30-40 -vuotiaat, kuinka paljon muistatte lapsuudestanne?

Oletteko muuten katsoneet ko.bloggaajan ig-profiilikuvaa suurennettuna? Huomio silmiin.. ;)

Hah miten tämä kommentti tähän ketjuun tuli? Ihmeelliset ovat AV:n tiet.

Minäkin muistan edelleen 80-luvun puoliväliltä kavereitten lankapuhelinnumerot, ainakin 6 eri numeroa :) Muistan myös koulun kirjastokortin numeroita (oman + kavereiden)

Paljon mutta paljon on sellaista arkea, jota ei enää muista ellei kuvista näe ja muista. Äsken esimerkiksi näin kuvan kaupasta jossa hinnat oli kirjoitettu käsin isolla tussilla, ne isot 9,95,- mainokset. Niinhän ne olivat, vielä ihan äsken...

http://www.hagerlund.net/sites/default/files/images/espoon-keskuksen-historia/elanto-1970-luku.jpg

http://www.karihautanen.fi/uploads/1/7/1/5/17152510/6731842_orig.jpeg?740

kyllä mä muistan paljon. Ehkä paremmin on jäänyt kuitenkin mieleen kaikki vähän poikkeavat jutut kuin ihan tasainen normiarki.

En toki tiedä, miksi on vaikka jäänyt mieleen, että mummi teki usein makaroonivelliä minulle ruoaksi, se oli aika arkista. Mutta muistan hoitotätien nimet ja tarhatätien nimet sekä suuren osan lapsista ja lasten nimistä.

Hyvin muistan esim. mitä kotona syötiin, mitä leikittiin sisarusten ja kavereiden kanssa, mitä sain jostain matikankokeesta, mitä pelkäsin, mitä kirjoja luin, monelta äiti tuli töistä kotiin, mitä telkkariohjelmia katoin jne. Jotkut muistot on aika hataria, mutta selkeytyvät kyllä kun tarkkaan miettii. Kavereiden puhelinnumeroita mäkin muistan vaikka kuinka monta.

Muistan paljon , ja ne ovat pääosin hyviä muistoja. Mutta, muistan niitä nykyisin koska olen muuttanut lapsuuspaikkakunnalle, ja vähän pakostakin joutunut niitä muistelemaan. Muistin ne ennen huonommin ja koin lapsuuteni paljon negatiivisempana. Nykyään hyviä muistoja saattaa tulla ihan yhtäkkiä: esimerkiksi näin varastossa vanhat keittiön tuolit ja muistin, kuinka isä tuli joskus myöhään yöllä kokouksesta, ja herätti meidät syömään voileipiä ja viinereitä joita kokouksesta oli jäänyt yli, että ehdimme nähdä toisiamme ennen kuin hän taas lähtee hyvin varhain aamulla  uudelleen töihin. Pidimme spontaaneja myöhäisillan kekkereitä, ne olivat ihania. :)

En sitten mitään. Hyvä kun muistan käyneeni lukiota. Siitäkin vaan hämäriä muistikuvia.

Ei hajuakaan mitä söin joskus aamupalaksi, mutta oman ja veljen huoneen kalusteiden järjestykset muistan.
Muistan tiettyjä leikkejä joita leikittiin ja sen, miten katsoin puoliksi salaa Tuntematonta sotilasta sohvan takaa.
En muista lomamatkoja, mutta muistan kun luokkaretkellä eräs oppilas astui bussissa hammastikkuun.

Ihan perusarkea en muista, mutta sellaisia välähdyksiä sieltä täältä.

Minä muistan hyvin, mielestäni jopa ihan liikaa...

n44v

Olen syntynyt 60-luvun lopussa ja n. 3v. alkaen muistikuvia tietyistä tilanteista ja siitä eteenpäin yhä pidempiä tuokioita ja asioita.

Ensimmäinen muistikuvani on tietenkin kotoa ja huonekaluista; missä niitä oli jne. Katselin ulos ikkunasta kuinka kylän lapsia tuli koulusta ja ikkunassa oli vihreä-valkoiset verhot. Siitä ne muistikuvat laajenivat ja paljon on nähty.

Olen 38 v ja muistan yksityiskohtia lapsuudestani, yksittäisiä tapahtumia paljonkin..

