Mies oli hyväpalkkaisessa työssä, ei ole enää.
Me oltiin hyvin toimeentulevia. Suunniteltiin uutta isompaa ja hienompaa taloa, haaveiltiin hienommasta autosta jne. jne. Mutta niin vaan loppui sekin työ ja nyt mies on perusduunarina huonolla palkalla. Enää ei kiinnosta edes haaveilla sitä isommasta talosta tai paremmasta autosta, kun ei niihin ole enää varaa.
Ja koska minun ammatti on niitä matalapalkka-aloja, niin edes minä en voi tasata meidän elintasoa siihen mitä se oli. Eihän se auta kuin tottua taas vaatimattomampaan elämään, mutta kyllä mä vaan olen katkera ja kateellinen hyvin tienaaville.
Ja teille työttömille, jotka tulette sanomaan, että "on sentään työ", niin kyllä. On sentään työ, mutta kyllä teitäkin pännis jos sitä teidän työttömyysrahaa yhtäkkiä pienennettäisiin.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:18"]Ihan kauheaa, ihmistä masentaa, kun haaveet eivät toteudu. Hirveää, ennenkuulumatonta!! Kyllä Afrikassa köyhät ja keskitysleireillä juutalaiset kärsivät pahemmin joten eihän ap voi kirjoittaa mistään harmituksesta! Nauraa pitäisi! Ja tanssia!
[/quote]
Milloin ihmistä saisi harmittaa? Riittääkö kaikkien raajojen amputointi vai kelpaako jos esim kolme?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:05"]
Et voi olla tosissasi aloituksen kanssa. Olet katkera, koska miehesi ei ole enää hyväpalkkaisessa työssä, VAIKKA OLET ITSE MATALAPALKKAISESSA? Nyt olisi hyvä aika ottaa pää pois sieltä pakkasesta.
[/quote]
Meillä on yhteinen perhe, yhteiset rahat, yhteinen elämä. Jos meidän tilanne olisi toisinpäin, että minulta loppuisi se hyväpalkkainen työ, niin ihan varmasti miestä harmittaisi ihan yhtä samalla tavalla kuin minuakin nyt. Meillä ei ole koskaan ollut mitään sun ja mun rahoja. Ei silloinkaan, kun mies oli työtön ja minä töissä.
Mutta joo. Ap. lähtee nyt nukkumaan ja ehkä huomenna osaa taas jo vähän paremmin tähän sopeutua. ;)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:18"]Ihan kauheaa, ihmistä masentaa, kun haaveet eivät toteudu. Hirveää, ennenkuulumatonta!! Kyllä Afrikassa köyhät ja keskitysleireillä juutalaiset kärsivät pahemmin joten eihän ap voi kirjoittaa mistään harmituksesta! Nauraa pitäisi! Ja tanssia! [/quote] Milloin ihmistä saisi harmittaa? Riittääkö kaikkien raajojen amputointi vai kelpaako jos esim kolme?
[/quote]
No nimenomaan näin. Ja ihan varmasti jokainen näistä ivaajastakin olisi vittuuntunut, jos yhtäkkiä alkaisikin tulla vähemmän rahaa tilille.
Kannattaa nyt varmaan vaihtaa se mies varakkaampaan.
Huomaa, että keskustelijoiden ikä on sellaiset +-20v. Sen verran loistaa vankka elämänkokemus näistäkin kommenteista. :D
Onko lapsia? Kyllä minusta voi erota. Jos on lähtenyt tietyin ehdoin suhteeseen, on ok vaatia niiden jatkumista. Jos olet sen tasoinen, että ansaitset hyvätuloisen miehen, löydät sellaisen vielä varmasti. Eroja tulee hölmömmistäkin syistä, tämä on aika iso ja painava syy, koska se vaikuttaa koko sinun elämääsi ja hyvinvointiisii.
Tietenkään tätäkään ei tänne saisi kirjoittaa, vaikka tää on aito todellisuus tässä maailmassa. Aina voi ummistaa silmänsä ja kauhistella tätäkin mielipidettä, mutta ei se tosiasioita muuta.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:38"]Onko lapsia? Kyllä minusta voi erota. Jos on lähtenyt tietyin ehdoin suhteeseen, on ok vaatia niiden jatkumista. Jos olet sen tasoinen, että ansaitset hyvätuloisen miehen, löydät sellaisen vielä varmasti. Eroja tulee hölmömmistäkin syistä, tämä on aika iso ja painava syy, koska se vaikuttaa koko sinun elämääsi ja hyvinvointiisii.
