passiivis- agressiivinen ihminen

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 12:45"]On hyvä, että tiedostat ongelmasi, se on jo iso askel eteenpäin.

Voisitko kertoa jotain esimerkkejä, miten passiivis-agressiivisuus kohdallasi ilmenee? Minusta on vaikeaa kommentoida asiaa yleisellä tasolla.
[/quote]
esim1. Jos epäonnistun jossain tekemisessä, ja kommenttia tulee (ei välttämättä haukkumissävyyn) niin musta tulee "viaton", siirrän asiaa pois mielestä, puolustaudun siinä tilanteessa aggressiivisesti ihan olemattomia asioita vastaan. > kaikkia kohtaan. Vähän niin kuin nurkkaan ahdistettu koira.Pelko hylkäämisestä, toisen ihmisen (mahdollisesta) satuttamisesta käytökseni *toilailuni johdosta, tulee pintaan. Eli samaan aikaan tiedän että käyttäytymiseni on turhaa paskaa, mutta se vain tulee. Olen kuitenkin edennyt tässä asiassa. Ja sit ku rauhoitun, pyydän anteeksi (jos tarvii) ja haluan selvittää asiat niin et suhde ei muuta kuin vahvistu.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/970

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 12:47"]Meistä kaikki on jollain lailla omituisia, kun ihmisen oppii tuntemaan vähän paremmin. Sillä sun kiinnostuksen kohteella on myös omat ongelmansa, epäloogiset ajattelumallinsa ja ei-niin-rakentavat tapansa toimia. Siinä ne oppii ajan mittaan kohtaamaan kun yhdessä yritetään.

Nykyaika yliarvioi rankasti ihmisen kapasiteetin olla aina järkevä ja elää kaikkien suositusten ja standardien mukaan. Jokainen ihminen on keskeneräinen, eikä sen vuoksi jätetä rakastamatta, iloitsematta ja elämättä elämää.
[/quote] puhut kyllä ihan asiaa!:-)

Ap siis edellinen

Minusta sulla on hyvät lähtökohdat, kun tiedostat asian itse ja olet hakenut apuakin. Oletko lukenut aiheesta lainkaan? Minulla on ystävä, jota olen epäillyt kirjallisuuden perusteella olevan passiivis-aggressiivinen persoonallisuus tai ainakin omaavan ks toimintamalleja. Tosin minunhan pohdinta on vain mutuilua ja keittiöpsykologiaa, enkä niistä siis oikeasti mitään radikaaleja johtopäätöksiä tee. Ystävälläni oli siis kovin vaikea ilmaista ikinä vihaansa suorasti, tai kieltäytyä mistään, mutta hän osoittaa aina epätyytyväisyytensä passiivis-aggressiivin keinoin. Olimme myös lyhyen aikaa työkavereita, joten tapa kävi hyvin tutuksi. Esimerkiksi yhteisessä projektissa jaoimme vastuualueet, ja hän aina innolla hymysuin otti vastaan omansa, mutta hän aina joko a.) unohti tehdä oman työnsä b.) teki sen huonosti eli epäonnistui tahallaan (ks ei ollut vaativa työ) c.) teki sen myöhässä. Alkuun en tajunnut mistä on kyse, mutta sitten tajusin että kyse on systemaattisesta työn sabotoinnista. Korostan nyt, että kyseessä oli suhteellisen pieniä ja työnkuvaan kuuluvia töitä. Kaikissa vapaa-ajan tapaamisissa (mihin oli siis itse suostunut jos ehdotin/joku yhteinen ystävämme ehdotti) hän myöhästyi tai unohti tulla paikalle. Jos olimme molemmat menossa jonnekin, ja tarjosin kyytiä niin hän tuli asunnostaan ulos vähintään 10 minuuttia myöhässä kun odotin auton kanssa. Myöhemmin tajusin että ajatusmallinsa oli suurin piirtein seuraavanlainen: "aina minulta kaikkea vaaditaan, minähän menen sitten kun olen valmis" ja kuitenkin hymyssä suin tavattiin. Hän pääsi yhteen kouluun, jonne oli pitkän aikaa halunnut, mutta viime hetkessä ei mennytkään sinne. Jokainen asia minkä hän suoritti, hän suoritti alisuorittaen. Monille ystävillemme hän oli kovin kateellinen, ja hänellä oli jokseenkin marttyyrimainen asenne yleisesti elämään. Tuo työasiakin oli sellainen, että tarjosin hänelle ks työtä ja todella innoissaan otti sen vastaan, sitten kuitenkin jatkuvasti toimillaan aiheutti minulle tunteen niin kuin riistäisin häntä/työ riistäisi häntä. Sen jälkeen hän on tehnyt mm siivojan töitä, missä on omien sanojensa mukaan tullut valituksia kun ei ole tehnyt sitä mitä on käsketty. Toki itse selitti sen niin, että on unohtanut siivota jonkin kohteen, mutta tiedä sitten. Epäilen että sama kuvio on jatkunut siellä, vaikka tosiaan siivoustyö voi toki olla todella ikävääkin palkan ja työmäärän suhteen. Mutta se hänen perusajatusmallinsa on kuitenkin se, että jokaisessa ihmissuhteessa ja työpaikassa häneltä vaaditaan aivan liikaa, ja hän sitten vain jättää tekemättä sen mikä on sovittu, ja vetoaa unohtamiseen.

