Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin läheisen kumppanivalinnasta – miten päästä tästä tunteesta yli?
12.12.2021 |
Jokin aika sitten eräs läheiseni esitteli minulle uuden kumppaninsa pikkujouluissa. Järkytyin läheiseni kumppanivalinnasta suuren ikäeron vuoksi. Mies on 20 vuotta läheistäni vanhempi ja töissä samassa organisaatiossa läheiseni kanssa. Miehellä on aiemmasta liitosta lapsia, joilla ei ymmärrettävästi ole kovin suuri ikäero läheiseni kanssa ja mies voisi ikänsä puolesta olla läheiseni isä. Kumppanivalinta oli yllättävä myös siksi, että läheiseni on puhunut haluavansa tulevaisuudessa lapsia. Nyt hänellä on kumppanina +50 v mies, joka on lapsensa jo aiemmassa liitossa tehnyt. En haluaisi, että läheiseni luopuisi lapsihaaveestaan kenenkään miehen takia, oli mies minkä tahansa ikäinen.
Tiedostan, että minulla vaikuttaa tässä järkytyksen taustalla oma kokemukseni. Ollessani nuorempi kokeilin itse kerran tuollaista suhdetta, jossa ikäeroa oli liki 20 vuotta. Olin kokenut vaikean eron ja sen takia itsetunto hajalla annoin mahdollisuuden kanssani samantyylisistä asioista kiinnostuneelle vanhemmalle miehelle, koska ajattelin, ettei kukaan ikäiseni huolisi minua. Suhde vanhemman miehen kanssa oli todella epätasa-arvoinen: olimme aivan eri sukupolvea ja miehen käsitys monista asioista oli aivan toisenlainen kuin omani. Naisten ja miesten roolit olivat hänestä todella erilaisia kuin omalla sukupolvellani, tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Meidän ollessa samassa organisaatiossa ollessa koin nuorempana kollegana olevani alisteisessa asemassa, kun toisella oli pitkä työura ja kokemusta. Suurin ongelma oli se, että suhteessa mies oli ikänsä puolesta erilaisessa asemassa kuin itse olin. Miehellä oli sellaista valtaa ja elämänkokemusta, jonka perusteella hän oli suhteessa hallitsevassa asemassa. Jälkikäteen tuo suhde ahdisti valtavasti, sillä miehen käytös suhteen aikana oli monella tavalla asiatonta.
Oman kokemukseni perusteella koen, että todella suurten ikäerojen suhteet eivät ole tasa-arvoisia ja suhteessa vanhempi osapuoli on niskan päällä. Haaveilin myös lapsista ja noin paljon vanhemman miehen kanssa se ei ollut biologisista syistä järkevää (miehen iällä on tutkitusti vaikutusta lapsen kehityshäiriöihin, kun isä on iäkäs). Myöhemmin perustin perheen ikäiseni miehen kanssa, meillä on lapsia ja elämme hyvässä, tasavertaisessa parisuhteessa. Tiedän, että oma kokemukseni suuresta ikäerosta vaikuttaa siihen, kuinka tuon pariskunnan näen. Eivät kaikki ikäerosuhteet ole samanlaisia kuin oma kokemukseni oli. Oman kokemuksen kautta olen vain voimakkaasti kyseenalaistanut nämä suuren ikäeron suhteet. En koe, että suuren ikäeron parisuhde olisi nuoremman osapuolen kannalta ”reilu diili”, vaan vanhempi osapuoli tuossa enemmän hyötyy. Miksi parikymmentä vuotta vanhempi osapuoli ei ole ihan ikäisensä kumppanin kanssa? En osaisi nyt kuvitellakaan, että ottaisin itselleni parikymmentä vuotta vanhemman tai nuoremman puolison – elämäntilanne on täysin erilainen.
Tiedän, että läheisen kumppanivalinta ei ole millään muotoa minun asiani – hänellä on oikeus olla kenen kanssa hän haluaa eli siitä ei tarvitse tulla sanomaan. Haluaisin kuitenkin päästä järkytyksestäni yli niin, että voisin suhtautua tuohon uuteen kumppaniin asiallisesti, kun näemme. Varsinkin, jos läheiseni aikoo ihan pysyvästi olla yhdessä hänen kanssaan. Miten voisin oppia sulattamaan tuon suuren ikäeron ja ennakkoluuloni miehen suhteen? Miten te muut olette suhtautuneet läheistenne suhteisiin silloin, kun ikäeroa on ollut paljon ja suhde epäilyttää?
