Järkytyin läheisen kumppanivalinnasta – miten päästä tästä tunteesta yli?

Jokin aika sitten eräs läheiseni esitteli minulle uuden kumppaninsa pikkujouluissa. Järkytyin läheiseni kumppanivalinnasta suuren ikäeron vuoksi. Mies on 20 vuotta läheistäni vanhempi ja töissä samassa organisaatiossa läheiseni kanssa. Miehellä on aiemmasta liitosta lapsia, joilla ei ymmärrettävästi ole kovin suuri ikäero läheiseni kanssa ja mies voisi ikänsä puolesta olla läheiseni isä. Kumppanivalinta oli yllättävä myös siksi, että läheiseni on puhunut haluavansa tulevaisuudessa lapsia. Nyt hänellä on kumppanina +50 v mies, joka on lapsensa jo aiemmassa liitossa tehnyt. En haluaisi, että läheiseni luopuisi lapsihaaveestaan kenenkään miehen takia, oli mies minkä tahansa ikäinen.

Tiedostan, että minulla vaikuttaa tässä järkytyksen taustalla oma kokemukseni. Ollessani nuorempi kokeilin itse kerran tuollaista suhdetta, jossa ikäeroa oli liki 20 vuotta. Olin kokenut vaikean eron ja sen takia itsetunto hajalla annoin mahdollisuuden kanssani samantyylisistä asioista kiinnostuneelle vanhemmalle miehelle, koska ajattelin, ettei kukaan ikäiseni huolisi minua. Suhde vanhemman miehen kanssa oli todella epätasa-arvoinen: olimme aivan eri sukupolvea ja miehen käsitys monista asioista oli aivan toisenlainen kuin omani. Naisten ja miesten roolit olivat hänestä todella erilaisia kuin omalla sukupolvellani, tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Meidän ollessa samassa organisaatiossa ollessa koin nuorempana kollegana olevani alisteisessa asemassa, kun toisella oli pitkä työura ja kokemusta. Suurin ongelma oli se, että suhteessa mies oli ikänsä puolesta erilaisessa asemassa kuin itse olin. Miehellä oli sellaista valtaa ja elämänkokemusta, jonka perusteella hän oli suhteessa hallitsevassa asemassa. Jälkikäteen tuo suhde ahdisti valtavasti, sillä miehen käytös suhteen aikana oli monella tavalla asiatonta.

Oman kokemukseni perusteella koen, että todella suurten ikäerojen suhteet eivät ole tasa-arvoisia ja suhteessa vanhempi osapuoli on niskan päällä. Haaveilin myös lapsista ja noin paljon vanhemman miehen kanssa se ei ollut biologisista syistä järkevää (miehen iällä on tutkitusti vaikutusta lapsen kehityshäiriöihin, kun isä on iäkäs). Myöhemmin perustin perheen ikäiseni miehen kanssa, meillä on lapsia ja elämme hyvässä, tasavertaisessa parisuhteessa. Tiedän, että oma kokemukseni suuresta ikäerosta vaikuttaa siihen, kuinka tuon pariskunnan näen. Eivät kaikki ikäerosuhteet ole samanlaisia kuin oma kokemukseni oli. Oman kokemuksen kautta olen vain voimakkaasti kyseenalaistanut nämä suuren ikäeron suhteet. En koe, että suuren ikäeron parisuhde olisi nuoremman osapuolen kannalta ”reilu diili”, vaan vanhempi osapuoli tuossa enemmän hyötyy. Miksi parikymmentä vuotta vanhempi osapuoli ei ole ihan ikäisensä kumppanin kanssa? En osaisi nyt kuvitellakaan, että ottaisin itselleni parikymmentä vuotta vanhemman tai nuoremman puolison – elämäntilanne on täysin erilainen.

Tiedän, että läheisen kumppanivalinta ei ole millään muotoa minun asiani – hänellä on oikeus olla kenen kanssa hän haluaa eli siitä ei tarvitse tulla sanomaan. Haluaisin kuitenkin päästä järkytyksestäni yli niin, että voisin suhtautua tuohon uuteen kumppaniin asiallisesti, kun näemme. Varsinkin, jos läheiseni aikoo ihan pysyvästi olla yhdessä hänen kanssaan. Miten voisin oppia sulattamaan tuon suuren ikäeron ja ennakkoluuloni miehen suhteen? Miten te muut olette suhtautuneet läheistenne suhteisiin silloin, kun ikäeroa on ollut paljon ja suhde epäilyttää?

Ap