Jos nyt muistellaan pelkästään ala-asteikää:

Muistan, että koulussa oli 70-luvun muovilautaset ja mukit, väreinä oli keltaista, ruskeaa, oranssia. Muistan ala-asteen ruokalan pöytäjärjestyksen, mistä otettiin ruoka, mihin jätettiin ruoka. Muistan, kuinka piti muodostaa jono ulos kellon soidessa ja sisään pääsi vasta, kun jono oli suora ja hiljainen. Muistan millaista pipoa käytin, millaisia takkeja ja paitoja minulla oli. Muistan kaikki ala-asteen luokkatoverini täydellisine nimineen (etu- ja sukunimet). Muistan ala-asteen kaveripiirit, ketkä oli keidenkin kavereita niin välitunnilla kuin vapaa-ajalla, muistan ala-astekavereideni lankanumeroita edelleen.  Muistan yksittäisiä tapahtumia koulusta, välitunneilta oppitunneilta. Lapsuuden eri kodeista muistan asunnon "pohjapiirustukset". Muistan asuinympäristön tarkkaan, missä oli mitäkin. Muistan yksittäisiä ikäviä asioita, myös iloisia asioita, muistan myös täysin tarkoituksettomia arkipäivän tilanteita erittäin selvästi.Muistan millaisia autoja perheessämme oli jne.

Samalla tavalla muistan yläasteikäni, tarkkoja yksityiskohtia itsestäni, kodistamme, koulusta, kavereista, yksittäisiä sanottuja lauseita jne.

Kaikki ja vielä vähän enemmänkin siis lähes 4 vuosikymmentä OMG miten aika on kulunut

Mä oon -77 ja muistan kyllä lapsuuden leikit, lelut, lahjat, suosikki vaatteita, kodista matot, verhot, ruokia, lemmikkieläimet jne.

Ihan ensimmäinen muistikuvani lapsuudesta on se, kun sain uudet punaiset kengät. Joskus ihmettelin äidilleni, että voinkohan todella muistaa sen hetken, koska kengät on niin pienet, että minun on täytynyt olla todella nuori, alle 2 vuotias. Mutta niin se kai on, koska tilanteesta ei ole valokuvaa joka olisi voinut muuttua mielessäni "muistikuvaksi", eikä kukaan ole tuota kengän sovittamista minulle koskaan kuvaillut. Mitään muuta en noin varhaiselta ajalta muista. Muut muisot alkavat ehkä n. 4 vuotiaasta.

up

Jotain muistan, lapsuus ei ollut kauhean onnellinen joten ei olisi niin väliä muistaa..
N40

Minä olen "vasta" 27-vuotias enkä muista juuri mitään lapsuudesta tai nuoruudesta, jotain epävarmoja välähdyksiä sieltä täältä, repaleisia muistikuvia joista en ole varma ovatko ne oikeita ja todellisia vai kuviteltuja. Tiedän missä kouluissa ja lukiossa olen ollut, mutta en muista niistä ajoista oikein mitään. Kuinka muistamaton olenkaan kymmenen vuoden päästä, jääköhän tästä ajasta jotain mieleen.

Muistan hyvin paljon. Joku kirjoitti ruokajonosta, muistan ruokajonosta useita keskusteluja, miten seistiin jne, muistan suunnilleen kaikkien luokkakavereiden vaatteita päiväkodista kutoselle asti. 

Muistan myös 3-4 luokilla englannintunnilla käytetyt "englantilaiset nimet" jotka meidän luokkalaisilla oli. Koko luokan nimet. 

Varhaislapsuudesta ensimmäinen muisto on alle 2-vuotiaana ja n.5-vuotiaasta ylöspäin muistan hyvin paljon (tuntuu että kaiken )asioita kuin eilisen. Kaikkien silloisten tuttujen/sukulaisten syntymäpäivät, puhelinnumerot jne.

En muista paljonkaan, vain jotain välähdyksiä. En muista missä olin kun vanhemmat olivat töissä, en mitä meillä arjessa syötiin, tms. Lapsuuteni tai varsinkaan nuoruuteni ei ollut niin helppo ja turvallinenkaan.

Olen 45 v ja en muista kaikkia yksityiskohtia, jotain kuitenkin. Valokuvia on mukava joskus katsella.