Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin läheisen kumppanivalinnasta – miten päästä tästä tunteesta yli?
12.12.2021 |
Jokin aika sitten eräs läheiseni esitteli minulle uuden kumppaninsa pikkujouluissa. Järkytyin läheiseni kumppanivalinnasta suuren ikäeron vuoksi. Mies on 20 vuotta läheistäni vanhempi ja töissä samassa organisaatiossa läheiseni kanssa. Miehellä on aiemmasta liitosta lapsia, joilla ei ymmärrettävästi ole kovin suuri ikäero läheiseni kanssa ja mies voisi ikänsä puolesta olla läheiseni isä. Kumppanivalinta oli yllättävä myös siksi, että läheiseni on puhunut haluavansa tulevaisuudessa lapsia. Nyt hänellä on kumppanina +50 v mies, joka on lapsensa jo aiemmassa liitossa tehnyt. En haluaisi, että läheiseni luopuisi lapsihaaveestaan kenenkään miehen takia, oli mies minkä tahansa ikäinen.
Tiedostan, että minulla vaikuttaa tässä järkytyksen taustalla oma kokemukseni. Ollessani nuorempi kokeilin itse kerran tuollaista suhdetta, jossa ikäeroa oli liki 20 vuotta. Olin kokenut vaikean eron ja sen takia itsetunto hajalla annoin mahdollisuuden kanssani samantyylisistä asioista kiinnostuneelle vanhemmalle miehelle, koska ajattelin, ettei kukaan ikäiseni huolisi minua. Suhde vanhemman miehen kanssa oli todella epätasa-arvoinen: olimme aivan eri sukupolvea ja miehen käsitys monista asioista oli aivan toisenlainen kuin omani. Naisten ja miesten roolit olivat hänestä todella erilaisia kuin omalla sukupolvellani, tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Meidän ollessa samassa organisaatiossa ollessa koin nuorempana kollegana olevani alisteisessa asemassa, kun toisella oli pitkä työura ja kokemusta. Suurin ongelma oli se, että suhteessa mies oli ikänsä puolesta erilaisessa asemassa kuin itse olin. Miehellä oli sellaista valtaa ja elämänkokemusta, jonka perusteella hän oli suhteessa hallitsevassa asemassa. Jälkikäteen tuo suhde ahdisti valtavasti, sillä miehen käytös suhteen aikana oli monella tavalla asiatonta.
Oman kokemukseni perusteella koen, että todella suurten ikäerojen suhteet eivät ole tasa-arvoisia ja suhteessa vanhempi osapuoli on niskan päällä. Haaveilin myös lapsista ja noin paljon vanhemman miehen kanssa se ei ollut biologisista syistä järkevää (miehen iällä on tutkitusti vaikutusta lapsen kehityshäiriöihin, kun isä on iäkäs). Myöhemmin perustin perheen ikäiseni miehen kanssa, meillä on lapsia ja elämme hyvässä, tasavertaisessa parisuhteessa. Tiedän, että oma kokemukseni suuresta ikäerosta vaikuttaa siihen, kuinka tuon pariskunnan näen. Eivät kaikki ikäerosuhteet ole samanlaisia kuin oma kokemukseni oli. Oman kokemuksen kautta olen vain voimakkaasti kyseenalaistanut nämä suuren ikäeron suhteet. En koe, että suuren ikäeron parisuhde olisi nuoremman osapuolen kannalta ”reilu diili”, vaan vanhempi osapuoli tuossa enemmän hyötyy. Miksi parikymmentä vuotta vanhempi osapuoli ei ole ihan ikäisensä kumppanin kanssa? En osaisi nyt kuvitellakaan, että ottaisin itselleni parikymmentä vuotta vanhemman tai nuoremman puolison – elämäntilanne on täysin erilainen.
