Lapsuuden iloisten Joulujen ikävät muistot
Harvakseltaan enää kuljen sitä reittiä, mitä aikanaan menimme isovanhemmille. Siitä jäi mieleen etenkin Joulunajan värikkäiden keinovalojen maailma oli erivärisiä valoja ja tähtiä puissa ja ikkunoissa. Tulee niin mieleen kun haimme mummun ja papan meille aattona ja oli ihanaa.
Mutta Joulupäivän iltana jo ikävä tunne tuli vieraaksi, nimittäin tieto siitä, että huomennahan he lähtevä ja Joulu on ohi.
Se oli niin vaikeaa viedä heidät takaisin ja palata kotiin. Se pimeyden väriloiston haikeus jäi paluumatkalla muistuttamaan.
Mummu ja pappa kävivät vain yökylässä jouluisin, muutoin vain vierailivat harvakseltaan. Me kävimme heillä useammin. Koko talven taas Jouluvalot ja muut keinovalot katujen ja jääkaukaloiden varsilla toi ikävän olon. Kaipasin isovanhempia ja näimme harvoin.
Joulu toi yhdessäolon tunteet.
Nyt heitä ei enää ole ollut pitkään aikaan.
Serkku hallinnoi niiden vanhaa kotitaloa, jonne minä en usko olevani tervetullut
Yhteyttä eivät pidä vaikka yrittänyt olen.
Joulu oli aina ihanaa, vaikkakin jo joulupäivänä se muuttuikin ikäväksi.
Kommentit (6)
Kiirettä piti, jos isovanhemmat kävi harvoin
Joulussa ihaninta on se, kun ei tarvitse ostaa pennin jenillä lahjoja, koristella krääsällä kotia eikä syödä montaa päivää peräkkäin perinneruokia!
Miksi siitä parista päivästä pitää väkisin lavastaa joku saakelin draamanäytelmä?!
Tutunkuuloista