Vanhempien vastuu lapsen käytöksestä
Naapurustossamme on asunut perhe, jonka lapsi on ollut eskarista asti todella haastava (muuttivat tuolloin seudulle). Oma lapseni on käynyt samaa koulua rinnakkaisluokalla ihan koko peruskoulun ja aika hyvä kuva on siitä, mitä kaikkea se lapsi on tehnyt. Vanhemmat ovat aina haukkuneet opettajia. Jo eskarissa otettiin silmätikuksi eikä olisi lyönyt, potkinut tai sotkenut huonetta, jos häntä olis kohdeltu asiallisesti. Koulussa ei olisi riehunut, huutanut ja tehnyt lukemattomia "kepposia", ellei olisi joutunut opettajien vääryyden kohteeksi. Yhteen aikaan pelotti oman lapsenikin puolesta, kun kaveri oli täysin arvaamaton, mutta vanhemmat vain lässyttivät ja jaksoivat selitellä muiden aikuisten kyvyttömyydestä.
Naapurustossa teki kaikenlaisia ilkeyksiä, varasti muiden lasten leluja, polkupyöriä, piilotti puutarhatuoleja jne. Vanhemmat vain jankuttivat että ei heidän lapsi, muut lapset valehtelevat (kertoivat vanhemmilleen miten tämä yksi oli kehuskellut teoillaan). Onneksi asuttiin vähän kauempana, että meille ei tullut riehumaan, mutta moni muu naapuri sai kyllä kärsiä jatkuvasta terrorista.
Missä tuo lapsi on nykyään? Nyt on tullut vastaan vanhempien silittelyn ja selittelyn sijasta sellainen yhteiskunnan taho, johon ei selittelyt tehoa. Pikkurikollinen vielä toistaiseksi mutta en usko lainkaan että kaveri kykenee tuntemaan huonoa omaatuntoa. Kun on koko iän päässyt kaikista pahoista teoistaan kuin koira veräjästä, kun aina syylliseksi on löydetty muut (esim. muut lapset kiusaavat, opettajat ottaneet silmätikuksi jne), niin ei vain osaa ymmärtää, että poliisiin ei tehoa samat selitykset. Nyt sitten vanhemmat ovat ottaneetkin kannan, että kun tällä oli niin vaikea lapsuus, koulukiusattu niin lasten kuin opettajienkin taholta, naapuruston silmätikku, syntipukki kaikkeen, niin onhan se selvää, että kaverista on tulut rikollinen.
Kyllä sen näki jo sieltä eskarista, että tuosta lapsesta tulee vain vaikeuksia. Ei se luonne niin mahdoton ollut mutta kun niitä rajoja ei asetettu eikä lapselle opetettu rehellisyyttä vaan syy haettiin aina muualta. Yhtään kertaa ei lapselle sanottu, että nyt mokasit vaan aina todettiin, että tottakai noin teit kun muiden toimet olivat niin vääriä (esim. eskarissa lapsi löi toista lasta, niin lasta ei saanut torua, kun vika oli sen, jota löi, kun tämä toinen oli nauranut hänen piirustukselleen, eipä naura enää). Eipä ole tämä lapsi joutunut koskaan kantamaan tekojensa seuraukset, kun aina on silitelty päähän. Vika on täysin vanhempien.