Lue keskustelun säännöt.
Olen N31 enkä ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa
13.12.2021 |
Ei taida osua parisuhdetta enää minulle koskaan:(
Kommentit (98)
Minulla on muutama ystävä, jotka ovat löytäneet ensimmäisen suhteensa kolmenkympin molemmin puolin. Ei se mahdotonta ole eikä edes kovin tavatonta nykyään, että sopivaa kumppania ei heti parikymppisenä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pistää itseään vähän likoon. Harvoin se sulho kotoa tulee hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pistää itseään vähän likoon. Harvoin se sulho kotoa tulee hakemaan.
Mä luulen, että aika moni ikisinkuista ja kokemattomista on pistänyt kyllä itseään likoon. Kysymys onkin ovatko laittaneet tarpeeksi ja mikä on tarpeeksi? Ja sitten on se puoli, että jos alkaa laittamaan itseään likoon vaikka kolmikymppisenä, saati nelikymppisenä ikisinkkuna niin silloin se voi olla sen verran hankalaa, että vaikka laittaa itsensä täysillä likoon ja yrittää kaikkensa niin ei vain toista ihmistä löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Riippuu paljon miehestä. Jos mies on opiskellut, tehnyt uraa, ehkä asunut ulkomailla ja/tai matkaillut paljon, on ollut harrastuksia yms. puuhaa niin kyllä sen ymmärtää jos ei ole siihen rinnalle ehtinyt tai halunnut vielä ketään.
Jos on 35v työtön mies joka ei ole tehnyt aikuisena muuta kuin pelannut videopelejä niin se on red flag.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Pitäisikö minun siis hommata varmuuden vuoksi joku kulissisuhde pariksi vuodeksi vaikka en koe olevani vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen. Sitten en ainakaan olisi "parisuhde kokematon".
M27
Älä huolehdi AP, kyllä löydät viel itsellesi sopivan miehen:) Muista vaan olla myös aktiivinen äläkä jää vain surkuttelemaan omaa kohtaloasi. Ota suunnitelmaksi tehdä uusia juttuja joiden kautta voisit myös tavata uusia ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinko kysyä, että miksi et? Eikö oikeasti ole löytynyt ketään? Itse ainakin muistelen, että nuorempana oli noita kosijoita vaikka kuinka. Juhannusjuhlissa, opiskelijajuhlissa ja muissa tapahtumissa pariuduttiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v ja pelottaa että ikisinkuksi jään. Ei vaan ole rohkeutta tapailla miehiä tai varsinkaan päästää lähelle, mutta toisaalta pelottaa loppuelämän yksinäisyys. Mitä tehdä?
Oisko mitään sellainen vähän samanlainen mies kuin sinä joka on myös ujo ja varovainen ainakin aluksi? Vai tekeekö mieli pahaa poikaa? Tekisi mieli sellainen päästää lähelle vaikka tiedät ettei tee hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voinko kysyä, että miksi et? Eikö oikeasti ole löytynyt ketään? Itse ainakin muistelen, että nuorempana oli noita kosijoita vaikka kuinka. Juhannusjuhlissa, opiskelijajuhlissa ja muissa tapahtumissa pariuduttiin.
Tulit sitten oikein kääntämään veistä haavassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Riippuu paljon miehestä. Jos mies on opiskellut, tehnyt uraa, ehkä asunut ulkomailla ja/tai matkaillut paljon, on ollut harrastuksia yms. puuhaa niin kyllä sen ymmärtää jos ei ole siihen rinnalle ehtinyt tai halunnut vielä ketään.
Jos on 35v työtön mies joka ei ole tehnyt aikuisena muuta kuin pelannut videopelejä niin se on red flag.
Niin, en mä usko, että tuollaisilla työttömillä videopelaajilla olisi muutenkaan kysyntää. Olivat sitten ikisinkkuja tai oli taustalla nuoruuden suhteita. Kyllä nykyään on kovat vaatimukset suhdemarkkinoilla ja kai se on vain hyvä. Etsii sellaisen ihmisen, joka miellyttää ja jonka kanssa voi nähdä olevansa tulevaisuudessa.
Lähinnä mietin sitä, että noissa tapauksissa tapailu on sujunut ensin hyvin, mutta sitten tuo ikisinkkuustieto onkin muuttanut tapailun luonteen ihan täysin. Silloin kai se on melko suuri syy tapailun tai treffien loppumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Riippuu paljon miehestä. Jos mies on opiskellut, tehnyt uraa, ehkä asunut ulkomailla ja/tai matkaillut paljon, on ollut harrastuksia yms. puuhaa niin kyllä sen ymmärtää jos ei ole siihen rinnalle ehtinyt tai halunnut vielä ketään.
