Häiritsee että terapeutti on aina ”mun puolella”, ymmärtää, on empaattinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan sama ongelma. Terapia junnaa paikallaan kun terapeutti ei muuta tee kuin myötäilee. Kotona on raskasta ja töissä on raskasta, minusta riippumattomista syistä, mille ei kukaan mitään mahda. Terapeutilla ei tule muuta kuin lässytystä. Psykoterapeutti kyseessä.

En ole terapiassa minkään persoonallisuushäiriön vuoksi, vaan siksi että elämässäni on jatkuvasti liikaa kuormittavia tekijöitä joihin en voi vaikuttaa.

Ja mitä sen terapeutin pitäisi sulle sanoa? Miksi et kerro sille, että olet tyytymätön? 

Minun ongelmani on että olen liian kiltti enkä pidä omia rajojani. Vaikeuttanut omaa elämääni jatkuvasti. Haluaisin terapeutin antavan työkaluja siihen, kuinka voisin edes harjoitella sanomaan ei ja olemaan itsekkäämpi. En osaa pitää omia puoliani ja tästä olen puhunut terapeutille. Hyppään vaikka kaivoon miellyttääkseni muita. Luuletko että pystyn antamaan terapeutille negatiivista palautetta? Sepä se ongelma juuri onkin.

Eri

Tämä voi olla isokin ongelma, etenkin jos terapeutti on dominoiva. Minä en saanut koskaan sanottua, että terapeuttini myöhästely oli mielestäni loukkaavaa ja törkeää, samoin hänen kommunikointinsa ajoittain. Nyt terapian jälkeen nämä ovat sitten ainoat asiat mitä sieltä jäi käteen; ketutus noista asioista ja oma lapasuus, jonka terapeuttikin toiminnallaan halusi alleviivata 🤷🏻‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan sama ongelma. Terapia junnaa paikallaan kun terapeutti ei muuta tee kuin myötäilee. Kotona on raskasta ja töissä on raskasta, minusta riippumattomista syistä, mille ei kukaan mitään mahda. Terapeutilla ei tule muuta kuin lässytystä. Psykoterapeutti kyseessä.

En ole terapiassa minkään persoonallisuushäiriön vuoksi, vaan siksi että elämässäni on jatkuvasti liikaa kuormittavia tekijöitä joihin en voi vaikuttaa.

Ja mitä sen terapeutin pitäisi sulle sanoa? Miksi et kerro sille, että olet tyytymätön? 

Minun ongelmani on että olen liian kiltti enkä pidä omia rajojani. Vaikeuttanut omaa elämääni jatkuvasti. Haluaisin terapeutin antavan työkaluja siihen, kuinka voisin edes harjoitella sanomaan ei ja olemaan itsekkäämpi. En osaa pitää omia puoliani ja tästä olen puhunut terapeutille. Hyppään vaikka kaivoon miellyttääkseni muita. Luuletko että pystyn antamaan terapeutille negatiivista palautetta? Sepä se ongelma juuri onkin.

Eri

Tämä voi olla isokin ongelma, etenkin jos terapeutti on dominoiva. Minä en saanut koskaan sanottua, että terapeuttini myöhästely oli mielestäni loukkaavaa ja törkeää, samoin hänen kommunikointinsa ajoittain. Nyt terapian jälkeen nämä ovat sitten ainoat asiat mitä sieltä jäi käteen; ketutus noista asioista ja oma lapasuus, jonka terapeuttikin toiminnallaan halusi alleviivata 🤷🏻‍♀️

Ollaankohan käyty samalla. Mikähän sen nimi edes oli, S:llä alkoi etunimi.

Loukkaava ja törkeä kuvaa hänen käytöstään tosi hyvin. 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan sama ongelma. Terapia junnaa paikallaan kun terapeutti ei muuta tee kuin myötäilee. Kotona on raskasta ja töissä on raskasta, minusta riippumattomista syistä, mille ei kukaan mitään mahda. Terapeutilla ei tule muuta kuin lässytystä. Psykoterapeutti kyseessä.

En ole terapiassa minkään persoonallisuushäiriön vuoksi, vaan siksi että elämässäni on jatkuvasti liikaa kuormittavia tekijöitä joihin en voi vaikuttaa.

Ja mitä sen terapeutin pitäisi sulle sanoa? Miksi et kerro sille, että olet tyytymätön? 

