Ystäväni on salasuhteessa varatun miehen kanssa
Ja viikonloppuna saan taas kuunnella sitä rakkauden hehkutusta kun nähdään. Ärsyttää jo valmiiksi enkä oikeastaan haluaisi nähdä ollenkaan.
Miehen vaimoa käy sääliksi. Tätä en olisi osannut lapsuudenystävästäni ennustaa.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan puhunut salasuhteestani kavereille, en muutenkaan puhu parisuhdeasioistani. Joskus twininä puhelttin jotain.
Peukku sulle.
En tiedä olisiko ystävänikään puhunut jos suunnitelmissa olisi alun alkaen ollut salasuhde. Sai kuitenkin tietää vasta parin kuukauden tapailun jälkeen että miehellä on vaimo kotona. Ei kai sitten oikein voinut olla kertomattakaan.
Ap
Voi tuon jättää ja kannattaa jättää kertomatta. Mitä useampi salasuhteesta tietää sitä todennäköisempää on sen paljastuminen.
Totta. En tiedä moniko tietää. Saatan olla ainut.
Ap
Harvoin se osapuoli jolla ei muuta suhdetta ole ihan oikeasti haluaa suhteen edes pitää salassa.
Ei hän haluakaan. Hän haluaa naimisiin ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta pariskuntana.
Surullista katsoa vierestä miten toinen tuhlaa aikaansa.
Ap
Mihin rakastunut ihminen tuhlaa aikaansa? Tunteisiin?
No niihin tulevaisuudensuunnitelmiin joita se rakkauden kohde pykää kasaan toisen ihmisen kanssa.
Ap
Suunnitelmat voi aina mennä uusiksi oli ihastumisen kohde vapaa tai varattu.
Se on kyllä totta.
Ei kai siinä sitten auta kuin selailla häälehtiä läpi ja odottaa kosintaa kun toinen alkaa perustaa perhettä ja rakentaa taloa toisaalla. Mitä vain voi tapahtua.
Ap
Häistä ja hääpuvustahan voi haaveilla ja sitä suunnitella vaikka ei olisi mitään tietoa sulhasesta.
Mutta kun hänellä nimenomaan on. Omasta mielestään.
Ap
Tietenkin on, mutta saattaahan se vaihtuakin tai sitten sitten sulhanen pysyy samana kun asiat on siinä vaiheessa.
Niinhän sitä sanotaan että rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu.
Antaisin silti neuvoksi jokaiselle monogamisesta avioliitosta haaveilevalle, että salarakkaana roikkuminen ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin reitti happy ever afteriin.
Toki joskus varmaan onkin.
Ap
Mikäs se paras vaihtoehto sitten on? Pitää kiinni kynsin hampain siitä jonka sattuu löytämään ja joka on vapaa? En välttämättä suosittele sitäkään vaihtoehtoa.
Toisen puolesta me emme voi elää. Toinen elää ihan sitä omaa elämäänsä. Löytää onnensa, haaveensa, surunsa, pettymyksensä jne ihan itse. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin elää omaa elämäänsä. Mikään suhde ei myöskään ole ikuista. Kaikki suhteet päättyy enemmin tai myöhemmin.Ehkä noiden kahden välissä on muutamia muitakin vaihtoehtoja. Ei hänellä ole ennenkään ollut vaikeuksia löytää mieleistään seuraa vapaista miehistä.
Ap
Miksi sitten olet huolissasi? Hän varmasti löytää seuraa jos suhde päättyisikin siihen että "sulhanen" ei hänen kanssaan haluaisikaan häitä.
En ole huolissani vaan korviani myöten kyllästynyt.
Kurjaa kuunnella juttuja pilvilinnoista kun toista viedään kuin vierasta sikaa. Ja tosiaan sitä tietämätöntä tyyppiä käy sääliksi.
Ap
Sekin kuuluu elämään että välillä ihmissuhteissa kyllästytään toisiinsa. Ystävyyssuhteissa on onneksi helppo pitää taukoja.
Niin. Ei kai tässä muu auta. Toivottavasti ystävä ymmärtää. Jos ei nyt niin myöhemmin.
Ap
Miksi ystävän kuuluu ymmärtää moralisointisi? Kyllä ystävyyssuhteet myös päättyy usein jos sitä ei pysty hyväksymään että ystäväkin elää omaa elämäänsä ei elämää jota sinä haluat hänen elävän.
