Lue keskustelun säännöt.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija masentunut/ahdistunut
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole käsitystä siitä millaisia paineita opinnoissa pärjääminen ja verkostoituminen ja työn saannin epävarmuus, rahahuolet, koronan vuoksi etäilyt ja muuttuneet opinnot ym. voi aiheuttaa. Ihan kuin se yliopistoon pääseminen ja sitten tuilla ja velalla eläminen olisivat ruusuilla tanssimista vailla huolen häivää. Nuo on nuoria ihmisiä, joilla rahaa muutenkaan ei ole paljoa ja itsenäistä elämää vasta moni harjoittelee tuossa sivussa.
Jep ja moni on muuttanut opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Voi olla esim muuttanut Helsingistä Rovaniemelle ja kaverit ja perhe jäänyt Helsinkiin. Yritä siinä tutustua muihin ja luoda suhteita jos kaikki on etänä. Vielä jos asut pienessä soluhuoneessa niin järkihän siinä lähtee. Koti on kun vankilan selli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole käsitystä siitä millaisia paineita opinnoissa pärjääminen ja verkostoituminen ja työn saannin epävarmuus, rahahuolet, koronan vuoksi etäilyt ja muuttuneet opinnot ym. voi aiheuttaa. Ihan kuin se yliopistoon pääseminen ja sitten tuilla ja velalla eläminen olisivat ruusuilla tanssimista vailla huolen häivää. Nuo on nuoria ihmisiä, joilla rahaa muutenkaan ei ole paljoa ja itsenäistä elämää vasta moni harjoittelee tuossa sivussa.
Kyllä osalla on rahaa paljonkin. Esim. soluissa ei enää suostuta asumaan, mikä oli ihan tavallista vielä 90-luvulla.
En ota kantaa siihen, miksi kukakin valitsee olla asumatta solussa, mutta jos väität opiskelijoiden asuvan opiskelija-asunnoissa tai yksityisellä vuokralla koska ylimääräistä rahaa on tällaiseen luksukseen, niin ajattelet melko yksinkertaisesti. Itse asun yksityisellä vuokralla, koska kun otin opiskelupaikan vastaan, mitään muita vaihtoehtoja ei ollut enää tarjolla kun muutin vieraalta paikkakunnalta opiskelukaupunkiin.
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.
Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
Ahdistavampaa se opiskeluaika oli kuin työelämä. Olen iloinen siitä, etten ollut korona-aikana enää opiskelija.
T. Loppuvuodesta 2019 valmistunut ja ensimmäisenä koronakeväänä töihin päässyt
Koska yliopistot ja korkeakoulut on nykyisin täynnä ❄.
T. Tuplamaisteri joka ei opiskelujen aikaan ahdistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka koulut on etänä niin voisi tutustua muihin oppilaisiin ja nähdä vapaa-ajalla. Mikä ihme nykyään vaivaa ihmisiä kun ei osata puhua edes muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
En ole masentunut, mutta olen yliopisto-opiskelija ja olen ollut myös työelämässä, neljä vuotta hektistä kolmivuorotyötä ajoi alanvaihtoon. Vähän vanhempana, jo AMK-tutkinnon opiskelleena, voin sanoa että ei tuo yliopistolla opiskelu ihan kevyttä ole. Stressi on stressiä, oli se töistä tai opinnoista johtuvaa ja kyllä se voi moneen muuhun asiaan yhdistettynä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Itse koin pärjääväni melkein paremmin töissä, kun nyt tenttien ja deadlinejen painaessa päälle joka suunnalta ja olen sentään tottunut jo töissä oman työni aikatauluttamiseen ja kiireeseen. Voin hyvin kuvitella, miten iso ja vaikea muutos korkeakoulu-opiskelu on lukion jälkeen, kun koko elämä menee monella ihan uusiksi. Työmäärä ja kurssivaatimukset ovat myös sellaisia ainakin omalla alallani, että yhtään parempaan arvosanaan on nähtävä vaivaa. Sinunlaisesi "liian helppoa" huutelijat voisivat olla hiljaa ja olla vertailematta, jos et voi samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
Ahdistavampaa se opiskeluaika oli kuin työelämä. Olen iloinen siitä, etten ollut korona-aikana enää opiskelija.