Tiedän, että läheisen kumppanivalinta ei ole millään muotoa minun asiani – hänellä on oikeus olla kenen kanssa hän haluaa eli siitä ei tarvitse tulla sanomaan. Haluaisin kuitenkin päästä järkytyksestäni yli niin, että voisin suhtautua tuohon uuteen kumppaniin asiallisesti, kun näemme. Varsinkin, jos läheiseni aikoo ihan pysyvästi olla yhdessä hänen kanssaan. Miten voisin oppia sulattamaan tuon suuren ikäeron ja ennakkoluuloni miehen suhteen? Miten te muut olette suhtautuneet läheistenne suhteisiin silloin, kun ikäeroa on ollut paljon ja suhde epäilyttää?
Ap
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kokemus, tosin olin itse se, joka toi vanhemman miehen näytille aikanaan. Vanhempani ja ystäväni olivat järkyttyneitä. Vanhemmat sanoivat sen ihan suoraan, ystävät eivät uskaltaneet. Kun erosimme tuon miehen kanssa, niin ystävät kertoivat todellisista ajatuksistaan. Eivät olleet halunneet sanoa suoraan, että eivät ollenkaan ymmärtäneet miksi olin tuollaisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä itsekään. Vanhemmat ja ystävät olivat tuosta erosta helpottuneita. Toisaalta vähän tylyä, mutta he näkivät ettei sovittu tuon miehen kanssa toisillemme monestakaan syystä.
Ymmärrän siis, että ei ole helppo sulattaa tuota tilannetta. Harkitse kuitenkin kahdesti, alatko avautua tuolle ystävällesi/sukulaisellesi asiasta. Ei rakastunut ihminen halua kuulla kritisointia rakkauden kohteestaan.
Hyvän naisen tuhlausta. Tuollaista on kauheaa katsoa vierestä, mutta lohduttaudu sillä, että nainen on vain ystävä. Mieti, jos oma tytär toisin sen kakskytä vuotta vanhemman vävykokelaan kahvipöytään... jossa on myös muita sukulaisia tuijottamassa silmät lautasen kokoisina. Eli asiat voisivat aina olla huonomminkin.
Ehkä on vain vastustamaton vetovoima heidän välillä. Voi niin käydä. Ole onnellinen heidän puolesta.
J saanut taas kellistettyä nuoren pimun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli eräs ystävä, joka oli aina ollut yksin. Sitten ilmoitti löytäneensä jonkun ja oli juuri tuollainen viisikymppinen eronnut viikonloppu isä. Ystävääni parikymmentä vuotta vanhempi. Olisin jopa todennäköisemmin odottanut naispuolisen ystäväni rakastuneen toiseen naiseen tai vaikka u l ko m.aa. laiseen kuin tuollaiseen mieheen.
Vaikea oli käsittää, mitä ystävä tuossa miehessä näki. Mutta toisaalta rakkaus ei katso paikkaa eikä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysit vinkkejä asian hyväksymiseen.
-Yritä tutustua mieheen. Ehkä hänellä on paljon yhteistä läheisesi kanssa? Itse tiedän mm. yhden iäkkään pariskunnan, jolla on 13 v ikäeroa ja ovat aina olleet todella läheisiä ja hyvä mätsi. Heillä on paljon yhteistä.
-Kyse on läheisesi parisuhteesta, ei sinun. Kuten joku jo aiemmin sanoi, tuskin jatkuvasti näette. Mitä väliä, vaikka pari kertaa vuodessa näkisit toisen puolisoa, josta et erityisemmin pitäisi?
-Tuskin pidät kaikkien sukulaistesi/ystäviesi/työkaveriesi puolisoistakaan, oli heillä ikäeroa paljon tai vähän. Älä siis nosta jotenkin tikunnokkaan tätä parisuhdetta.
Järkyttyisin minäkin, jos vaikka hyvä ystäväni tai siskoni (ollaan kaikki noin kolmekymppisiä) toisi näytille jonkun viisikymppisen äijän. Kyllä niitä vapaana olevia viisikymppisiä naisiakin olisi, miksi mies ei olisi sellaisen kanssa? Samanikäisillä on samanlainen kokemusmaailma, kun ovat kokeneet tietyt elämänvaiheet samoilla vuosikymmenillä. Ihan eri asia, jos toinen on elänyt nuoruutensa/nuoren aikuisuutensa 80-luvulla ja toinen ei ole silloin syntynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treffasin 44-vuotiaana kerran 28-vuotiasta. Kaunis, akateeminen, hyvästä perheestä, tosissaan. En mä nyt tajua miksi kukaan noin nuori haluaisi olla setämiehen kanssa mutta ajattelin, ettei nyt minulla sitä vastaankaan mitään ole.
