Puoliso in todella räjähdysherkkä. Mitä tehdä?
Olemme kolmihenkinen perhe, meillä on yksi jo kouluikäinen lapsi.
Mieheni on aina ollut melkoisen lyhytpinnainen ja suuttuessaan todella aggressiivisen oloinen ihan tuntemattomillekin ihmisille.
Kotonakin oli aika, jolloin hän oli huonolla ja rähinä tuulella vähän liian usein. Tuolloin pakkasin tavarani ja lapsen, oltiin hetken vanhempieni luona ja olin täysin valmis eroamaan. Eronnut olisin vain lapseni vuoksi, en halunnut että hän kasvaisi semmoisessa kodin ilmapiirissä. No mies tuli katumapäälle ja soviteltiin asiat, joitakin aikoja meni oikein hyvin ilman suhteettomia raivokohtauksia.
Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että mies raivoaa entiseen tyyliinsä. Raivo saattaa syntyä vaikkapa siitä, että toinen autoilija on soittanut hänelle torvea! Näin kävi kun oltiin menossa asioille perheenä… Mies käski meidät sivumpaan ja meni itse huutaen raivoamaan ja uhkailemaan toisen auton kuljettajaa. Tuli sitten sieltä muina miehinä meidän seuraan ja sanoi vaan että tekipä hyvää vähän suuttua! Itse en oikein tiennyt miten reagoida, joten annoin asian olla vaan.
Nyt sai sitten myös hillittömän raivokohtauksen kotona. Mökötin miehelleni tekemättömistä kotihommista. Ehdin olla hiljaa kotona noin vartin, kunnes mies räjähti! Paiskoi tavaroita ja huusi inhottavia juttuja keuhkojen täydeltä minulle. Itse istuin vaan hiljaa lapsen kanssa. Onneksi mies päätti sitten poistua paikalta ja tilanne päättyi siihen.
Miten nyt toimisitte minun tilanteessa? Voiko tästä enää rakentaa toimivaa parisuhdetta?
Kommentit (51)
Ei tule mitään. Ei pysty muuttumaan. Pitäisi saada jo rauhoittava lääkitys.
Tuollaisessa raivossa voi tehdä jotain todella peruuttamatonta. Normaalia tuo ei ole.
Ap, kai nyt ymmärrät, että tuo on traumatisoivaa sinulle ja varsinkin lapsellenne. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään vanhempaansa.
Tuossa opitte muu perhe hiipimään pitkin seinänvieriä ja varomaan vääriä sanoja ja naamanilmeitä, ettei vaan isä hermostu. Se tappaa turvallisuuden tunteen ja rakkauden.
Jos ja kun miehesi ei selvästikään koe aidosti tuota miksikään ongelmaksi - jos kokisi, olisi jo hakenut impulssikontrollin puutteeseen apua - ero on ainoa järkevä ratkaisu. Sori nyt, et varmaan tätä neuvoa halua etkä hyväksy, mutta sun lapsesi ja sun oma mielenterveys on nyt tuon päätöksen varassa. Toimi nyt, äläkä kuuntele miehen aneluita. Jos hän menee terapiaan ja sitoutuu muutokseen, voit harkita sitten vaikkapa puolen vuoden päästä yhteen paluuta ja silloinkin ehdollista ja määräaikaista, mutta sitä ennen et kuuntele aneluita.
Miten te toimisitte minun tilanteessani??
Huonon provon tekijän kyllä tunnistaa.
Et voi tehdä mitään. Miehen tulee mennä terapiaan.
Minustakin tuo on epänormaalia. Mitenkin voisiko kyse olla jostain sairaudesta tai mielenterveyden häiriöstä jota tulisi lääkärissä selvitellä….? Toisaalta miehellä hyvin vaikea lapsuus ja omassa perheessä kaikkea ikävää ollut.
Sanoisin näkemiin hullulle huutajalle.
Mies johonkin vihanhallintaterapiaan ja/tai ero. Ei noin voi jatkua, todella vahingollista lapselle. Terapia olisi hyvä vaikka eroaisittekin, koska hän on kuitenkin lapsen isä ja heillä on oikeus tapaamisiin eron jälkeenkin, mutta eihän tuommoiselle raivopäälle uskalla lasta antaa. Sydän syrjällään saisi olla joka kerta kun lapsi on isällään.
Terapiaahan tuo tarvitsee.
Noottia saat sinäkin mököttämisestä. Tosi "kypsää" käytöstä...
Jättäisin. Exäni oli ihan samanlainen. Raivosi joka ikisestä pienestä asiasta täristen pää punaisena. Lupasi aina lopettaa, mutta vähän ajan päästä aloitti uudelleen.
Jestas. Kai tajuat, että tuo ei ole normaalia? Sinuna ottaisin lapsen ja kamani ja häipyisin miehen poissaollessa.
Älä jää lapsen kanssa tuollaiseen.
Ei varmasti muutu ikinä. Ehkä jos menisi terapiaan, mutta silloinkin epätodennäköistä. Eikä tuollaiset lähes koskaan suostu terapiaan, koska eivät näe itsessään mitään vikaa. Jätä se, ansaitset parempaa.
Käykö mies salilla ja käyttää hormoneita?
Vierailija kirjoitti:
Terapiaahan tuo tarvitsee.
Noottia saat sinäkin mököttämisestä. Tosi "kypsää" käytöstä...
Mielestäni myös minulla on oikeus huonotuulisuuteen. Hiljaa pahoillaan oleminen on minulle ainut turvallinen tapa osoittaa tunteita. Mielellään keskustelen, mutta mie provosoituu sekunnissa keskustelusta. Nyt näköjään myös hiljaa olemisesta. Ap
Tyydytä hänet kunnolla, niin rentoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa raivossa voi tehdä jotain todella peruuttamatonta. Normaalia tuo ei ole.
Päinvastoin. Hyvä vaan että päästää raivoa ulos eikä pado sitä sisäänsä. ja hänhän teki ihan oikein että siirsi teidät syrjempään kun kävi raivoamassa sille idioottiautoilijalle joka oli syyttä suotta torvea soitellut. Mullakin menee hermo liikenteessä kun siellä on niin paljon huonoja kuskeja.
Hän uhkaili sitä kuskia väkivallalla! Miehen huuto kuului kilometrin päähän meidän korviin asti! Uhkasi repiä pään ja kuskin kaljun päänahan irti :D ei kyllä oikeesti naurata yhtään… Ap
Miehille on ainakin tyypillistä raivota liikenteessä! Joskus suorastaan hävettää.
Jätä se sika?