T. Loppuvuodesta 2019 valmistunut ja ensimmäisenä koronakeväänä töihin päässyt
Haha! Palataan asiaan 25 vuoden kuluttua, kun toinen mokoma on vielä sinulla jäljellä.
Opiskeluajat ovat elämän huolettominta aikaa.
Jos ei ole kaikesta hermostuva lumihiutale, mikä ei kestä mitään takaiskuja elämässään. Kun ”turvattomaan tilaan” riittää väärä kirja tai ääneen lausuttu ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka koulut on etänä niin voisi tutustua muihin oppilaisiin ja nähdä vapaa-ajalla. Mikä ihme nykyään vaivaa ihmisiä kun ei osata puhua edes muille ihmisille.
Kun katsos kaikki pelottaa niitä neurootikkoja. Ensin ne ei uskaltaneet vastata puhelimeen ja nyt ne ei uskalla tutustua livenä. Pelkäävät omaa varjoaankin ja ahdistuvat kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat naiset voivat tutkimuksen mukaan kaikkein huonoimmin. 40 prosenttia naisista kertoi ahdistuksen ja masennuksen oireista."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/liki-joka-toinen-naisopiskelija-kar…
Naiset eivät ole kaikki....
Jossakin vaiheessa on vain otettava elämänhallinta omiin käsiin, tiedettävä mitä tahtoo ja tehtävä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
En ole masentunut, mutta olen yliopisto-opiskelija ja olen ollut myös työelämässä, neljä vuotta hektistä kolmivuorotyötä ajoi alanvaihtoon. Vähän vanhempana, jo AMK-tutkinnon opiskelleena, voin sanoa että ei tuo yliopistolla opiskelu ihan kevyttä ole. Stressi on stressiä, oli se töistä tai opinnoista johtuvaa ja kyllä se voi moneen muuhun asiaan yhdistettynä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Itse koin pärjääväni melkein paremmin töissä, kun nyt tenttien ja deadlinejen painaessa päälle joka suunnalta ja olen sentään tottunut jo töissä oman työni aikatauluttamiseen ja kiireeseen. Voin hyvin kuvitella, miten iso ja vaikea muutos korkeakoulu-opiskelu on lukion jälkeen, kun koko elämä menee monella ihan uusiksi. Työmäärä ja kurssivaatimukset ovat myös sellaisia ainakin omalla alallani, että yhtään parempaan arvosanaan on nähtävä vaivaa. Sinunlaisesi "liian helppoa" huutelijat voisivat olla hiljaa ja olla vertailematta, jos et voi samaistua.
Aina on pitänyt tehdä työtä ja nähdä vaivaa, jos on halunnut saada tuloksia aikaan. Jos korkea arvosana vaatii liikaa töitä, joko ala on liian vaativa tai sitten kannattaa laskea omia tasovaatimuksiaan. Mitä väliä jollain arvosanalla edes on, jos ei tutkijaksi aio?
Vierailija kirjoitti:
"Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat naiset voivat tutkimuksen mukaan kaikkein huonoimmin. 40 prosenttia naisista kertoi ahdistuksen ja masennuksen oireista."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/liki-joka-toinen-naisopiskelija-kar…
Naiset eivät ole kaikki....