En ole sen enempää moralisoinut kuin sanonut että suhdetta ei kannata jatkaa ja etten itse ymmärrä moisia puuhia. Aika vähällä olen ystäväni päästänyt, kun ottaa huomioon kuinka intensiivisesti tuota suhdetta on analysoitu ja siitä jauhettu.
Ap
Loputtomasti sitä moralusointia tuskin kukaan jaksaisikaan. Mutta jos sinua kyllästyttää sano asia suoraan ei ystävä kovin pitkään jaksa avautua vaan ottaa etäisyyttä sinuun.
Olen sanonut. Ei vaikutusta. Tai ehkä minuutiksi.
Olisiko se ystävyyttä, jos minä en halua kuulla salasuhteesta ja ystävä ottaisi sen takia etäisyyttä..?
Ap
Ystävyys ei ole ystävyyttä jos se ei kestä erilaisia vaiheita. Jos se ei kestä sitä että aina sen ystävän kanssa ei voi olla samaa mieltä. Aina ei jatka kuunnella tai aina ei jaksa tukea. Jos ystävyys (tai parisuhde) ei kestä sitä että otetaan välillä etäisyyttä ei ystävyydellä tai parisuhteella ole tulevaisuutta.
Kaikenlaisia vaiheita on kestetty tässä reilun 20 vuoden aikana, eikä ole ollut tarvetta ottaa etäisyyttä. Ehkä pitää nyt sitten kokea sekin.
Ap
Mitä jos ystäväsi olisi lihava ja silti söisi? Tai olisi hyveellisessä avioliitossa tullut sairaaksi tai raskaaksi, tekisi ehkä abortin? Voisitko olla hänen kaverinsa ja kuulla huoliaan? Vai onko ystävyys vain samanlaisiin tilanteisiin ja samanlaisiin päätöksiin perustuva?
Siis onko tälläinen kiero ja epärehellinen perheen rikkoja meininki naisista ihan normaalia kuten moni täällä sanoo.
Kaikki väittävät aina arvostavansa rehellisyyttä ja tunnollisuutta ja luotettavuutta ynnä muuta mutta sitten on kuulemma normaalia ja yleistä että esimerkiksi naimisissa olevien kanssa pelehditään ja niitä varastetaan kuin jotain leikkiä olisi vaan?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi sanoa, että hänen salasuhteensa ei kiinnosta sinua?
Olen sanonut.
Ap
Mistä asioista itse kerrot ystävällesi ja oletko varmistanut, että ne häntä kiinnostavat? Esim. avioliiton sisäiset asiat ovat sisäisiä ja aika epäkiinnostavia. Toivottavasti et itse kerro omia asioitasi vain, siveyssibulli.
Mistä asioista ystävän kanssa pitäisi keskustella ellei myös omistaan? :D
Tapanani ei vaan ole pitää mitään tunnin monologeja omista ihmissuhteistani kellekään. En tiedä ovatko vastavuoroinen keskustelu ja molemminpuolinen kiinnostus sinulle vieraita käsitteitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottele ihan rauhassa muutama kuukausi. Kaatuu omaan mahdottomuuteensa se suhde.
En muista oliko jossain mainittu suhteen tähänastinen kesto, mutta aika outoa on, jos ei vaimo pian ala vaistota tapahtumia. Ja sitten ainakin alkaa tapahtua. Ap:n kannattaa varata nessuja ja poppareita. Ehkä pari pulloa viiniäkin.
Sitä odotellessa, en kyllä venaile mitenkään innolla. Vähän reilun vuoden tuota vehtailua on nyt kestänyt. Luulen että jossain vaiheessa käry käy ja sitten lentää kakka tuulettimeen. Toivottavasti kukaan ei ole silloin vaarassa; kolmiodraamat päättyvät joskus surullisestikin.
Viinipullo on onneksi aina kylmässä.
Ap
Parisuhteet harvoin päättyy kovin iloisissa merkeissä muutenkaan.
Totta. Mutta petoksissa on suurempi riski että jollain pimahtaa päässä oikein kunnolla.
Ap
Sanoisin että enemmin melkein kannattaa vältellä pimahtelevia ihmisiä kuin petollisia. Ensimmäiset on äärettömän ennalta arvaamattomia, petollisuuteenkin pystyy varautumaan. Onneksi itse olen pystynyt ihmissuhteissani välttämään ne ihmiset jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan pimahtelevat jos kaikki ei mene heidän mielensä mukaan.