Toisistakin treffeistä oli puhe, ja juttelimme niistä pitkään mutta jossain vaiheessa hänellä into laantui. Virallisesti syy oli että elämässä tapahtuu hirveästi eikä vain jaksa nyt ajatella näitä asioita, mutta tiedä sitten oliko oikea syy vain järkiintyminen tai mielenkiinnon loppu.
Olisin minä kyllä vakavissani ollut hänen suhteensa, olisin ollut valmis hankkimaan lapsetkin jne jos hän olisi sitä halunnut (todennäköisesti olisi) ja rahaakin, jolla tietysti osallistuisin yhteiseen elämään, minulla vanhempana olisi riittänyt paljon enemmän kuin opiskelijalla, joka vasta aloittelee työuraansa. Että tuskin nyt ihan kamala juttu olisi ollut. Toisaalta, mietin kyllä sitäkin että kun hän on 40 vuotta, minä olen jo lähes kuusikymppinen, really?
Mä ihmettelen tuossa sitä, kuka keski-ikäinen mies pokaa työpaikaltaan noin nuoren naisen? Ällöttävää ja irvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi jossain määrin epäselväksi, mutta onko tää nainen siis sun läheinen?
😂😂😂
Oliko hyvännäköinen, rikas ja karismaattinen mies?
Jotkut nyt vaan tykkää vanhemmista miehistä ja jos sattuu vielä olemaan varakas, komea ja supliikki niin varmasti houkuttelee naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvisi miksei ole vapaita miehiä omassa ikäluokassa tarjolla. Ne miehet näköjään havittelee lastensa ikäisiä pimuja.
T. Nelikymppinen nainen
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tajuais, jos vaikka siskoni hankkisi noin vanhan miehen. Enkä kyllä pidä mitenkään tervehenkisenä sitäkään, että joku noin paljon vanhempi ottaa noin nuoren naisen itselleen. Eikö saa oman ikäistään seuraa?
Rakkaus ei katso ikää. Surkeaa tuollainen ikäeroon tuijotus.
Että tällänen tarina tänään.........
Tuollainen ihminen pitäisi viedä johonkin vanhusten laitokseen, jossa näkee julkisesti näitä omaishoitajia.
Osa selvästi onnellisia, oma elämä laitoksen ulkopuolella ja välillä käyvät lykkimässä pyörätuolissa vanhusta ja kahvittelemassa, vanhus rahoittaa kaiken eikä puutu nuorikkonsa elämään. Osalla sitten ei ihan näin hyvin kun vanhus on köyhä ja mustasukkainen. Kyllä se näkyy näistä naisista.
Vierailija kirjoitti:
Selvisi miksei ole vapaita miehiä omassa ikäluokassa tarjolla. Ne miehet näköjään havittelee lastensa ikäisiä pimuja.
T. Nelikymppinen nainen
Kuka mitäkin havittelee. Moni on jo varattu. Eikä siinä ole mitään pahaa kun kaksi täysikäistä on yhdessä, vaikka olisi ikäeroakin. Nuori nainen ei ole välttämättä mikään "pimu".
N45
Ihan luonnollista, et asiassa on sulattelemista. Vaikka tässä nyt moni hokee, ettei ole sinun asiasi. Jos vaikka siskosi päättäisi yhtäkkiä muuttaa Kanadaan tai irtisanoutua vakityöstä freelance-huuliharpunsoittajaksi, niin varmasti tuollaisissakin olisi sulattelemista.
Eiköhän aika auta ja suurin järkytys ehdi laskeutua. Ehkä opit hyväksymään miehen paremmin ja hän mahtuu hyvin porukkaan tai sitten he joskus eroavat ja on ihan toisenlaista.
No kyllä suhde voi toimia suuresta ikäerosta huolimatta. Vaikka sinulla on huono kokemus asiasta, ei se tarkoita, että kaikilla muillakin olisi.