Ap
Kommentit (83)
Te jotka yritätte jotenkin valistaa tätä toista osapuolta ja kehotatte miettimään tarkasti "mitä on tekemässä", niin luuletteko tosiaan että kyseinen ihminen ei ikäeroa pohtisi todella paljon ja joka kantilta ilman ystävän/sukulaisen kehoitusta siihen? Voin omasta kokemuksesta sanoa että ikäeron järkevyyttä on tullut pohdittua jo ihastumisesta lähtien. Lopputuloksena näen vaihtoehdot niin että saan viettää rakastuneena monia vuosia ennenkuin vanhuus muuttaa suhdetta, vietän elämäni yksin ilman samanlaisen rakkauden löytymistä tai sitten löydän samanikäisen ihmisen ja tyydyn järkiliittoon. Tulevaisuudesta ei tietysti tiedä mutta kokisin suureksi ihmeeksi sen jos nyt eroaisin vanhemmasta miehestäni ja löytäisin enemmän saman ikäisen miehen samoilla ominaisuuksilla tai luonteenpiirteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä oli vähän sulattelemista, kun isäni esitteli liki 20v nuoremman puolison, jolla oli (ja on) vielä kotona asuvia lapsiakin, siinä vaiheessa minä ja siskoni olimme asuneet omillamme jo pitkään. Tuntui ihan hullulle, puoliso on lähempänä minun ikääni kuin isäni! Mutta nyt ovat olleet yhdessä pitkään ja ilmeisen onnellisia, se uusi kumppani on tosi mukava ja tulemme hyvin toimeen. En tiedä miten vanhempi mies on otettu hänen puolellaan vastaan - toki tilanne on eri kuin ap:n tutulla kun lapset on molemmilla jo tehty. Itsehän olen isän alkaessa ikääntyä ihan tyytyväinen että rinnalla on nuorempi puoliso pitämässä huolta.
Kannattaa ajatella, että vaikka sinulla on huono kokemus suuresta ikäerosta, niin on myös olemassa paljon onnistuneita ja toimivia suhteita, joissa on suuri ikäero. Yritä erottaa oma kokemuksesi siitä, mitä läheisesi elämässä tapahtuu. Hänen kumppanissaan on varmaan joitakin hyviä ominaisuuksia, vaikka mies onkin paljon vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka yritätte jotenkin valistaa tätä toista osapuolta ja kehotatte miettimään tarkasti "mitä on tekemässä", niin luuletteko tosiaan että kyseinen ihminen ei ikäeroa pohtisi todella paljon ja joka kantilta ilman ystävän/sukulaisen kehoitusta siihen? Voin omasta kokemuksesta sanoa että ikäeron järkevyyttä on tullut pohdittua jo ihastumisesta lähtien. Lopputuloksena näen vaihtoehdot niin että saan viettää rakastuneena monia vuosia ennenkuin vanhuus muuttaa suhdetta, vietän elämäni yksin ilman samanlaisen rakkauden löytymistä tai sitten löydän samanikäisen ihmisen ja tyydyn järkiliittoon. Tulevaisuudesta ei tietysti tiedä mutta kokisin suureksi ihmeeksi sen jos nyt eroaisin vanhemmasta miehestäni ja löytäisin enemmän saman ikäisen miehen samoilla ominaisuuksilla tai luonteenpiirteillä.
no ei välttämättä. itselläkin on ollut parikymmentä vuotta vanhempia kumppaneita, enkä ole koskaan pohtinut ikäeroa tai sitä miten muut suhtautuvat siihen. ainoa asia, jota olen murehtinut, on se, että toinen osapuoli todennäköisesti kuolee ennen minua.
Appiukkoni sai kuopuksensa 75 vuotiaana, hyvin viisikymppinen ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka yritätte jotenkin valistaa tätä toista osapuolta ja kehotatte miettimään tarkasti "mitä on tekemässä", niin luuletteko tosiaan että kyseinen ihminen ei ikäeroa pohtisi todella paljon ja joka kantilta ilman ystävän/sukulaisen kehoitusta siihen? Voin omasta kokemuksesta sanoa että ikäeron järkevyyttä on tullut pohdittua jo ihastumisesta lähtien. Lopputuloksena näen vaihtoehdot niin että saan viettää rakastuneena monia vuosia ennenkuin vanhuus muuttaa suhdetta, vietän elämäni yksin ilman samanlaisen rakkauden löytymistä tai sitten löydän samanikäisen ihmisen ja tyydyn järkiliittoon. Tulevaisuudesta ei tietysti tiedä mutta kokisin suureksi ihmeeksi sen jos nyt eroaisin vanhemmasta miehestäni ja löytäisin enemmän saman ikäisen miehen samoilla ominaisuuksilla tai luonteenpiirteillä.
no ei välttämättä. itselläkin on ollut parikymmentä vuotta vanhempia kumppaneita, enkä ole koskaan pohtinut ikäeroa tai sitä miten muut suhtautuvat siihen. ainoa asia, jota olen murehtinut, on se, että toinen osapuoli todennäköisesti kuolee ennen minua.