Kuka on väittänyt naisten olevan kaikki? Lisäksi miehillä ja miehiä kohtaan on tukahduttavampi asenne, mikä laskenee miesten lukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
En ole masentunut, mutta olen yliopisto-opiskelija ja olen ollut myös työelämässä, neljä vuotta hektistä kolmivuorotyötä ajoi alanvaihtoon. Vähän vanhempana, jo AMK-tutkinnon opiskelleena, voin sanoa että ei tuo yliopistolla opiskelu ihan kevyttä ole. Stressi on stressiä, oli se töistä tai opinnoista johtuvaa ja kyllä se voi moneen muuhun asiaan yhdistettynä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Itse koin pärjääväni melkein paremmin töissä, kun nyt tenttien ja deadlinejen painaessa päälle joka suunnalta ja olen sentään tottunut jo töissä oman työni aikatauluttamiseen ja kiireeseen. Voin hyvin kuvitella, miten iso ja vaikea muutos korkeakoulu-opiskelu on lukion jälkeen, kun koko elämä menee monella ihan uusiksi. Työmäärä ja kurssivaatimukset ovat myös sellaisia ainakin omalla alallani, että yhtään parempaan arvosanaan on nähtävä vaivaa. Sinunlaisesi "liian helppoa" huutelijat voisivat olla hiljaa ja olla vertailematta, jos et voi samaistua.
Aina on pitänyt tehdä työtä ja nähdä vaivaa, jos on halunnut saada tuloksia aikaan. Jos korkea arvosana vaatii liikaa töitä, joko ala on liian vaativa tai sitten kannattaa laskea omia tasovaatimuksiaan. Mitä väliä jollain arvosanalla edes on, jos ei tutkijaksi aio?
Aina on pitänyt nähdä vaivaa, enkä tuossa aiemmassa viestissäni sanonut, että työmäärä yksinään olisi suurin syy nuorten ahdistukseen, se on vain se opiskelun tuoma oma rasite kaiken muun päälle. Ihmiset ovat myös erilaisia opiskelijoita, jotkut ovat hyvin tunnollisia ja haluavat pärjätä. Ja jos tutkinnon haluaa niin kyllä niitä arvosanoja kannattaa miettiä, graduakin on kivempi tehdä kun ei ole ihan ulapalla ja tietää vähän, mitä vuosien varrella olisi kuulunut oppia. En ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat korkeakouluun ja suorittavat kurssinsa hälläväliä asenteella vähän niin ja näin, se ei puhu motivaation puolesta ja silloin opiskelupaikka olisi ehkä ollut parempi antaa toiselle. Minusta pitää yrittää tehdä parhaansa ja katsoa mihin sillä pääsee. Lisäksi, taas omaan alaani viitaten, suurin osa valmistuu tutkijoiksi ja n. 20% opettajiksi eikä opettajalinjalle pääse, jos opintomenestys ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat naiset voivat tutkimuksen mukaan kaikkein huonoimmin. 40 prosenttia naisista kertoi ahdistuksen ja masennuksen oireista."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/liki-joka-toinen-naisopiskelija-kar…
Naiset eivät ole kaikki....
Kuka on väittänyt naisten olevan kaikki? Lisäksi miehillä ja miehiä kohtaan on tukahduttavampi asenne, mikä laskenee miesten lukuja.
Tiedätkö jotain enemmän tuosta miesten tukahduttamisesta kun noin sanoit? Kerro toki mistä löysit tietoa kun äkkiä googettamalla en itse tuommoista tieto löytänyt
Ylen uutisessa jätetään tuo pikku asia mainitsematta että saataisiin näyttään kaikkien ongelmalta joka on todellisuudessa naisten ongelma.
