Puhuttelin eilen julkisella paikalla työtöntä niin että uhikulkijat kuulivat.

Tarkoituksena oli saada työtön häpeämään omaa tilannettaan ja parantamaan tapansa. Hän vaikutti olevan pahoillaan. Tilanne katkesi siihen että romanikerjäläinen tuli väliimme kahvimukin kanssa. Tämä työtön "kaveri" provosoi tilannetta tyhjentämällä lompakkonsa kolikkolokerikon kahvimukiin.

Tämä kiivastutti minut siihen mittaan että aloitin puhuttelun romanikerjäläisen kengistä, kuinka hänellä on paremmat kengät kuin minulla. Minä käyn sentään töissä eik' minulla ole varaa hyviin popoihin.