Tietenkään tätäkään ei tänne saisi kirjoittaa, vaikka tää on aito todellisuus tässä maailmassa. Aina voi ummistaa silmänsä ja kauhistella tätäkin mielipidettä, mutta ei se tosiasioita muuta.
[/quote]
No tässä on rehellistä puhetta.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:18"]Ihan kauheaa, ihmistä masentaa, kun haaveet eivät toteudu. Hirveää, ennenkuulumatonta!! Kyllä Afrikassa köyhät ja keskitysleireillä juutalaiset kärsivät pahemmin joten eihän ap voi kirjoittaa mistään harmituksesta! Nauraa pitäisi! Ja tanssia! [/quote] Milloin ihmistä saisi harmittaa? Riittääkö kaikkien raajojen amputointi vai kelpaako jos esim kolme?
[/quote]
No nimenomaan näin. Ja ihan varmasti jokainen näistä ivaajastakin olisi vittuuntunut, jos yhtäkkiä alkaisikin tulla vähemmän rahaa tilille.
[/quote]
"E-eiii minua! Kohottaisin vain käteni ilmaan että praise the Lord, ei tunnu missään koska olen hyvä ja pyhä superihminen, joka elää 100% henkisistä arvoista ja vaikka savimajassa olisin aina onnellinen ja iloinen ja tanssisin ja nauraisin ja koska minulla on kaksi munuaista, enkä välitä omaisuudesta, niin leikkaanpa toisen pois ja annan sen jollekim". Good for you ap- mammat!
500€ kuussa enempää ei voi vielä paitsi hengen jos tappavat !
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:35"]
Jos paremmasta toimeentulosta haaveilet, niin kadehtimisen sijaan ehkä kannattaisi opiskella lisää, että pääset matalapalkka-alalta kiinni parempiin duuneihin ja liksoihin.
[/quote]
Tätä olenkin miettinyt, mutta ikää alkaa olla jo sen verran, että taisi se juna mun kohdalla jo mennä. Sitten, kun valmistuisin, niin nuoremmat menee jo viuhuen ohi ja vie ne paremmat paikat.
Vaikka eihän sitä koskaan tiedä miten innostuisinkin.
ap.
[/quote]
Eli olet alunperinkin laskenut paremman toimeentulon ja haaveet miehen varaan?
Virhe.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:44"]
Saavutetuista eduista on paskamainen luopua. Ymmärrän, vaikka aina olen persaukinen ollut. Mä saan lähärin palkkaa ja mies on työttömänä. Kyllä olisin katkera, jos tästä vielä tulot putoaisi, enkä saisikaan sitä suunniteltua yhtiövastiketta tai lapsen parturia maksettua. Ihan totta: ymmärrän vitutuksesi.
[/quote]
Ymmärrän minäkin. Meillä mies jäi kokonaan työttömäksi, ei ehtinyt kuulua liittoon sitä vaadittua aikaa eli saa vain sen Kelan peruspäivärahan. On meillä katto päällä, saadaan ruokaa ja laskut maksettua. Mitään haaveita ei enää edes ole, se on masentavaa ja surullista. Ja surettaa nähdä kun miehen itsetunto rapisee silmissä kun joka paikassa tulee "eioota" vastaan:(.
Yritän ajatella positiivisesti, että kyllä töitä vielä löytyy, joskus se vain on tosi vaikeaa.
Ymmärrän, ap, että harmittaa. Onhan se ihan inhimillistä. Minä näkisin tämän kuitenkin niin päin, että onneksi tuo tilanne muuttui ennen kuin ehditte vaihtaa kalliimpaan autoon ja taloon. Olisitte nyt ihan kusessa niiden isojen lainojen kanssa.
Teillä on asiat kohtuuhyvin, jos pystytte jäämään nykyiseen taloon. Ja kummalllakin on kuitenkin työpaikka. Työttömät on tän yhteiskunnan sylkykuppeja. Eikä se miehen nykyinenkään työ välttämättä ole elinkautinen. Työssäolevan on aina helpompi saada työpaikka kuin työttömän. Ehkä on vielä mahdollisuuksia parempaan tulotasoon, ellei nyt sitten kyse ole siitä, että mies on ollut aiemmin jossain paperitehtaassa töissä.