Minun ongelmani on että olen liian kiltti enkä pidä omia rajojani. Vaikeuttanut omaa elämääni jatkuvasti. Haluaisin terapeutin antavan työkaluja siihen, kuinka voisin edes harjoitella sanomaan ei ja olemaan itsekkäämpi. En osaa pitää omia puoliani ja tästä olen puhunut terapeutille. Hyppään vaikka kaivoon miellyttääkseni muita. Luuletko että pystyn antamaan terapeutille negatiivista palautetta? Sepä se ongelma juuri onkin.

Eri

Anna sitä kirjallisesti. Ojennat hänelle lyhyen viestin, johon olet kirjoittanut tämän asian, ja sitten alatte keskustella siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan sama ongelma. Terapia junnaa paikallaan kun terapeutti ei muuta tee kuin myötäilee. Kotona on raskasta ja töissä on raskasta, minusta riippumattomista syistä, mille ei kukaan mitään mahda. Terapeutilla ei tule muuta kuin lässytystä. Psykoterapeutti kyseessä.

En ole terapiassa minkään persoonallisuushäiriön vuoksi, vaan siksi että elämässäni on jatkuvasti liikaa kuormittavia tekijöitä joihin en voi vaikuttaa.

Ja mitä sen terapeutin pitäisi sulle sanoa? Miksi et kerro sille, että olet tyytymätön? 

En tiedä, en ole terapeutti. Tuntuu turhalta. Kelalla tosiaan menee läpi mikä vaan. Taidan jättää tämän terapian vuoteen, eli en hae jatkoa. Mikä varmaan on yllätys terapeutille.

Miten Kela tähän liittyy? Ei kai Kelan tehtävä ole arvioida sinun ja terapeuttisi välisiä kemioita. Nyt otat vastuun omiin käsiisi ja kerrot terapeutille tuntemuksistasi.

Ja kannattaa tosiaan pysähtyä miettimään sitäkin, miksi empatia herättää sinussa ärtymystä. Saattaisit päästä vähän lähemmäksi ongelmiesi juurisyytä. Jurisyy ei ole terapeuttisi ärsyttävyys, sen pystyn sanomaan sinua tuntemattakin.

Miksi haluat ylipäätään käydä terapiassa, jos et halua, että sinua autetaan? Jos haluat negatiivista kohtelua, hanki ystävä tai puoliso, joka kohtelee sinua huonosti. Niitä kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan sama ongelma. Terapia junnaa paikallaan kun terapeutti ei muuta tee kuin myötäilee. Kotona on raskasta ja töissä on raskasta, minusta riippumattomista syistä, mille ei kukaan mitään mahda. Terapeutilla ei tule muuta kuin lässytystä. Psykoterapeutti kyseessä.

En ole terapiassa minkään persoonallisuushäiriön vuoksi, vaan siksi että elämässäni on jatkuvasti liikaa kuormittavia tekijöitä joihin en voi vaikuttaa.

Ja mitä sen terapeutin pitäisi sulle sanoa? Miksi et kerro sille, että olet tyytymätön? 

Minun ongelmani on että olen liian kiltti enkä pidä omia rajojani. Vaikeuttanut omaa elämääni jatkuvasti. Haluaisin terapeutin antavan työkaluja siihen, kuinka voisin edes harjoitella sanomaan ei ja olemaan itsekkäämpi. En osaa pitää omia puoliani ja tästä olen puhunut terapeutille. Hyppään vaikka kaivoon miellyttääkseni muita. Luuletko että pystyn antamaan terapeutille negatiivista palautetta? Sepä se ongelma juuri onkin.

Eri

No tietääkö tämä terapeutti tästä ongelmastasi? Olet kai sanonut sen ongelman ytimen hänelle? 

Ota nyt esimerkiksi miten et voi edes hänelle sanoa negatiivista palautetta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat ylipäätään käydä terapiassa, jos et halua, että sinua autetaan? Jos haluat negatiivista kohtelua, hanki ystävä tai puoliso, joka kohtelee sinua huonosti. Niitä kyllä riittää.

Ap kai toivoisi haastamista, sitä, että terapeutti uskaltaa joskus olla eri mieltä kuin ap. Ei huonosti kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ärsytyksesi. Terapeutin tehtävä on myös jossain määrin haastaa ja kyseenalaistaa, jotta uusia oivalluksia voi syntyä.