Naisia ei kiinnosta miesten ongelmat niin miksi miehiä kiinnostaisi naisten ongelmat
Naiset masentuu ja ahdistuu jos ei pääse kaverilaumaan hakeen huomiota, miehet pärjää hyvin yksinkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
En ole masentunut, mutta olen yliopisto-opiskelija ja olen ollut myös työelämässä, neljä vuotta hektistä kolmivuorotyötä ajoi alanvaihtoon. Vähän vanhempana, jo AMK-tutkinnon opiskelleena, voin sanoa että ei tuo yliopistolla opiskelu ihan kevyttä ole. Stressi on stressiä, oli se töistä tai opinnoista johtuvaa ja kyllä se voi moneen muuhun asiaan yhdistettynä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Itse koin pärjääväni melkein paremmin töissä, kun nyt tenttien ja deadlinejen painaessa päälle joka suunnalta ja olen sentään tottunut jo töissä oman työni aikatauluttamiseen ja kiireeseen. Voin hyvin kuvitella, miten iso ja vaikea muutos korkeakoulu-opiskelu on lukion jälkeen, kun koko elämä menee monella ihan uusiksi. Työmäärä ja kurssivaatimukset ovat myös sellaisia ainakin omalla alallani, että yhtään parempaan arvosanaan on nähtävä vaivaa. Sinunlaisesi "liian helppoa" huutelijat voisivat olla hiljaa ja olla vertailematta, jos et voi samaistua.
Aina on pitänyt tehdä työtä ja nähdä vaivaa, jos on halunnut saada tuloksia aikaan. Jos korkea arvosana vaatii liikaa töitä, joko ala on liian vaativa tai sitten kannattaa laskea omia tasovaatimuksiaan. Mitä väliä jollain arvosanalla edes on, jos ei tutkijaksi aio?
Aina on pitänyt nähdä vaivaa, enkä tuossa aiemmassa viestissäni sanonut, että työmäärä yksinään olisi suurin syy nuorten ahdistukseen, se on vain se opiskelun tuoma oma rasite kaiken muun päälle. Ihmiset ovat myös erilaisia opiskelijoita, jotkut ovat hyvin tunnollisia ja haluavat pärjätä. Ja jos tutkinnon haluaa niin kyllä niitä arvosanoja kannattaa miettiä, graduakin on kivempi tehdä kun ei ole ihan ulapalla ja tietää vähän, mitä vuosien varrella olisi kuulunut oppia. En ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat korkeakouluun ja suorittavat kurssinsa hälläväliä asenteella vähän niin ja näin, se ei puhu motivaation puolesta ja silloin opiskelupaikka olisi ehkä ollut parempi antaa toiselle. Minusta pitää yrittää tehdä parhaansa ja katsoa mihin sillä pääsee. Lisäksi, taas omaan alaani viitaten, suurin osa valmistuu tutkijoiksi ja n. 20% opettajiksi eikä opettajalinjalle pääse, jos opintomenestys ei riitä.
Tietysti kannattaa tehdä parhaansa - se riittää. Jos tekee jatkuvasti yli omien voimavarojen, saattaa palaa loppuun. Jos opinnot vaativat yksinkertaisesti liikaa, ehkä ala on väärä. Opiskelen itsekin vaativaa alaa, mutta teen sitä itseni takia, en muiden. Teen töitä niiden asioiden eteen, joissa haluan kehittyä, mutta en joidenkin ulkopuolelta tulevien vaatimuksien vuoksi. Niin se on paljon motivoimempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka koulut on etänä niin voisi tutustua muihin oppilaisiin ja nähdä vapaa-ajalla. Mikä ihme nykyään vaivaa ihmisiä kun ei osata puhua edes muille ihmisille.
Missä sinä hemmetin typerä taukki kuvittelet niiden opiskelijoiden tutustuneen vapaa-ajalla, kun ei ole tavattu koulussa eikä ole mitään opiskelijatapahtumiakaan välillä noin vuoteen ollut. Hemmetti että pitää olla typeryyttä noissa kommenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykakarat eivät kestä mitään. Pienikin vastoinkäyminen tai epävarmuus on välittömästi ahdistusta ja masennusta.
Liian helppoa elämä nykyään.Mitenkähän ne kuvittelevat jaksavansa työelämässä?