Mistä sen tietää miten se tuntematon petetty osapuoli reagoi, jos/kun hänelle selviää että puoliso on paneskellut toista yli vuoden ajan? Itse en edes uskaltaisi ottaa selvää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan puhunut salasuhteestani kavereille, en muutenkaan puhu parisuhdeasioistani. Joskus twininä puhelttin jotain.
Peukku sulle.
En tiedä olisiko ystävänikään puhunut jos suunnitelmissa olisi alun alkaen ollut salasuhde. Sai kuitenkin tietää vasta parin kuukauden tapailun jälkeen että miehellä on vaimo kotona. Ei kai sitten oikein voinut olla kertomattakaan.
Ap
Voi tuon jättää ja kannattaa jättää kertomatta. Mitä useampi salasuhteesta tietää sitä todennäköisempää on sen paljastuminen.
Totta. En tiedä moniko tietää. Saatan olla ainut.
Ap
Harvoin se osapuoli jolla ei muuta suhdetta ole ihan oikeasti haluaa suhteen edes pitää salassa.
Ei hän haluakaan. Hän haluaa naimisiin ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta pariskuntana.
Surullista katsoa vierestä miten toinen tuhlaa aikaansa.
Ap
Mihin rakastunut ihminen tuhlaa aikaansa? Tunteisiin?
No niihin tulevaisuudensuunnitelmiin joita se rakkauden kohde pykää kasaan toisen ihmisen kanssa.
Ap
Suunnitelmat voi aina mennä uusiksi oli ihastumisen kohde vapaa tai varattu.
Se on kyllä totta.
Ei kai siinä sitten auta kuin selailla häälehtiä läpi ja odottaa kosintaa kun toinen alkaa perustaa perhettä ja rakentaa taloa toisaalla. Mitä vain voi tapahtua.
Ap
Häistä ja hääpuvustahan voi haaveilla ja sitä suunnitella vaikka ei olisi mitään tietoa sulhasesta.
Mutta kun hänellä nimenomaan on. Omasta mielestään.
Ap
Tietenkin on, mutta saattaahan se vaihtuakin tai sitten sitten sulhanen pysyy samana kun asiat on siinä vaiheessa.
Niinhän sitä sanotaan että rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu.
Antaisin silti neuvoksi jokaiselle monogamisesta avioliitosta haaveilevalle, että salarakkaana roikkuminen ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin reitti happy ever afteriin.
Toki joskus varmaan onkin.
Ap
Mikäs se paras vaihtoehto sitten on? Pitää kiinni kynsin hampain siitä jonka sattuu löytämään ja joka on vapaa? En välttämättä suosittele sitäkään vaihtoehtoa.
Toisen puolesta me emme voi elää. Toinen elää ihan sitä omaa elämäänsä. Löytää onnensa, haaveensa, surunsa, pettymyksensä jne ihan itse. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin elää omaa elämäänsä. Mikään suhde ei myöskään ole ikuista. Kaikki suhteet päättyy enemmin tai myöhemmin.Ehkä noiden kahden välissä on muutamia muitakin vaihtoehtoja. Ei hänellä ole ennenkään ollut vaikeuksia löytää mieleistään seuraa vapaista miehistä.
Ap
Miksi sitten olet huolissasi? Hän varmasti löytää seuraa jos suhde päättyisikin siihen että "sulhanen" ei hänen kanssaan haluaisikaan häitä.
En ole huolissani vaan korviani myöten kyllästynyt.
Kurjaa kuunnella juttuja pilvilinnoista kun toista viedään kuin vierasta sikaa. Ja tosiaan sitä tietämätöntä tyyppiä käy sääliksi.
Ap
Sekin kuuluu elämään että välillä ihmissuhteissa kyllästytään toisiinsa. Ystävyyssuhteissa on onneksi helppo pitää taukoja.
Niin. Ei kai tässä muu auta. Toivottavasti ystävä ymmärtää. Jos ei nyt niin myöhemmin.
Ap
Miksi ystävän kuuluu ymmärtää moralisointisi? Kyllä ystävyyssuhteet myös päättyy usein jos sitä ei pysty hyväksymään että ystäväkin elää omaa elämäänsä ei elämää jota sinä haluat hänen elävän.
En ole sen enempää moralisoinut kuin sanonut että suhdetta ei kannata jatkaa ja etten itse ymmärrä moisia puuhia. Aika vähällä olen ystäväni päästänyt, kun ottaa huomioon kuinka intensiivisesti tuota suhdetta on analysoitu ja siitä jauhettu.