On, olen samaa mieltä. Haluan itsekkin haastamista ja ajatusten kyseenalaistamista, mutta se on eri asia kuin negatiivinen suhtautuminen.

Jos terapiassa kokee terapeutin suunnalta itseensä kohdistuvaa negatiivista suhtautumista, niin silloin kannattaa lopettaa terapia heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ärsytyksesi. Terapeutin tehtävä on myös jossain määrin haastaa ja kyseenalaistaa, jotta uusia oivalluksia voi syntyä.

On, olen samaa mieltä. Haluan itsekkin haastamista ja ajatusten kyseenalaistamista, mutta se on eri asia kuin negatiivinen suhtautuminen.

Jos terapiassa kokee terapeutin suunnalta itseensä kohdistuvaa negatiivista suhtautumista, niin silloin kannattaa lopettaa terapia heti.

Tämä! Puhumattakaan halveksunnasta, luokkajakoajattelusta ja kastijaon hyväksynnästä. Valitettavan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Häiriintyminen ja ärsyyntyminen johtuvat usein jostain syvemmällä olevasta tunteesta. Häiriintyminen ja ärsyyntyminen voivat olla siis vain oireita.

Vai oletko ehkä tottunut huonoon kohteluun elämässäsi? Myös tässä tilanteessa empatian vastaanottaminen voi tuntua hankalalta.

En ole ap, mutta vastaan silti. Ei se minusta ihan noinkaan ole, että empatian vastaanottamisen vaikeudesta olisi aina tällaisissa tapauksissa kyse. Pystyn ottamaan vastaan empatiaa kun siihen on oikea syy.

Minulla on ollut lukuisia terapeutteja ja pahimmat on sellaisia yliempaattisia lässyttäjiä. Heistä ei ole minkäänlaista hyötyä paranemisessa ja asioiden oivaltamisessa.

Paras oli viimeisin jonka avulla nousin suostani. Hän oli sopivasti empaattinen, tarpeeksi jämäkkä, eikä myötäillyt liikaa. Jos myötäilee, niin siitä tulee sellainen olo, että itse olisi aina oikeassa, oli tilanne mikä hyvänsä. Eihän niin oikeasti voi olla, vaan jos asiat on vinossa niin todennäköisesti itse on syyllinen joihinkin tapahtumiin, mutta liialla empaattisuudella sitä oivallusta ei voi tapahtua ja koko terapia on hukkaan heitettyä aikaa, vaivaa ja rahaa.

Pitäis olla sellainen päänaukomisterapiamuoto. Sellainen, jossa voi ihan suoraan räkyttää, mikä tympii ja terapeutti haastaa samalla tupinalla takaisin. Sellainen puhdistava toimintaterapiamuoto, sopisi monelle, joka ei tarvi perinteistä empatiaripulia, vaan ratkaisuja ja mielipiteitä tilanteeseensa.

Oliskohan vit*uilevalle terapeutille markkinarakoa...

Kyllähän ihmistä voi haastaa tutkimaan tilannettaan kysymällä oikeita kysymyksiä. Miksi pitäisi alkaa inttämään tai kyseenalaistamaan?

Ehkä tarvitset juuri sitä. Ehkä tuo on juuri se mitä olet elämässäsi vaille jäänyt. Ehkä tuo on juuri se mitä tarvitset opetella itsesi kanssa ja terapeutti näyttää sinulle mallia. Ehkä itsetuntosi on poljettu niin alas, että sinun on vaikea ottaa vastaan positiivisuutta ja myötätuntoa itseäsi kohtaan.

Tuu mulle terapiaan niin lupaan etten ole empaattinen. Saat mitä ansaitset, n****u!

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voi olla huono asia. Ethän sä aina voi olla oikeassa. Jos tietää jo etukäteen että toinen myötäilee,.mitä hyötyä hänelle on puhua?

Taitava terapeutti ei ole tuomari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat ylipäätään käydä terapiassa, jos et halua, että sinua autetaan? Jos haluat negatiivista kohtelua, hanki ystävä tai puoliso, joka kohtelee sinua huonosti. Niitä kyllä riittää.

Ap kai toivoisi haastamista, sitä, että terapeutti uskaltaa joskus olla eri mieltä kuin ap. Ei huonosti kohtelua.

Teraoeutti ei tuo julki omia mielipiteitään kuin ei myöskään omia asioitaan. Hän ei ole asiakkaansa Ystävä. Jos olisi, terapiasta ei tulisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriintyminen ja ärsyyntyminen johtuvat usein jostain syvemmällä olevasta tunteesta. Häiriintyminen ja ärsyyntyminen voivat olla siis vain oireita.