Ja lehtien ostelu kaupasta on silkkaa turhuutta ja törsäilyä! Sellainen kannattaa lopettaa, koska lehtiä lukemalla tulee vaan niitä mielitekoja ja sellainen ajatus, että pitäisi saada hienompi sisustus tai isompi talo. Kun tuollaisen hömpän lukemisen lopettaa, niin aivotkin tervehtyy ja lakkaa haluamasta aina vain enemmän turhuutta.
Täällä ihmiset neuvovat kouluttautumaan hyvin tienaavalle alalle. Oletteko jo itse työllistyneet näille? Mitä opiskelu vaatii, entä työnsaanti? Onko kilpailtu ala?
Pänniihän tuollainen. En tiedä liekö joku jo maininnut, mutta mies oli hyvin toimeentuleva, et te :)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 19:46"]
Niin, mutta totuus on, että teillä ne hyvät tulot ovat kuitenkin olleet miehen työn varassa. Meillä tilanne on myös tuo, mutta opiskelen, jotts koko perheen hyvinvointi olisi jatkossa taloudellisesti vielä vahvemmalla pohjalla. Talous ja rahat ovat yhteisiä meilläkin, yhteisen hyvän eteen töitä tehdään.
[/quote]
Minäkin opiskelin, jotta pääsisin kunnollisiin töihin eikä mies olisi ainut palkansaaja. Ei vaan niitä töitä ole löytynyt niin kuin ennen opintojen alkua kuvittelin. Ainoa parannus on, että nyt valmistuneena saan työmarkkinatukea, kun opintojen aikana en saanut yhtään mitään. Profit! Mutta miestä selvästi kyrsii tämä tilanne, hän tuo tähän talouteen 80% tuloista.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 23:38"]Onko lapsia? Kyllä minusta voi erota. Jos on lähtenyt tietyin ehdoin suhteeseen, on ok vaatia niiden jatkumista. Jos olet sen tasoinen, että ansaitset hyvätuloisen miehen, löydät sellaisen vielä varmasti. Eroja tulee hölmömmistäkin syistä, tämä on aika iso ja painava syy, koska se vaikuttaa koko sinun elämääsi ja hyvinvointiisii.
Tietenkään tätäkään ei tänne saisi kirjoittaa, vaikka tää on aito todellisuus tässä maailmassa. Aina voi ummistaa silmänsä ja kauhistella tätäkin mielipidettä, mutta ei se tosiasioita muuta. [/quote] No tässä on rehellistä puhetta.
[/quote]
ohhoh. tietty, jos olisi muitakin eron syitä, tämä voisi olla se kriittinen juttu, joka katkaisee kamelin selän.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 17:16"]
Pänniihän tuollainen. En tiedä liekö joku jo maininnut, mutta mies oli hyvin toimeentuleva, et te :)
[/quote]
Tää on taas niitä suhtautumiseroja. Toisille perhe on me, toisille sinä ja minä. Me-perheissä kaikki on yhteistä, puhalletaan yhteen hiileen asiassa kuin asiassa. Sinä ja minä -perheissä pidetään kynsin ja hampain kiinni omasta reviiristä ja varmistellaan omaa hyvinvointia, kun "se ero voi tulla".
Ymmärrän sua ap. mekin oltiin ennen ihan hyvätuloinen perhe, ei kyl haaveiltu komeemmista puitteista, mutta nautittiin elämästä, käytiin elokuvissa, ravintossa syömässä, kutsuttiin ystäviä kylään, jopa kerran vuodessa lomalla esim Kanarialla, mutta kuitenkin.... Sitten kaatui miehen firma, käteen jäi verovelkaa yms. Nykyään on elämästä nauttiminen vähän hankalaa, ei ole varaa käydä missään, joka kuukausi taistellaan mitkä laskut maksais, mitkä siirtäis, elämä on pelkkää tilipäivän odottelua, eräpäivän uhkaavan pilven alla,, joo, onneks ollaan töissä, molemmat, joo, ollaan terveitä, mutta tuntuu, et elämä menee nyt ohi, kun istutaan fleecetakki päällä viileässä olkkarissa katsomassa telkkaria, itsetunto rapisee, kun kaupassa miettii ottaisko kaks maitoo ja leivän, vai riittääkö rahat vaan yhteen maitoon...
Ihan kauheaa, ihmistä masentaa, kun haaveet eivät toteudu. Hirveää, ennenkuulumatonta!! Kyllä Afrikassa köyhät ja keskitysleireillä juutalaiset kärsivät pahemmin joten eihän ap voi kirjoittaa mistään harmituksesta! Nauraa pitäisi! Ja tanssia!