Jos on 35v työtön mies joka ei ole tehnyt aikuisena muuta kuin pelannut videopelejä niin se on red flag.
Miten nyt näin?
Eikö täälläkin aina sanota, että jokaisella on joku ja että se sisin/persoona on se tärkein. Eikö se olekaan enää totta? Mitkä sitten ovat ne minimikriteerit, jotka pitää täyttää löytääkseen suhteen? Videopelit ja työttömyys kai ovat sitten automaattisia mahdottomuuksia parisuhteen kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Pitäisikö minun siis hommata varmuuden vuoksi joku kulissisuhde pariksi vuodeksi vaikka en koe olevani vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen. Sitten en ainakaan olisi "parisuhde kokematon".
M27
Varmaankin, jos sulla on kyky ja mahdollisuuksia hommata "kulissisuhteita" niin sitten en usko, että sulla on vaikeuksia löytää aitoakaan suhdetta. Ongelma on enemmän niillä, jotka eivät löydä sitä ensimmäistäkään suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin pääset helpommalla kuin muutkaan. Et ole menettänyt mitään.
Mies53v
Ensimmäiseen parisuhteeseen mennessä kuuluu aina vähän valehdella menneisyydestään, mutta sitten seuraavissa suhteissa voi puhua totta tästä ensimmäisestä parisuhteesta. Sama se on kun hakee ensimmäisen kerran töitä niin CV on täynnä valheita, mutta 10 vuoden päästä CV:stä löytyykin ihan oikeita työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet. Miehenä samassa tilanteessa ikkuna alkaa sulkeutua. Sen jälkeen naiset edellyttävät mieheltä parisuhdehistoriaa. Miehet eivät.
Eikä edellytä
En ole kaikkia naisia maailmassa tavannut, mutta oma kokemukseni parisuhteen etsimisestä kokemattomana + 35 v miehenä on, että naiset eivät ehkä aina edellytä mieheltä parisuhdekokemusta, mutta sellaisen täydellinen puute on kuitenkin niin suuri varoituslippu ja kummallisuus, että käytännössä sen takia lopettavat tapailun saadessaan tuon tiedon itselleen.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kyseessä on niin suuresti normista poikkeava asia, että mikä tahansa vastaava outous saisi kenet tahansa harkitsemaan tapailun jatkamista.
Pitäisikö minun siis hommata varmuuden vuoksi joku kulissisuhde pariksi vuodeksi vaikka en koe olevani vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen. Sitten en ainakaan olisi "parisuhde kokematon".
M27
Jos minä saisin miehenä (heteona) asian puolestasi päättää, niin ei pitäisi mitään kulissia. - Vai kenelle sinä oikein haluaisit eisttääja näytellä luottamatta ja uskotta itseesi ja omiin valintoihin, joita tehdessä et osaisi olla edes rehellinen.
Pelkkä parisuhteessa olo ei tee kenestäkään parempaa jos kohta ei automaattisesti huonompaakaan ihmistä; vai miksi tekisi?
Itse olen noin 40 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa.
Toki olen oppinut ja tiedostanut sen, että en tapaa tätä asiaa -kutsuttakoon sitä vaikka ikisinkkuudeksi- erityisesti mainostaa tai korostaa.
En toisaalta myöskään valehtele asian tilaa, jos joku on halunnut kuulla parisuhde taustastani.
Minun kohtaloni on ollut aina parhaimmassakin tapauksessa päästä, niin kuin sanotaan frienzonelle.
Olen jokaisesta kaveristani ja ystävästäni erinomaisen ilonen ja hyvilläni. Mutta toki olen kyllä kokenut sisälläni kateuden aallon aina toisinaan. Kysyen ja tivaten itseltäni, mikä minussa on oikein vikana kun en pääse parosuhteeseen?
Ei minussa välttämättä mitään erityistä vikaa ole. Ellei sitten erityisenä vikana pidetä sitä, että viihdyn aika hyvin itsekseni ja tai sitä, että en yksinkertaisesti olen jaksanut tai viitsinyt nähdä erityistä vaivaa saati työtä sen eteen että löytäisin ja kohtaisin itselleni kumppanin.
Olen kenties vähän sinisiömäisesti ja hölmönä uskonut ja tovonut, että "Se" Yksi ja Eritynen, tuleva oma kumppanini ja rakkaani tulee vastaani ja kohdalleni, jos niin on tarkoitettu, ellei niin jatkan ja elän sinkkuna, niinkuin tähänkin asti.