Vai oletko ehkä tottunut huonoon kohteluun elämässäsi? Myös tässä tilanteessa empatian vastaanottaminen voi tuntua hankalalta.

En ole ap, mutta vastaan silti. Ei se minusta ihan noinkaan ole, että empatian vastaanottamisen vaikeudesta olisi aina tällaisissa tapauksissa kyse. Pystyn ottamaan vastaan empatiaa kun siihen on oikea syy.

Minulla on ollut lukuisia terapeutteja ja pahimmat on sellaisia yliempaattisia lässyttäjiä. Heistä ei ole minkäänlaista hyötyä paranemisessa ja asioiden oivaltamisessa.

Paras oli viimeisin jonka avulla nousin suostani. Hän oli sopivasti empaattinen, tarpeeksi jämäkkä, eikä myötäillyt liikaa. Jos myötäilee, niin siitä tulee sellainen olo, että itse olisi aina oikeassa, oli tilanne mikä hyvänsä. Eihän niin oikeasti voi olla, vaan jos asiat on vinossa niin todennäköisesti itse on syyllinen joihinkin tapahtumiin, mutta liialla empaattisuudella sitä oivallusta ei voi tapahtua ja koko terapia on hukkaan heitettyä aikaa, vaivaa ja rahaa.

Terapeutit hoitavat jopa raiskaajia ja pahempiakin. Heidän tehtäväsä ei ole tuomita asiakkaan tekoja, he pitävät omat moraalikäsityksensä poissa vastaanotolla. Heidän tehtävänsä on auttaa, ei toimia tuomarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriintyminen ja ärsyyntyminen johtuvat usein jostain syvemmällä olevasta tunteesta. Häiriintyminen ja ärsyyntyminen voivat olla siis vain oireita.

Vai oletko ehkä tottunut huonoon kohteluun elämässäsi? Myös tässä tilanteessa empatian vastaanottaminen voi tuntua hankalalta.

En ole ap, mutta vastaan silti. Ei se minusta ihan noinkaan ole, että empatian vastaanottamisen vaikeudesta olisi aina tällaisissa tapauksissa kyse. Pystyn ottamaan vastaan empatiaa kun siihen on oikea syy.

Minulla on ollut lukuisia terapeutteja ja pahimmat on sellaisia yliempaattisia lässyttäjiä. Heistä ei ole minkäänlaista hyötyä paranemisessa ja asioiden oivaltamisessa.

Paras oli viimeisin jonka avulla nousin suostani. Hän oli sopivasti empaattinen, tarpeeksi jämäkkä, eikä myötäillyt liikaa. Jos myötäilee, niin siitä tulee sellainen olo, että itse olisi aina oikeassa, oli tilanne mikä hyvänsä. Eihän niin oikeasti voi olla, vaan jos asiat on vinossa niin todennäköisesti itse on syyllinen joihinkin tapahtumiin, mutta liialla empaattisuudella sitä oivallusta ei voi tapahtua ja koko terapia on hukkaan heitettyä aikaa, vaivaa ja rahaa.

Et tainnut lukea lainaamaasi viestiä kovin tarkasti. Ei siinäkään väitetty, että syy empatian vastaanottamisen vaikeuteen olisi AINA se, että joku on tottunut huonoon kohteluun.

'Usein' tai 'voi olla' ei tarkoita 'aina' ja 'joka tapauksessa'.

Mutta älä huoli. Et ole ainut, joka ei ymmärrä tuotakaan eroa. Teidän kaltaisten kanssa on vain ihan mahdotonta keskustella mistään, kun ette ymmärrä edes normaaleja suomenkielisiä ilmaisuja.

Itselläni taas aikalailla päinvastainen ongelma, eli tuntuu että en saa terapiastani sitä mitä kaipaisin eli korjaavia ihmissuhdekokemuksia myötätunnon tms. keinoin. Eli puuttuu se sellainen emotionaalinen komponentti, jota olen koko elämäni ihmissuhteistani kaivannut ja jota en ole pystynyt tähän mennessä sanoittamaan oikealla tavalla. Ja jäänyt tähän kohtaan jumiin, koska vastapuoli ei anna minulle sitä mitä kaipaan. Eli olen ikäänkuin "rakkauden keräjäinen".)