Yläkoululainen pärjää koulussa hyvin, mutta äidin ansiosta. Oikein vai väärin?

Meillä vanhempi lapsi oli aika keskitasoinen oppilas, nuorempi on sitten todella hyvä. Kunnianhimossa on eroa. Vanhemmalle riitti, että koealue oli about hanskassa ja koekin meni hyvin, jos osasi yli puolet heittämällä. Nuorempi taas vetää draamaa koulupäivän jälkeen kamalasta kokeesta, opettajakin kysyi vääriä asioita ja meni superhuonosti. Kysellessä lisää käy ilmi, että joku yksittäinen kohta jäi osaamatta ja siksi sitten kaikki meni huonosti. Hänen oletusarvonsa on, että kaikki pitää osata. Vanhemman lapsen oletusarvo oli, että jos joku 7-8 tulee, niin ok.

Vanhempi lapsi luki kokeisiin jotain, ei välittänyt, kyselläänkö vai ei. Nuorempi taas kitisee perässä kyselemään ja uuvuttaa ihan viimeisenä iltana selityspyyntöineen ja jankutuksineen. Sanon välillä, että osaa ihan riittävästi ja antaisi jo olla. Mutta ei. Vielä klo 21 tulee kirjan kanssa ja vaatii kysymään jonkun jutun.

Vanhempi on tyttö, nuorempi poika, vaikka usein nämä menee toisinpäin eli tytöt on enemmän tosissaan koulun kanssa. Toisaalta täytyy sanoa, että onhan tämä nuorempi paljon parempioppinenkin. Hoksaa paljon nopeammin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on paras tapa, jolla lapsi pysyy mukana opinnoissa ja oppii, totta kai äiti tekee oikein. Toivottavasti vastuu siirtyy vähitellen lapselle ja hän alkaa itse kantaa vastuuta opinnoistaan. 

Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että tuon ikäinen elää hetkessä, eikä osaa motivoitua siitä, että jonain päivänä kaiken opiskelun palkintoja on hyväpalkkainen ja mielekäs työ. Äidillä aikuisena on enemmän ymmärrystä ja perspektiiviä. 

Siinä mennään metsään, jos äiti alkaa lapsen puolesta tehdä läksyjä ja projekteja. Muistuttaminen ja aiheesta keskustelu ovat eri asia.

Ongelma on, jos äidin avun takia oppimishäiriö tms. jää koululta huomaamatta ja lapsi ei saa ammattimaista tukea, jonka tarvitsisi. Yleensä tosin äiti sekä vaatii selvityksiä ja apua, että tukee lastaan läpi koulun. 

Vaihto-oppilasvuotenani USAssa noin 10 vuotta sitten ihmettelin, miten lapsen kouluprojekti oli koko perjeen projekti. Siellä oli itsestäänselvää, että koko perhe auttoi koulunkäynnissä ja niinpä minäkin olin perheen pikkusiskon luokalle kertomassa Skandinaviasta. Siis minä olin oppimisprojektityö, jota Chrystal haastatteli ja muun perheen mielestä asian kuuluukin olla noin eli oikea asiantuntija kertoo, millaista on käydä koulua yhdessä kaukaisessa maassa. Yhdessä siellä väsättiin "miniLappi" jne. ja Chrystal sai siitä arvosanan.

Suomessa todetaan, että tee ite.

Suomi taitaa olla maailman ainoa maa, jossa koulussa ei saisi pärjätä, koska se on osa epätasa-arvoistamista. Älä missään nimessä auta lastasi, koska silloin hänellä on muita paremmat mahdollisuudet ja se on väärin.

Jos on lukihäiriö niin on tärkeää että joku lukee ääneen

On kai se parempi kuin ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko siskoni?

Jauhoi 15 vuotta, miten lapsia ei saa auttaa koulunkäynnissä, että pakotan vain lahjattomia lapsia oman kunnianhimoni tähden jne.

Siskon lapsi taapersi vaivoin peruskoulun läpi, omat ovat yliopistossa.

Missä vaiheessa lopetit läksyjen äänen lukemisen ja läksyjen vahtimisen. Siirsit vastuun lapselle?

-ohis