En ole masentunut, mutta olen yliopisto-opiskelija ja olen ollut myös työelämässä, neljä vuotta hektistä kolmivuorotyötä ajoi alanvaihtoon. Vähän vanhempana, jo AMK-tutkinnon opiskelleena, voin sanoa että ei tuo yliopistolla opiskelu ihan kevyttä ole. Stressi on stressiä, oli se töistä tai opinnoista johtuvaa ja kyllä se voi moneen muuhun asiaan yhdistettynä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Itse koin pärjääväni melkein paremmin töissä, kun nyt tenttien ja deadlinejen painaessa päälle joka suunnalta ja olen sentään tottunut jo töissä oman työni aikatauluttamiseen ja kiireeseen. Voin hyvin kuvitella, miten iso ja vaikea muutos korkeakoulu-opiskelu on lukion jälkeen, kun koko elämä menee monella ihan uusiksi. Työmäärä ja kurssivaatimukset ovat myös sellaisia ainakin omalla alallani, että yhtään parempaan arvosanaan on nähtävä vaivaa. Sinunlaisesi "liian helppoa" huutelijat voisivat olla hiljaa ja olla vertailematta, jos et voi samaistua.
Aina on pitänyt tehdä työtä ja nähdä vaivaa, jos on halunnut saada tuloksia aikaan. Jos korkea arvosana vaatii liikaa töitä, joko ala on liian vaativa tai sitten kannattaa laskea omia tasovaatimuksiaan. Mitä väliä jollain arvosanalla edes on, jos ei tutkijaksi aio?
Aina on pitänyt nähdä vaivaa, enkä tuossa aiemmassa viestissäni sanonut, että työmäärä yksinään olisi suurin syy nuorten ahdistukseen, se on vain se opiskelun tuoma oma rasite kaiken muun päälle. Ihmiset ovat myös erilaisia opiskelijoita, jotkut ovat hyvin tunnollisia ja haluavat pärjätä. Ja jos tutkinnon haluaa niin kyllä niitä arvosanoja kannattaa miettiä, graduakin on kivempi tehdä kun ei ole ihan ulapalla ja tietää vähän, mitä vuosien varrella olisi kuulunut oppia. En ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat korkeakouluun ja suorittavat kurssinsa hälläväliä asenteella vähän niin ja näin, se ei puhu motivaation puolesta ja silloin opiskelupaikka olisi ehkä ollut parempi antaa toiselle. Minusta pitää yrittää tehdä parhaansa ja katsoa mihin sillä pääsee. Lisäksi, taas omaan alaani viitaten, suurin osa valmistuu tutkijoiksi ja n. 20% opettajiksi eikä opettajalinjalle pääse, jos opintomenestys ei riitä.
Tietysti kannattaa tehdä parhaansa - se riittää. Jos tekee jatkuvasti yli omien voimavarojen, saattaa palaa loppuun. Jos opinnot vaativat yksinkertaisesti liikaa, ehkä ala on väärä. Opiskelen itsekin vaativaa alaa, mutta teen sitä itseni takia, en muiden. Teen töitä niiden asioiden eteen, joissa haluan kehittyä, mutta en joidenkin ulkopuolelta tulevien vaatimuksien vuoksi. Niin se on paljon motivoimempaa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Keskustelu meni tässä hieman sivupoluille, sillä tämä ei enää vastaa aiheeseen opiskelijoiden masennuksesta ja ahdistuksesta. En usko, että korkeakouluopinnot itsessään ovat siihen suurin syy. Alunperin yritin tuoda näkökulmaa siihen, kun joku antoi olettaa opiskelijoiden masentuvan ja ahdistuvan tyhjästä.
Ei se soluissa asumisen vähentyminen kerro nuorten rahatilanteesta vaan asumistukijärjestelmästä. Työttömälle opiskelijalle on käytännössä melko sama asuuko 200€ vai 600€ asunnossa, koska tukena tulee joka tapauksessa 80% vuokran määrästä. Ennen vuokra maksettiin opintotuella, mut nykyään opintotuki on reilu 200€, jolla ei asuttais edes solussa. Ei ole opiskelijoiden vika että päättäjät ovat keksineet asumistukijärjestelmän, jolla varmistetaan rahan valuminen vuokranantajien taskuun.