Menisitkö luokkakokoukseen nyt, jos ei olisi koronaa?
Kommentit (22)
En. Peruskoulussa meillä oli ihan kamala luokka. Lukiossa taas jäi aika etäiseksi.
En menisi.
Lapsuuden pienen paikkakunnan koulut oli juuri sellaisia, että useimmilla pojilla oli tasan yksi muotti (moottorit ja rällääminen) ja tytöt oli selkäänpuukottavia juoruajia. En ollut myöskään uskovainen enkä välittänyt niihin piireihin pakanana kinuamisesta.
Toisen asteen koulun pikkujouluja voin harkita jahka maailmantilanne aikanaan helpottaa, mutta nekään eivät ole must.
Meillä on ensi keväänä luokkakokous ja todellakin aion mennä. Moni muukin näyttää olevan menossa.
En, enkä keksi, miten kutsu koskaan edes tavoittaisi minua, oli sitten kyse lukiosta tai peruskoulusta.
Menisin, mutta mä olen just se ärsyttävä tyyppi, joka on pysynyt laihana ja kauniina, jolla on huikea ura ja menestyvät lapset. Kaiken sen päälle olen vielä itsevarma, mutta silti vaatimaton, hauska ja ystävällinen kaikille. Mun on siis helppo mennä, kun ei ole mitään vanhoja kaunoja. Melkein itteänikin hävettää, miten kaikki onkin mennyt hyvin.
Olin koulukiusattu ja nyt olen luuseri joka on täysin epäonnistunut elämässään. En todellakaan menisi.
En, eipähän nuo olleet edes kysyneet minua ensimmäiseen luokkakokoukseen muutenkaan, mutta toisaalta en edes ikävöi sitä porukkaa
En. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Minua on myös hankala tavoittaa.
En menisi, koska minua ei kutsuttaisi. Kukaan ei muista, että minäkin olin kaikki 9 vuotta heidän luokallaan.
t. näkymätön
Vierailija kirjoitti:
En. Peruskoulussa meillä oli ihan kamala luokka. Lukiossa taas jäi aika etäiseksi.
Sama juttu mulla. Olen pitänyt huolta siitä, ettei kukaan vanha luokkalainen pysty löytämään mua somesta ja en ole ollut missään yhteydessä. En koe tarvetta nähdä ihmisiä, jotka tekivät mun koulun käynnistä helvettiä.
Menisin, ja kaksissa olen jo käynytkin. Olin ja olen edelleen se ärsyttävä tyyppi luokan tyttöjen mielestä: koulussa minulle naureskeltiin ja kiusattiin, jätettiin ulkopuolelle. Paikkakunnalta pois muutettuani puhkesin kukkaan ja sain itsevarmuutta. Pari vuotta sitten luokkakokouksessa tulinkin hyvin juttuun luokan poikien kanssa ja sain heiltä kehuja muuttuneesta olemuksestani ("eihän sua meinaa edes tunnistaa" jne.). Tytöt taas kyräilivät nyrpeinä. Se oli kaiken kaikkiaan loistava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
En, eipähän nuo olleet edes kysyneet minua ensimmäiseen luokkakokoukseen muutenkaan, mutta toisaalta en edes ikävöi sitä porukkaa
Ai täältä löytyy kohtalotoveri. En minäkään olisi mennyt vaikka olisi kysyttykin.
Vierailija kirjoitti:
En menisi, koska minua ei kutsuttaisi. Kukaan ei muista, että minäkin olin kaikki 9 vuotta heidän luokallaan.
t. näkymätön
Sama täällä, ei mua kutsuta.
Mulla on ollut sama numerokin peruskoulusta, ei voi olla kyse saavutettamuudestakaan.
Lukion varmaan menisin, peruskoulun en ikinä. Oli koronaa tai ei...
En. Meillä ei ollut minkäänlaista luokkahenkeä. Sellaisia toisiaan kyräileviä kuppikuntia vain ja muutama täysin ulkopuolelle suljettu tyyppi.
Menisin. Edellisestä kokouksesta on jo 11 vuotta.
Pelkään vain että kutsua ei tule koska kenenkään osoitetietoja ei ole enää missään nähtävillä ja me muutimme 5 vuotta sitten.
Menisin muuten illman muuta koska saisin taas tavata sen ihanan mimmin johon olin ihastunut 14-vuotiaana. Viimeksi meillä oli oikein kivaa-
Meillä oli olematon luokkahenki sekä ala- että yläasteella, lähinnä kiusaamista. Ala-asteen luokkakokouksessa olin joitain vuosia sitten silti, ja se oli ihan hyvä kokemus. Tuntui kuin olisi tavannut aivan uusia ihmisiä, jotkut kiusaajat jopa pyysivät anteeksi.
Lukion luokkakokous olisi minusta mielenkiintoinen, mutta sitä tuskin lähtee kukaan järjestämään; luokaton lukio, joten pitäisi kutsua kaikki 90 tyyppiä koko vuosikurssilta. Oltiin myös aika hajanaisesti ja kuppikunnittain, joten järkkääjät tuskin huomaisivat kutsua kaikkia tai eivät muistaisi monienkaan nimiä. Eikä moni varmaan edes välittäisi tulla.
En, minua ei kiinnosta mitä vanhoille luokkalaisille kuuluu ja olisi kiusallista kertoa että kävin turhaan yliopistotutkinnon (eli en saanut koskaan oman alan töitä ja nykyisiä hommiani voi tehdä ilman mitään koulutusta).
Ei ole järjestetty kertaakaan ja tuskin tuleekaan