En ole laiha koska osaan syödä paremmin kuin lihavat, vaan koska minun ei juurikaan tee mieli mitään ylimääräistä ja tulen helposti täyteen

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Ja moni laiha ei tajua, että eivät ymmärrä minkälaista itsekuria se normaalipaino jollekin vaatii. Eivätkä edes pystyisi samaan mutta silti jeesustelevat, ihan kuin olisivat omaa ansiota laihoja.

Minä taas en ole koskaan ollut noin onnekas. Minulle hoikkana pysytteleminen on jatkuvaa kieltäytymistä ja itsekuria. Myös jatkuvia repsahduksia ja vyön kiristämisiä.

Minultakin kysellään salaisuutta, että miten pysyn näin laihana. Tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään mitään syötävää, jota haluaisin syödä enemmän kuin henkeni pitimiksi. En pidä ruoasta. Salaisuuteni on siis se, etten pidä melkein mistään mausta (Spearmint-purkka on hyvää) ja suurin osa ruoista on poissa lautaseltani sen tähden, etten kestä niiden koostumusta. Silloin tällöin on yksittäinen päivä, jolloin en syö mitään. Kahvia kuluu paljon, mustana.

Terveydestä en viitsi edes alkaa puhua. Sanotaan näin, että hoikka ei ole automaattisesti terve. Mun veriarvot on jotain ihan hullua. Mutta minkä teet. Äitini oli ihan samanlainen - ja kuoli 54-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Minultakin kysellään salaisuutta, että miten pysyn näin laihana. Tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään mitään syötävää, jota haluaisin syödä enemmän kuin henkeni pitimiksi. En pidä ruoasta. Salaisuuteni on siis se, etten pidä melkein mistään mausta (Spearmint-purkka on hyvää) ja suurin osa ruoista on poissa lautaseltani sen tähden, etten kestä niiden koostumusta. Silloin tällöin on yksittäinen päivä, jolloin en syö mitään. Kahvia kuluu paljon, mustana.

Terveydestä en viitsi edes alkaa puhua. Sanotaan näin, että hoikka ei ole automaattisesti terve. Mun veriarvot on jotain ihan hullua. Mutta minkä teet. Äitini oli ihan samanlainen - ja kuoli 54-vuotiaana.

Voi ei :( Mutta onko jotain mitä ehkä voisit tehdä jos siltä tuntuisi? Liikunta ehkä? Stressin vähennys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Ja moni laiha ei tajua, että eivät ymmärrä minkälaista itsekuria se normaalipaino jollekin vaatii. Eivätkä edes pystyisi samaan mutta silti jeesustelevat, ihan kuin olisivat omaa ansiota laihoja.

Ihminen tottuu syömään tietyn määrän ruokaa ja tulee sitten siitä määrästä kylläiseksi. Nykyisin ihmiset syövät isoja annoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin kysellään salaisuutta, että miten pysyn näin laihana. Tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään mitään syötävää, jota haluaisin syödä enemmän kuin henkeni pitimiksi. En pidä ruoasta. Salaisuuteni on siis se, etten pidä melkein mistään mausta (Spearmint-purkka on hyvää) ja suurin osa ruoista on poissa lautaseltani sen tähden, etten kestä niiden koostumusta. Silloin tällöin on yksittäinen päivä, jolloin en syö mitään. Kahvia kuluu paljon, mustana.

Terveydestä en viitsi edes alkaa puhua. Sanotaan näin, että hoikka ei ole automaattisesti terve. Mun veriarvot on jotain ihan hullua. Mutta minkä teet. Äitini oli ihan samanlainen - ja kuoli 54-vuotiaana.

Voi ei :( Mutta onko jotain mitä ehkä voisit tehdä jos siltä tuntuisi? Liikunta ehkä? Stressin vähennys?