Toki on ollut kiintoisaa kohdata ja nähdä erilaisia suhtautumisia ja reagointeja kun olen kertonut "kokemattomuuteni"
Tavanomaisempia ovat olleet epäusko ("Ethän - nyt narraat, miten se on mahdollista") Utelut vakaumuksestani (Ole tapa kristitty mutta se tarkoittaa lähinnä sitä, että vuosittain tuloistani pienen pieni osa menee kirkollisveroon. Tai siinä, että olen muutama kummilapsi, joita hemmottelen ihan liian paljon materialla kuin suomalla heille omaa muka kiireistä aikaani). Tai aprikointi, että olenko bi -seksuaali tai sittenkin mahd. homo. - Johon en ole osannut sanoa muuta kuin, että en ole mutta ovatko näin kysyessä sitä mieltä, että bi ja homo seksuaalien pitäsi elää kokonaan sinkkuna ja kenties vailla kokonaan rakkautta ja läheisyyttä... Tai onko minulla ollut mielentilassani vikaa, joka on jo myös aika hämmentävä kysymys.
En ymmärrä miksi minun kannattaisi valehdella "kokemattomuuteni" toiseksi. Ei sinkkuna olo minusta ole tehnyt parempaa mutta tuskin huonompaakaan. Hyväksun ja ymmärrän erinomaisen hyvin, että jos jsoksus käy niinkuin toivon, että saan mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa, niin kumppanillani olisi takanaan jo kokemusta parisuhteessa korjaan mahd. useammastakin parisuhteesa.
On se (parisuhteen kokeminen ennen 40 ikävuotta) kuitenkin niin tavanomainen asia. - Siksi kai välillä olen kipuillut asian kanssa itsekin. On kaiketi ihan yleisinhimillistäkin toivoa ja unelmoida läheisyydestä ja rakkaudesta ja mitä ikinä parisuhde saattaisikaan tuoda mukanaan, niin hyvässä kuin pahassa.
Mutta kuitenkin niin, että jos saisin siihen mahdollisuuden, niin että parisude mahdollistai enemmän myönteistä kuin negatiivista koska en halua asettua parisuhteeseen aatoksissa siitä, mitenkaikki vosikaan olla toisin (premmin) jos olisin vastakin sinkku, niin kuin olen ja olin ennnen kuin kohtasimme.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin pääset helpommalla kuin muutkaan. Et ole menettänyt mitään.
Mies53v
Miljonääreilläkin on aina niin hankalaa. Parempi siis olla köyhä. Ei ole menettänyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseen parisuhteeseen mennessä kuuluu aina vähän valehdella menneisyydestään, mutta sitten seuraavissa suhteissa voi puhua totta tästä ensimmäisestä parisuhteesta. Sama se on kun hakee ensimmäisen kerran töitä niin CV on täynnä valheita, mutta 10 vuoden päästä CV:stä löytyykin ihan oikeita työpaikkoja.
Miksi pitää valehdella? - Toki ymmärrän, että jos on vaikka juuri eronnut, niin vaikka omassa mielessä ei olsi ex-kumppanista tuoreeltaan mitään kaunista tai edes neutraalia sanottavaa, niin saattaisi kuullostaa mukavammalta, jos sanoo edes jonkun huomaavaiasen tai neutreelin kommentin hänestä / hänen tekemisesitään sen sijaan, että pitäisi häntä ja kaikkia hänen tekemisiään (tai tekemättömyyksiään) vain ikävinä ja loukkaavina. - Jos siis hänestä nyt muuten, jostain syystö tulisi sanoa yhtään mitään. Mutta ainakin omat hälytyskelloni soi, jos ex-kumppanitaan ja tai hänen tekemisistään ei osaa sanoa kuin jotain (erinomaisen) ikävää. Ja tämä korostuu, mitä kauemmin tämä suhde on kestänyt.
Se noin 40 vuotias ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v ja pelottaa että ikisinkuksi jään. Ei vaan ole rohkeutta tapailla miehiä tai varsinkaan päästää lähelle, mutta toisaalta pelottaa loppuelämän yksinäisyys. Mitä tehdä?
Oisko mitään sellainen vähän samanlainen mies kuin sinä joka on myös ujo ja varovainen ainakin aluksi? Vai tekeekö mieli pahaa poikaa? Tekisi mieli sellainen päästää lähelle vaikka tiedät ettei tee hyvää?
Ujo, varovainen ja vihamielinen mies. Joo, ei kannata päästää lähelle.
Ei mitkään vakavat parisuhteet kannata. Pienet panot silloin tällöin, muuta ei tarvitse.