Sehän se minullakin on mikä eniten pohdituttaa. Vähän tietysti myös se mitä muut ajattelee, ei sillä loppupeleissä ole väliä mutta olisihan se kiva olla edelleen pidetty ja arvostettava ihminen vaikka ei olekaan pariutunut sen perinteisen kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
en jaksanut lukea, mutta miten sun läheisen kumppaninvalinta sulle oikeasstaan kuuluu..?
Jos ensimmäisenä töräytät, ettei edes kiinnostanut lukea niin miksi kuitenkin vaivaudut kommentoimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kenties kyseisen miehen anoppi? Tai kiinnostaako anoppiuden sijasta tähteys sokerideittailussa? Annas kun isä maksaa🤑
setamies_ kirjoitti:
Oletko kenties kyseisen miehen anoppi? Tai kiinnostaako anoppiuden sijasta tähteys sokerideittailussa? Annas kun isä maksaa🤑
Pöljä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa huono puoli on se, että he ovat samassa organisaatiossa. Työpaikkaromanssit on viheliäisimpiä ikinä. Jos työpaikalla menee huonosti, miten parisuhde ja toisinpäin jos parisuhde tökkii, miten menee töissä.
Näitä pomo-sihteeri - suhteita on tullut nähtyä ja aina ne on päättyneet huonosti. Pikkusihteerikkö on poikkeuksetta kyynelehtuen lähtenyt työpaikasta.
Vaikka ei olisi pomosta kyse tässä tapauksessa, ei se helppoa ole kollegoidenkaan kesken.
Sinä ikävä kyllä et oikein voi asialle mitään. Anna oppia kantapään kautta.
Tämä! Plus miltä työkavereista tuntuu, kun työpaikalla pyörii joku pariskunta tai jollakin alaisista on suhde esimerkiksi pomon kanssa? Herkästi herättää eripuraa. Enkä ainakaan itse haluaisi nähdä ketään vaihtamassa työpaikalla mitään hellyydenosoituksia. Ja entäs jos tulee ero, kumpi sitten lähtee?
Miksi työpaikkapariskunnista aina ajatellaan, että he lääpiskelisivät toisiaan töissä tai muuten toisivat yksityiselämänsä asiat työpaikalle? Suuri osa ihmisistä osaa vetää rajan työ- ja yksityiselämän välille, vaikka olisivatkin pariskuntana samassa paikassa töissä. Pomon kanssa seurustelun ongelmallisuuden ymmärrän, koska esihenkilö-alainen -suhde on valtasuhde ja on aina olemassa riski, että pomo lipsuu suosimaan kumppaniaan, vaikka vain alitajuisesti.
Mulla on useammassakin työpaikassa ollut työkavereina aviopuolisot, jotka ovat olleet pitkään yhdessä. Näiden kyseisten parien kanssa on ollut vaivaannuttavaa, koska suhteensa tila on näkynyt töissä. Kun menee hyvin, niin nyhjäävät yhdessä ja puhuvat perheasioista kesken töiden. Kun menee huonosti, niin välttelevät toisiaan ja riidat näkyivät myös ikävänä ilmapiirinä. Muutamat olivat mustasukkaisia syyttä ja tulivat puolison työpisteelle kyttäämään, kenenkäs kanssa puoliso nyt juttelee. Ainakin oma kokemus on osoittanut, että en toivo pariskuntia työpaikoille. Itsekin olen puolisoni kanssa samalla alalla, mutta ei tulisi mieleenkään hakeutua samaan työpaikkaan. Ei olisi kiva ratkaisu meille eikä työkavereille.
Tässä ketjussa on ihmeen monet sillä linjalla, että asia ei saisi häiritä ap:ta mitenkään. Kyllä mua häiritsisi myös, jos vaikka joku hyvistä ystävistäni olisi aloittanut parisuhteen isänsä ikäisen miehen kanssa. Vaikka heillä olisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, niin lähtökohta parisuhteelle ei ole tasavertainen. Toisella on paljon elettyä elämää ja toisella ei. Ja entä tuo lapsiasia? Entä jos mies ei halua enempää lapsia? Aika monesti kuultu stoori, että nainen hukkaa hedelmälliset vuodet miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Sitten tulee ero ja nainen jää kokonaan ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen usein järkyttynyt kun läheiseni esittelee minulle uuden kumppaninsa, mutta mitä sitten? Meillä päin on tapana valita kumppani itse, omien mieltymysten mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ihmeen monet sillä linjalla, että asia ei saisi häiritä ap:ta mitenkään. Kyllä mua häiritsisi myös, jos vaikka joku hyvistä ystävistäni olisi aloittanut parisuhteen isänsä ikäisen miehen kanssa. Vaikka heillä olisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, niin lähtökohta parisuhteelle ei ole tasavertainen. Toisella on paljon elettyä elämää ja toisella ei. Ja entä tuo lapsiasia? Entä jos mies ei halua enempää lapsia? Aika monesti kuultu stoori, että nainen hukkaa hedelmälliset vuodet miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Sitten tulee ero ja nainen jää kokonaan ilman lapsia.