Liikun kyllä paljon, kävelen käytännössä kaikkialle (asun Helsingin keskustassa, ei ajokorttia). Stressin määrä ei päätä huimaa. Ei minulla kai muuta ongelmaa ole kuin tuo kiero suhde ruokaan, ja sen takia terveys on mitä on.

Mulla tulee kans äklö olo jos syön liikaa. 

Mulla vaan ei paino nouse kovinkaan helposti, syön tosi epätervellisesti, karkkia, pitsaa, sipsiä, suklaata, kahvia lähinnä nesteeksi, joka päivä, enkä harrasta liikuntaa, sen verran että kauppaan tulee kävelyä ja silti oon normaali painoinen.

Olen aika hoikka.

Syön vain nälkääni,pienen annoksen.

Yleensä ei mitään välipaloja.

Siinä hoikkuuteni salaisuus.

Nim.merkki 61v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Ja moni laiha ei tajua, että eivät ymmärrä minkälaista itsekuria se normaalipaino jollekin vaatii. Eivätkä edes pystyisi samaan mutta silti jeesustelevat, ihan kuin olisivat omaa ansiota laihoja.

Ihminen tottuu syömään tietyn määrän ruokaa ja tulee sitten siitä määrästä kylläiseksi. Nykyisin ihmiset syövät isoja annoksia.

Ehkä mutta ei niin yksinkertaisesti että vatsalaukku venyy ja sitten se pienenee - vaan että kroppa alkaa hormonaalisestikin vaatimaan sitä isompaa ruokakuormaa. Laihdutin, ja minun piti ylläpitää painoani 5-6 vuotta kunnes semmoinen ahmimistarve lopullisesti lähti. Normaaliannoksia olin siis syönyt vuosia.

Jotkut laihat myös syö älyttömästi, jotkut myös tosi epäterveellisesti, mutta pysyvät silti laihana. Ei kaikilla varastoidu rasva kroppaan yhtä herkästi. Jotkut ei liho millään ja toisille on hyvin vaikeaa laihtua. Muistan lukeneeni jostain väitteen, että 20 vai oliko peräti 25% ihmisistä ovat sellaisia, jotka eivät voi lihoa. Jos ajatellaan että nykyään lihavuusepidemia on valtava, niin eihän tuohon jää niitä hyvällä itsekurilla painonsa pitäviä hoikkia ja normaaleja kuin vähemmistö.

Lohtusyöminen lihottaa varmasti. Vatsalaukku venyy ja pitää saada lisää ruokaa että tulee kylläiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin kysellään salaisuutta, että miten pysyn näin laihana. Tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään mitään syötävää, jota haluaisin syödä enemmän kuin henkeni pitimiksi. En pidä ruoasta. Salaisuuteni on siis se, etten pidä melkein mistään mausta (Spearmint-purkka on hyvää) ja suurin osa ruoista on poissa lautaseltani sen tähden, etten kestä niiden koostumusta. Silloin tällöin on yksittäinen päivä, jolloin en syö mitään. Kahvia kuluu paljon, mustana.

Terveydestä en viitsi edes alkaa puhua. Sanotaan näin, että hoikka ei ole automaattisesti terve. Mun veriarvot on jotain ihan hullua. Mutta minkä teet. Äitini oli ihan samanlainen - ja kuoli 54-vuotiaana.

Voi ei :( Mutta onko jotain mitä ehkä voisit tehdä jos siltä tuntuisi? Liikunta ehkä? Stressin vähennys?

Liikun kyllä paljon, kävelen käytännössä kaikkialle (asun Helsingin keskustassa, ei ajokorttia). Stressin määrä ei päätä huimaa. Ei minulla kai muuta ongelmaa ole kuin tuo kiero suhde ruokaan, ja sen takia terveys on mitä on.