Ap
Loputtomasti sitä moralusointia tuskin kukaan jaksaisikaan. Mutta jos sinua kyllästyttää sano asia suoraan ei ystävä kovin pitkään jaksa avautua vaan ottaa etäisyyttä sinuun.
Olen sanonut. Ei vaikutusta. Tai ehkä minuutiksi.
Olisiko se ystävyyttä, jos minä en halua kuulla salasuhteesta ja ystävä ottaisi sen takia etäisyyttä..?
Ap
Ystävyys ei ole ystävyyttä jos se ei kestä erilaisia vaiheita. Jos se ei kestä sitä että aina sen ystävän kanssa ei voi olla samaa mieltä. Aina ei jatka kuunnella tai aina ei jaksa tukea. Jos ystävyys (tai parisuhde) ei kestä sitä että otetaan välillä etäisyyttä ei ystävyydellä tai parisuhteella ole tulevaisuutta.
Kaikenlaisia vaiheita on kestetty tässä reilun 20 vuoden aikana, eikä ole ollut tarvetta ottaa etäisyyttä. Ehkä pitää nyt sitten kokea sekin.
Ap
Mitä jos ystäväsi olisi lihava ja silti söisi? Tai olisi hyveellisessä avioliitossa tullut sairaaksi tai raskaaksi, tekisi ehkä abortin? Voisitko olla hänen kaverinsa ja kuulla huoliaan? Vai onko ystävyys vain samanlaisiin tilanteisiin ja samanlaisiin päätöksiin perustuva?
Nyt oli kyllä aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä. Ollaan edelleen ihan ystäviä, siitä huolimatta että en jaksa kuunnella jatkuvaa monologia salasuhteesta. Ei liity samanlaisiin elämäntilanteisiin, abortteihin tai sairastumisiin mitenkään.
Ap
Mulle kävi kerran elämässä niin, että rakkauden kohde paljastui vasta kuukausia myöhemmin perheelliseksi. Jokainen mun ystävä tajusi miten hirveä tilanne oli minulle eikä yksikään ole suhtautunut kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ystävä sä olet? Moralisti. Ystävän tukena ollaan kaikissa tilanteissa.
Btw mullakin oli salasuhde kun olin naimisissa ja sit otin eron ja elän tämän entisen salarakkaani kanssa kunnes kuolema meidät erottaa. Joskus se menee näinkin.
Miehen nykyiset/tulevat salasuhteet ei ilmeisesti sua haittaa. Tuskin hän sulle paljastaa, mutta hän saattaa vaihtaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi kerran elämässä niin, että rakkauden kohde paljastui vasta kuukausia myöhemmin perheelliseksi. Jokainen mun ystävä tajusi miten hirveä tilanne oli minulle eikä yksikään ole suhtautunut kuten ap.
Miten he sitten suhtautuivat? Miten pitäisi suhtautua? Olen toiminut tässä tilanteessa kuuntelijana jo kuukausia. Ystäväni ei ole hirveässä tilanteessa vaan leijuu pilvissä vaaleanpunaiset lasit silmillään. Hänelle on ihan ok että mies on suhteessa, koska luulee tämän eroavan ihan minä hetkenä hyvänsä. Onhan mies luvannut jo yli vuosi sitten tehdä niin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tälläinen kiero ja epärehellinen perheen rikkoja meininki naisista ihan normaalia kuten moni täällä sanoo.
Kaikki väittävät aina arvostavansa rehellisyyttä ja tunnollisuutta ja luotettavuutta ynnä muuta mutta sitten on kuulemma normaalia ja yleistä että esimerkiksi naimisissa olevien kanssa pelehditään ja niitä varastetaan kuin jotain leikkiä olisi vaan?????
Tämä vähän yllätti itsenikin. En koe olevani mikään tiukkapipo monenkaan asian suhteen, eikä uskottomuuskaan ole itselleni mitenkään mustavalkoinen asia.
Siitä huolimatta olen kommenttien perusteella tekopyhä moraalinvartija kun en halua kuulla ystäväni salasuhteesta. Väkisinkin tulee paha mieli tietämättömän vaimon puolesta. En siis osaa iloita tästä uudesta rakkauden huumasta, kun tiedän että yhtä ihmistä kusetetaan surutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi kerran elämässä niin, että rakkauden kohde paljastui vasta kuukausia myöhemmin perheelliseksi. Jokainen mun ystävä tajusi miten hirveä tilanne oli minulle eikä yksikään ole suhtautunut kuten ap.
