin yksin kuin tavallisen miehen kanssa. Naiset kyllä saa seksiä hyvin helposti.
Tuleeko sinulle koskaan sellaista tunnetta, että "en kyllä oikeasti jaksaisi enää itsekään jankuttaa tätä paskaa"? Montako vuotta olet tuohon kuluttanut?
Meinaatko, että vai yksi mies voi olla tätä mieltä?
No ei. Pikemminkin on ohi jos on parisuhde ja lapsia. Ole kiitollinen vapaudestasi.
Vierailija kirjoitti:
No ei. Pikemminkin on ohi jos on parisuhde ja lapsia. Ole kiitollinen vapaudestasi.
Nii. Sen jälkeen voi enää valita patteriin kahlitsemisen ja 18v elättäjän väliltä.
Elämäsi on ohi siinä vaiheessa, kun joku muu kuin sinä itse, tulee inventoimaan omaisuuttasi, ja miettii samalla, jääkö hautajaiskustannusten jälkeen mitään jaettavaa.
Ei se elämä mistään parisuhteesta ja lapsista kiinni ole. Kaikki eivät niitä elämässään tule saavuttamaan, toiset tahtomattaan, toiset omasta valinnasta, mutta sitä voi ihan hyvin elellä itsekseenkin.
Itselläni lapsia ei ole, eikä parisuhdettakaan pitkään aikaan, hyvää elämää kuitenkin olen elänyt. Ei kannata antaa tuollaisten antaa itseään masentaa, vaan elää hyvää sinkkuelämää. Suhde ja lapset tulevat sitten jos ovat tullakseen.
M50+
Älä huoli AP, mä oon 35v mies ja en oo koskaan seukannu ja oon ollu 13v työttömänä ja mul ei oo ainuttakaan kaveria eikä ystävää, harrastuksiakin 0. Tinderis 12kk 0 naista swaippasi mut oikeelle.
Aina on ihmisiä millä menee elämä vielä suakin huonommin.
Oon samanikäinen ja mua lapsettaa vielä välillä, joten et oo todellakaan ainoa sinkku tässä iässä. Tosin mulla on kaukoihastus Ranskassa tällä hetkellä, jota haluaisin mennä tapaamaan kunhan toivottavasti pääsisin yliopistovaihtoon Ranskaan ensi lukuvuonna. Mulla on siis diagnosoitu asperger ja
tulevaisuus sen ranskalaisen nuoren naisen kanssa kuulostaa lupaavalta, kun on mulle kirjottanu viestissä, että ei ymmärrä kaikkea tässä valtavirran hallitsemassa maailmassa, vaikka onkin ihan neurotyypillinen. Kerrankin joku joka hitusenkin tajuaa meitä neuroepätyypillisiä!<3
T: 27-vuotias asperger nuorimies ja ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta
Koska pelkästään se ei riitä pariutumisen perusteeksi että molemmat ovat sinkkuja ja haluavat suhteen. Vai riittääkö sinulla? Kuka vaan samassa tilanteessa oleva kelpaa?