Passiivis-aggressiivisen ihmisen ongelma usein on, että joku on häntä joskus todellakin riistänyt liikaa, eikä hän ole uskaltanut sanoa ikinä ei tai vastustaa. Hän ei kykene tuntemaan ja näyttämään vihaa avoimesti, vaan kohdistaa sen kaikkiin "auktoriteetteihin" passiivisesti. Ennen pitkää normaalitkin ihmissuhteet alkavat näyttää auktoriteettisuhteilta, ja kaikki saavat tuntea osansa. Monet lapset ja teinit ovat luonnostaan passiivis-aggressiivisia, koska se on tietynlainen selviytymistapa, mutta aikuisuuteen se ei kuulu. Miten sitten erottaa terve aggressio ja vastustus passiivis-aggressiivisesta? Joskus luin hyvän esimerkin: Äiti pyytää lastaan siivoamaan huoneensa. Lapsi vastaa "EN HALUA!!", kyseessä on normaalia aggressiivisuutta, jossa viha näytetään avoimesti. Kun taas lapsi vastaa: "Joo, mä siivoan illalla", ja ei siivoakkaan, tai oikeastaan hänellä ei ole edes ollut aikomusta siivota huonettaan, kyseessä on passiivis-aggressiivinen toimintamalli (mikä on oikeastaan vielä lapselle ihan normaalia). Passiivis-aggressiivisen ihmisen tulisi tehdä töitä sen eteen että ensinnäkin oppii tunnistamaan vihansa ja vastustuksenhalunsa, sekä oppia sanomaan ei, kun ei halua jotain tehdä, tai vaihtoehtoisesti tunnistaa kiukkunsa kun on pakko tehdä jotain mitä ei halua, mutta samalla tiedostaa että se nyt vain on pakko tehdä.

Kiitos viestistäsi 13, tunnistin osittain itseni ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Minullakin on passiivis-aggressiivisuutta ja tajuan sen johtuvan siitä, etten ole osannut / pystynyt / saanut puolustautua, kun minua on kohdeltu väärin. Enkä oikein osaa nyt aikuisenakaan rakentavasti sanoa, jos vaikka pahoitan mieleni tai joku kohtelee minua huonosti. Menen vain lukkoon ja en pysty ollenkaan toimimaan siinä tilanteessa, viha purkautuu sitten myöhemmin. 

Minulla on myös töiden suhteen tuota samaa kuin 13:n tapauksessa, tosin ei yhtä pahana. Minulla on ihan ok työ ja olen saanut paljon vastuuta, mutta samalla sabotoin työtäni esim. aloittamalla liian myöhään - saan kyllä aina työni ajallaan valmiiksi, mutta lopputulos ei koskaan ole yhtä hyvä kuin jos aloittaisin aiemmin ja ehtisin tehdä työn alusta loppuun kunnolla. En olekaan ennen tajunnut, että tämä välttely ja vastustus voisi aiheutua myös tuosta passiivis-aggressiivisuudesta.

Tuohan on hyvä, että itse tiedostat asian ja pyrit kehittämään itseäsi. Hyvin kaikki menee!

Kerro millä tavalla tuo sulla ilmenee?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:00"]Tuohan on hyvä, että itse tiedostat asian ja pyrit kehittämään itseäsi. Hyvin kaikki menee!
[/quote] kiitti tsempistä!!:-)

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:03"]Kerro millä tavalla tuo sulla ilmenee?
[/quote] no mä meen välillä lukkoon. En pysty oikein puhumaan, välttelen ja menen puolustuskannalle. Puolustaudun agressiivisesti, en kuitenkaan ikinä fyysisesti. Muhun ei saada kontaktia. En edes tunnu ajattelevan niin kuin yleensä.
Tätä ei tapahdu kuitenkaan päivittäin, vaan ehkä kerran pari viikossa, riippuen mistä ristiriidasta on kyse ja kenen kanssa.
Huolimatta vajavaisuudestani, haluan ja pyrin AINA selvittämään epäselvyyden, riidan tms, kun olen päässyt "lukosta". Eli harvoin välttelen jotain asiaa päivien ajan ym.

Kertomasi perusteella sinulla on hyvä ennuste ihmissuhteissa!

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:42"]Kertomasi perusteella sinulla on hyvä ennuste ihmissuhteissa!
[/quote] :-) kuulisin mielelläni perustelusi, tää on hyvä kuulla ulkopuolista näkemystä.

On hyvä, että tiedostat ongelmasi, se on jo iso askel eteenpäin.

Voisitko kertoa jotain esimerkkejä, miten passiivis-agressiivisuus kohdallasi ilmenee? Minusta on vaikeaa kommentoida asiaa yleisellä tasolla.

Meistä kaikki on jollain lailla omituisia, kun ihmisen oppii tuntemaan vähän paremmin. Sillä sun kiinnostuksen kohteella on myös omat ongelmansa, epäloogiset ajattelumallinsa ja ei-niin-rakentavat tapansa toimia. Siinä ne oppii ajan mittaan kohtaamaan kun yhdessä yritetään.

Nykyaika yliarvioi rankasti ihmisen kapasiteetin olla aina järkevä ja elää kaikkien suositusten ja standardien mukaan. Jokainen ihminen on keskeneräinen, eikä sen vuoksi jätetä rakastamatta, iloitsematta ja elämättä elämää.