Miten he sitten suhtautuivat? Miten pitäisi suhtautua? Olen toiminut tässä tilanteessa kuuntelijana jo kuukausia. Ystäväni ei ole hirveässä tilanteessa vaan leijuu pilvissä vaaleanpunaiset lasit silmillään. Hänelle on ihan ok että mies on suhteessa, koska luulee tämän eroavan ihan minä hetkenä hyvänsä. Onhan mies luvannut jo yli vuosi sitten tehdä niin.
Ap
No ehkä sun ystävän psyyke ei kestä tuota asiaa eikä pysty käsittelemään sitä paremmin. Mieti nyt itsekin, että olisit tosi rakastunut ja sitten yhtäkkiä selviää tuollainen asia rakastetusta. Eivät ne tunteet siihen tietoon kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi kerran elämässä niin, että rakkauden kohde paljastui vasta kuukausia myöhemmin perheelliseksi. Jokainen mun ystävä tajusi miten hirveä tilanne oli minulle eikä yksikään ole suhtautunut kuten ap.
Miten he sitten suhtautuivat? Miten pitäisi suhtautua? Olen toiminut tässä tilanteessa kuuntelijana jo kuukausia. Ystäväni ei ole hirveässä tilanteessa vaan leijuu pilvissä vaaleanpunaiset lasit silmillään. Hänelle on ihan ok että mies on suhteessa, koska luulee tämän eroavan ihan minä hetkenä hyvänsä. Onhan mies luvannut jo yli vuosi sitten tehdä niin.
Ap
No ehkä sun ystävän psyyke ei kestä tuota asiaa eikä pysty käsittelemään sitä paremmin. Mieti nyt itsekin, että olisit tosi rakastunut ja sitten yhtäkkiä selviää tuollainen asia rakastetusta. Eivät ne tunteet siihen tietoon kuole.
Olisihan se aivan pers eestä. Olen silti hiukan allerginen tuolle ajattelutavalle että tunteet nyt vain ovat ja minkäs teet. Tunteita tosiaan on vaikeaa tai ehkä jopa mahdotonta hallita, mutta omaa toimintaansa voi aikuinen säädellä tunteista huolimatta. Tai niiden avulla.
Ap
Tunteet ovat mitä ovat mutta käytös ei automaattisesti seuraa niitä. Siinä kohtaa on päätöksien aika. Ihan turha näiden pettäjien on sanoa että "tunteet vain veivät mukanaan". Ei se seurustelu ja paneminen vahingossa tapahdu.
Kokoontukaa kaikki neljä: sinä, ystäväsi, se mies ja hänen vaimonsa hyvän aterian ääreen keskustelemaan tilanteesta. Järjestäkää sitten lopuksi tyttöjen kesken arpajaiset miehestä. Yksi saa miehen ja kaksi muuta lohdutuspalkinnokai vaikkapa käpylehmän.
Tässä hyvä ruokavinkki kylmiin talvipäiviin:
Maksamakkarakeitto:
1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.
2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.
3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.
4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.
5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.
6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.
Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !
Siskot voimaantukaa ! kirjoitti:
Kokoontukaa kaikki neljä: sinä, ystäväsi, se mies ja hänen vaimonsa hyvän aterian ääreen keskustelemaan tilanteesta. Järjestäkää sitten lopuksi tyttöjen kesken arpajaiset miehestä. Yksi saa miehen ja kaksi muuta lohdutuspalkinnokai vaikkapa käpylehmän.
Tässä hyvä ruokavinkki kylmiin talvipäiviin:
Maksamakkarakeitto:
1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.
2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.
3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.
4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.
5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.
6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !
Arpominen on hyvä idea. Kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ovat mitä ovat mutta käytös ei automaattisesti seuraa niitä. Siinä kohtaa on päätöksien aika. Ihan turha näiden pettäjien on sanoa että "tunteet vain veivät mukanaan". Ei se seurustelu ja paneminen vahingossa tapahdu.
Juuri näin. "Yksi asia johti toiseen". Ei nyt ihan niin vain johtanut, kyllä siihen tarvittiin aktiivista toimintaa.
Ap
Sanoisin että enemmin melkein kannattaa vältellä pimahtelevia ihmisiä kuin petollisia. Ensimmäiset on äärettömän ennalta arvaamattomia, petollisuuteenkin pystyy varautumaan. Onneksi itse olen pystynyt ihmissuhteissani välttämään ne ihmiset jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan pimahtelevat jos kaikki ei mene heidän mielensä mukaan.