Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit ihmisten muistavan sinusta aikanaan, post mortem?
Kommentit (22)
Haluaisin, että tuntisivat kiitollisuutta, koska tunsivat mut. Haluaisin, että voisivat nauraa vieläkin mun jutuille ja muistella kaikkea hassua, mitä on tapahtunut. Haluaisin, että muistaisivat, miten olen joskus auttanut ja saanut heidät näkemään asiat eri kantilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:40"]
Tämän vastauksen tarkoituksena ei ole lytätä sinun avaustasi, ap, mutta kun näin tuon otsikkosi ja mietin hetken, mitä minun kohdallani haluaisin ihmisten muistavan, mieleeni tuli vain, että ihan sama, mitä kukaan minusta muistaa.
[/quote]
Minä puolestaan haluaisin, että ei liiemmin muistettaisi mistään ;) Jos olen elänyt hajuttoman, mauttoman ja huomaamattoman elämän, niin se on aika hyvin.
ap
En mitään, mutta se on mahdottomuus.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:42"]
En mitään, mutta se on mahdottomuus.
[/quote]
Mielenkiintoista, että on muitakin, jotka ajattelevat tällä tavalla. Mistä arvelet ajatuksesi juontavan juurensa?
ap
Haluaisin, että minut muistettaisiin välittävänä ja lämpimänä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua tarvii muistella. Ainoa, mitä toivoisin, olisi että tyttäreni muistaisi minut rakastavana äitinään. Muista ihmisistä viis, ihan sama mitä ne ajattelee.
Haluaisin, että ihmiset muistavat minut sellaisena persoonallisuutena kuin olinkin. En kyllä haluaisi, että minut unohdettaisiin noin vain, eikö minulla ole sitten nyt eläessäni muka mitään merkitystä ja eikä mitään arvoa?
Sitten kuin kaikki minut tunteneet ihmiset ovat kuolleet, ei tietenkään ole kenelläkään mitään muistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:42"]
En mitään, mutta se on mahdottomuus.
[/quote]
Mielenkiintoista, että on muitakin, jotka ajattelevat tällä tavalla. Mistä arvelet ajatuksesi juontavan juurensa?
ap
[/quote]
En halua sankarin viittaa ylleni, koska en usko esimerkkien voimaan - ne ovat yksi pahimmista syistä ylipäätään, että vahvuuden glooria ilmiönä elää sukupolvesta toiseen. Jos karrikointi sallittaneen...kaikenmaailman Jeesukset, Hitlerit ja Hayekit haisee. Henkilökultti (jota ihan jokainen on, kun miettii, kehen olemme elon aikana vaikuttaneet tavalla tai toisella) ei ole hirveän jees koskaan, joten parempi kaikkien kannalta, että poistumme kumartaen ja that's it.
Haluan että vihaavat, kuten nyt eläessänikin tekevät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan lapseni muistaisivat, että rakastin heitä todella paljon. En mä oikeastaan muuta keksi mitä minusta pitäisi muistaa. Se tietysti olisi kivaa jos ihmiset muistaisivat, että olin kaunis nainen. ( heh, turhamaisuus huipussaan = D )
En kaipaa mitään kehuja, en mitään ...en, vaan sen ,että olin yksi ihminen muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kadota tästä universumista, johonkin toiseen jälkiä jättämättä.
Jos post mortem tapahtuu post meridiam, niin toivottavasti muistavat vetää ja laittaa aikaan vanhan taskukelloni, koska sillä on tapana pysähtyä aina ante meridiam ja pitäähän heidän memori mortis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin että mulle rakkaat ihmiset muistaisi sen että todella rakastin heitä ja että se että heillä on kaikki hyvin oli mulle tärkeää. Toivoisin että muistettaisiin että kuolin uskovana ja että odotan näiden ihmisten jälleennäkemistä. Sitäkin, että mulla oli hyvä huumorintaju ja "hassut jutut". En haluaisi että musta tehtäis kuolemani jälkeen joku virheetön ihminen josta ei saa sanoa mitään pahaa, vaan että muistettaisiin totuus.
Ärsyttää se kun joku kuolee niin jotenkin se muuttuu samalla pyhimykseksi vaikka ois eläessään ollut kuinkakin ilkee tms.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:03"]
Haluaisin että mulle rakkaat ihmiset muistaisi sen että todella rakastin heitä ja että se että heillä on kaikki hyvin oli mulle tärkeää. Toivoisin että muistettaisiin että kuolin uskovana ja että odotan näiden ihmisten jälleennäkemistä. Sitäkin, että mulla oli hyvä huumorintaju ja "hassut jutut". En haluaisi että musta tehtäis kuolemani jälkeen joku virheetön ihminen josta ei saa sanoa mitään pahaa, vaan että muistettaisiin totuus.
Ärsyttää se kun joku kuolee niin jotenkin se muuttuu samalla pyhimykseksi vaikka ois eläessään ollut kuinkakin ilkee tms.
[/quote]
Oletko huomannut, että aina kun joku nuori kuolee uhrina liikenneonnettomuudessa, lehdet kirjoittavat, että hän oli "pidetty", "lupaava nuori urhelija", "taitava juniorijääkiekkoilija", "lahjakas luistelija", "kultainen kosketus jalkapalloon" jne. jne. ?
Oletko?
Oikeastaan aika sama. Kunhan tulee hyvä mieli eikä katkeruus, joka häiritsee elävien jokapäiväistä elämää.
Saisivat muistella ihan rehellisesti sellaisena kuin olin, eli aika ristiriitaisena ihmisenä. Jos ei tulisi mieleen mitään hyvää muisteltavaa, niin toivoisin etteivät väkisin alkaisi keksimään sellaisia. Ja olisi hauskaa, jos hautajaisissa joku muistelisi kuinka vittumainen ihminen osasin olla.
Haluaisin jäädä muistoihin valoisana ihmisenä, joka oli hyvä ja lempeä äiti ja rakastettu puoliso ja sisko. Toivon, että joku saa myös iloa tekemästäni taiteesta vielä pitkään. Ihanaa olisi jäädä mieliin myös ystävyydestä, mutta ainakaan nyt minulla ei ole ystäviä.
Tämän vastauksen tarkoituksena ei ole lytätä sinun avaustasi, ap, mutta kun näin tuon otsikkosi ja mietin hetken, mitä minun kohdallani haluaisin ihmisten muistavan, mieleeni tuli vain, että ihan sama, mitä kukaan minusta muistaa.