No mutta, hyvä jos on arvot seurannassa, se on ainakin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut laihat myös syö älyttömästi, jotkut myös tosi epäterveellisesti, mutta pysyvät silti laihana. Ei kaikilla varastoidu rasva kroppaan yhtä herkästi. Jotkut ei liho millään ja toisille on hyvin vaikeaa laihtua. Muistan lukeneeni jostain väitteen, että 20 vai oliko peräti 25% ihmisistä ovat sellaisia, jotka eivät voi lihoa. Jos ajatellaan että nykyään lihavuusepidemia on valtava, niin eihän tuohon jää niitä hyvällä itsekurilla painonsa pitäviä hoikkia ja normaaleja kuin vähemmistö.

Täällä ilmoittautuu yksi! Sukuvika, jo mummo oli samanlainen. Syön ihan kaikkea paskaa ja tolkuttomia määriä. Samat farkut käytössä, jotka ostin kesälomarahoilla lukion tokalla.

N45

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Tunnen monta hoikkaa, jotka elää nälässä ja itsensä kieltämisessä. Siis tarkoitan nyt sellaista tosi hoikkaa. En itsekään ole lihava (tuntuu välillä, ettei näiden kahden ääripäässä ole mitään), vaan ihan normaalipainoinen, mutta kuitenkin lähempänä normaalipainon yläpäätä, eikä minun tarvitse nälässä elää. Mutta kaikenlaisesta joudun kyllä kieltäytymään, vaikka herkuttelenkin aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Ja moni laiha ei tajua, että eivät ymmärrä minkälaista itsekuria se normaalipaino jollekin vaatii. Eivätkä edes pystyisi samaan mutta silti jeesustelevat, ihan kuin olisivat omaa ansiota laihoja.

Ihminen tottuu syömään tietyn määrän ruokaa ja tulee sitten siitä määrästä kylläiseksi. Nykyisin ihmiset syövät isoja annoksia.

Ehkä mutta ei niin yksinkertaisesti että vatsalaukku venyy ja sitten se pienenee - vaan että kroppa alkaa hormonaalisestikin vaatimaan sitä isompaa ruokakuormaa. Laihdutin, ja minun piti ylläpitää painoani 5-6 vuotta kunnes semmoinen ahmimistarve lopullisesti lähti. Normaaliannoksia olin siis syönyt vuosia.

Mä ratkaisin ahmimistarpeen kurkulla. Vedän puolikkaan kurkun aina ennen ateriaa. Itse ruokaa menee tosi vähän. Toiminut nyt melkein 7 vuotta (paino pysynyt samana), pudotin 38 kg painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei moni lihava tajua vaan luulee että hoikat elää jatkuvassa nälässä ja itsensä kieltämisessä. Mutta kun ei vain ole nälkä eikä tee mieli.

Ja moni laiha ei tajua, että eivät ymmärrä minkälaista itsekuria se normaalipaino jollekin vaatii. Eivätkä edes pystyisi samaan mutta silti jeesustelevat, ihan kuin olisivat omaa ansiota laihoja.

Omaa ansiota laihoja? Aika harvassa loppupeleissä ihmisissä on se läpipaskovuus.

Kyllä mä ainakin voin ihan itse totuttanut itseni kevyempään ruokaan ja ihan itse olen opetellut nauttimaan liikunnasta, ei niitä muhun syntymässä asennettu eikä varsinkaan lapsuuden perhe siihen kannustanut. Tavat ja tottumukset voi muuttaa kun ei heti anna periksi.

Itsekin ihmettelen joidenkin asennetta että "kaikesta pitää kieltäytyä eikä ikinä saa ottaa rennosti". En mä koe kieltäytymisenä sitä, että teen illalla seuraavan päivän eväät ja aamulla lähden kuudelta lenkille ennen töitä. Mä saan siitä hiton hyvän ja pirteän fiiliksen, toisinkun siitä kun mätän herkkuja naamaan sohvalla telkkarin edessä (jota myös voin joskus tehdä kun kokonaisuus on balnassissa).

Ap on etuoikeutettu tässä asiassa. Hyvä niin.

Ruokahalu kasvaa syödessä.