mä tapailin itseäni vanhempaa miestä n. 5 v sitten. hänellä oli teini-ikää lähestyvät lapset ja mietin, kestänkö asiaa kun tiesin haluavani äidiksi. miestä ei paljon jo olemassa olevat lapset napanneet ja ex-vaimonsa piti lapsista todella hienosti huolta. mies tuskin olisi lisää lapsia halunnut ja korkeintaan mielikseni olisi ehkä suostunut yhden kanssani tekemään. totesin, ettei tuon miehen kans kannata lisääntyä. tapasin aika pian nykyisen aviopuolisoni ja meillä on lapsikin. ei kaikilla ole tuollaista, mutta en itse lasta todella paljon toivoneena olisi halunnut ottaa tuollaista riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ihmeen monet sillä linjalla, että asia ei saisi häiritä ap:ta mitenkään. Kyllä mua häiritsisi myös, jos vaikka joku hyvistä ystävistäni olisi aloittanut parisuhteen isänsä ikäisen miehen kanssa. Vaikka heillä olisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, niin lähtökohta parisuhteelle ei ole tasavertainen. Toisella on paljon elettyä elämää ja toisella ei. Ja entä tuo lapsiasia? Entä jos mies ei halua enempää lapsia? Aika monesti kuultu stoori, että nainen hukkaa hedelmälliset vuodet miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Sitten tulee ero ja nainen jää kokonaan ilman lapsia.
Halusi lapsia tai ei, mutta mitäs siinä vaiheessa kun aikaa kuluu. Mies eläkkeellä ja nainen vielä töissä vuosikymmeniä? Nainen pääsee eläkkeelle ja mies omaishoidon tarpeessa jos elää/laitoksessa tai jo mullan alla.
Porvoon satu-täti se vaan jaksaa näitä novelleja rustata 😒
Sinä et sen miehen kanssa seurustele niin mitä väliä? En mä ainakaan näe ystävieni tai sukulaisteni puolisoita juuri koskaan. Joskus harvoin juhlissa tai kerran vuodessa jonkun kyläilyn yhteydessä. Mitä väliä siis, kenen kanssa joku on?
No tää on jo vähän vaihtelua, ikis on keksiny oikein pitkän tarinan tällä kertaa ja porukkaan uppoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ihmeen monet sillä linjalla, että asia ei saisi häiritä ap:ta mitenkään. Kyllä mua häiritsisi myös, jos vaikka joku hyvistä ystävistäni olisi aloittanut parisuhteen isänsä ikäisen miehen kanssa. Vaikka heillä olisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, niin lähtökohta parisuhteelle ei ole tasavertainen. Toisella on paljon elettyä elämää ja toisella ei. Ja entä tuo lapsiasia? Entä jos mies ei halua enempää lapsia? Aika monesti kuultu stoori, että nainen hukkaa hedelmälliset vuodet miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Sitten tulee ero ja nainen jää kokonaan ilman lapsia.
Halusi lapsia tai ei, mutta mitäs siinä vaiheessa kun aikaa kuluu. Mies eläkkeellä ja nainen vielä töissä vuosikymmeniä? Nainen pääsee eläkkeelle ja mies omaishoidon tarpeessa jos elää/laitoksessa tai jo mullan alla.
ei nää parit kelaa noin pitkälle asiaa. tai no, se vanhempi osapuoli kelaa. hyvä juttu hänelle, nuorempi puoliso loppuun asti pitämässä huolta.
Niin, lähinnä just toi. Miksi lämmetä vanhalle miehelle? Nuori nainen saisi helposti jonkun herkkupeppusemman uroon kuin keskivartalolihavan keski-iän ylittäneen juron äijän, joka ei ymmärrä, ettei se enää vaan ole naisten mielestä kovin vetävä.
Toisaalta, kyllähän sitä itsekin haaveilee kahdesta kaksvitosesta tuon 50 sohvalla röhnöttäjän tilalle, mutta minkäs teet, ku ei ole hotti enää nuorille miehille ;)