Kielitaidolla kerskailu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerskailee, vai mainitsee kun asia tulee puheeksi? 

Yleensä ne, jotka ,jostain syystä tuntee itse alemmuutta jostain, näkee helposti kerskailua ihan neutraalistikin ilmaistuissa jutuissa. 

No en voi muuten kuin kerskailuksi mieltää seuraavaa lausetta (ulkomuistista, mutta jotensakin näin, en jaksa tarkemmin selittää mihin tämä liittyy :D)

"Kävin kääntymässä enkun ylppäreissä kirjoittamassa laudaturin, tippaakaan ei napannut enkä koskaan ole mitään lukenut, mutta kirjoitin silti kevyesti laudaturin mennen tullen ja palatessa, että repikää siitä per_sut ja f*** it" 

Itse en tunne englannin kielestä alemmuutta, 20 vuoden ajan olen sitä työssäni käyttänyt ja asiantuntijalausuntojenkin mukaan erinomainen kielen käyttäjä. Itse en asiaa pidä merkityksellisenä, totta kai jokaista kieltä oppii kun sitä käyttää eikä siinä ole mitään erikoista. 

Jostain kertoo jos vuosikymmeniä kieltä töissäsi käyttäneenä mietit, osoittaako laudatur suvereenia kielen hallintaa.

Itse sain laudaturin ja myöhemmin valmistuin englantilaisen filologian maisteriksi. Olen myös käyttänyt kieltä. Silti työhaastatteluissa kielitaitoani ei aina noteerata. Rekrytoijilla itsellään ei yleensä ole samaa taustaa. Kukin voi kerskailla millä haluaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, ettei ainakaan pidemmälle viedyssä kielen treenaamisessa tai käyttämisessä ole kyse kerskailusta, vaan yleensä halusta käyttää kieltä.

Englannin maisteri tai muu englanniksi opiskelu tehostaa omaa työpanosta, joten jos haluaa työskennellä kielellä, panostaminen kannattaa. Kyllä arvostaviakin työnantajia löytyy.

No kun olet niin fiksu ja lukenut humanisti, varmaan ymmärrät mitä tarkoittaa käsite "retorinen kysymys". Minulla itsellä on melko vahva mielipide asiasta, ja kiinnosti vain tietää, mitä muut ovat mieltä tästä asiasta. 

ap

Kyllä jos 18-vuotias poika/tyttö kirjoittaa laudaturin englannista, voidaan sanoa, että ihan hyvä saavutus ja mahdollisuudet kehittää tätä eteenpäin ovat erinomaiset. 

Jos nyt työskentelet taksikuskina tai hotellin respassa ulkomailla, voi tämän tason kielitaito hyvinkin riittää myös työhön ja elämiseen ulkomailla. 

Mutta kyllähän kaikki tietävät että esimerkiksi opiskelu vieraalla kielellä, ymmärrettävän tekstin tuottaminen vaikeistakin aiheista tai luennon pitäminen englanniksi vaatii huomattavasti enemmän taitoa. 

Jos keski-ikäisellä laudatur on asia jota edelleen muistelee suurimpana saavutuksena, on kyllä hiukan harhassa varsinkin jos kielitaito on siitä vielä rapistunut, mutta kenelle tahansa nuorelle abille se on kyllä kova saavutus, varsinkin jos ei ole englantia reaalielämässä vielä käyttänyt.

Kielitaidon kannalta oleellisempaa kuin yo-kirjoitusta ällä on se, kuinka pärjää kielellä käytännössä eli osaako muutakin kuin ns. rallienglantia. Ällä kertoo vain, että osaa kirjoitusten aikaan oppimäärän kohtuullisen hyvin. Mutta entäs suullinen kielitaito? Ainakaan 15 vuotta sitten ei ollut suullisen kielitaidon koetta. Onko nykyään? En ole enää seurannut kielikokeiden kehitystä kovinkaan aktiivisesti viime vuosina.

Kaikki koulussa opitut kielet unohtuvat ja ruostuvat vuosien varrella, jos ei niitä yhtään käytännössä puhu tai kirjoita, joko työssään tai yksityiselämässään. Niillä yo-kirjoitusten arvosanoilla ei silloin ole mitään, yhtään mitään merkitystä.

Olen iloinen, että sain työelämässä ollessani käyttää kaikkia lukiossa opiskelemiani kieliä, kävin lisäksi myös silloin tällöin iltaisin kursseja, koska viidenkymmenen vuoden aikana on tullut paljon uudissanoja, joita silloin ei ollut olemassakaan.

N 69

Ylioppilas vm 1972.