Kielitaidolla kerskailu

Yleensä jos tuollaisella asialla kehuskelee, ei ole mitään oikeita kehuskelun aiheita.

Voihan sen ohimennessä kielitaidosta puhuessa mainita, että kirjoitin venäjästä ällän x vuotta sitten. Antaahan se jotain osviittaa kielitaidosta. Mutta kerskailu kuulostaa oudolta. Tyypillä taitaa olla huono itsetunto.

Kerskailee, vai mainitsee kun asia tulee puheeksi? 

Yleensä ne, jotka jostain syystä tuntee itse alemmuutta jostain, näkee helposti kerskailua ihan neutraalistikin ilmaistuissa jutuissa. 

minäpä sain englannista, ruotsista ja saksasta!

Ei Laudatur todista suvereenia kielitaitoa, kielitaito todistaa. Tämä kerskaileva maisteri on todennäköisesti osannut englantia jo ennen ylioppilaskirjoituksia ja se ei ole mitenkään harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Kerskailee, vai mainitsee kun asia tulee puheeksi? 

Yleensä ne, jotka ,jostain syystä tuntee itse alemmuutta jostain, näkee helposti kerskailua ihan neutraalistikin ilmaistuissa jutuissa. 

No en voi muuten kuin kerskailuksi mieltää seuraavaa lausetta (ulkomuistista, mutta jotensakin näin, en jaksa tarkemmin selittää mihin tämä liittyy :D)

"Kävin kääntymässä enkun ylppäreissä kirjoittamassa laudaturin, tippaakaan ei napannut enkä koskaan ole mitään lukenut, mutta kirjoitin silti kevyesti laudaturin mennen tullen ja palatessa, että repikää siitä per_sut ja f*** it" 

Itse en tunne englannin kielestä alemmuutta, 20 vuoden ajan olen sitä työssäni käyttänyt ja asiantuntijalausuntojenkin mukaan erinomainen kielen käyttäjä. Itse en asiaa pidä merkityksellisenä, totta kai jokaista kieltä oppii kun sitä käyttää eikä siinä ole mitään erikoista. 

Mitä sen on väliä? Älä ole tekemisissä, jos mies on mielestäsi tyhjän kerskuja.

Itse en muista edes miten monta vuotta kuuntelin lähemmäs nelikymppisen ihmisen selostuksia lapsineroudestaan ja koulumenestyksestään. Lopulta sanoin, että et ole enää lapsinero, vaan keski-ikäinen, niin hän alkoi vaatimaan ihmisiä määrittelemään keskustelupalstalla nuoren ja keski-ikäisen eroa, koska hän oli tietenkin vain nuori aikuinen, eikä suinkaan keski-ikäinen, kun sittenhän se lapsineron status jo murenisi.

Itse olin kuitenkin ollut häntä paljon parempi koulussa aikoinaan, mutta se ei jotenkin hirttänyt tuolleen kiinni. Sama ihminen keksi mitä ihmeellisimpiä nerodiagnooseja itselleen joilla perusteli omituisia käytöksiään, vaikka ei ollut koskaan tehnyt mitään nerokasta, eikä se ilmennyt mitenkään muuten, kuin koulumenestyksestä jankkaamisena.

Lopulta olin ilmeisesti liian monta kertaa sanonut, että juu-u, en ole valtavan vaikuttunut niistä koulusaavutuksista, kun niitä ei kerrottu edes mitenkään hauskasti ja hän pisti itse välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen on väliä? Älä ole tekemisissä, jos mies on mielestäsi tyhjän kerskuja.

Itse en muista edes miten monta vuotta kuuntelin lähemmäs nelikymppisen ihmisen selostuksia lapsineroudestaan ja koulumenestyksestään. Lopulta sanoin, että et ole enää lapsinero, vaan keski-ikäinen, niin hän alkoi vaatimaan ihmisiä määrittelemään keskustelupalstalla nuoren ja keski-ikäisen eroa, koska hän oli tietenkin vain nuori aikuinen, eikä suinkaan keski-ikäinen, kun sittenhän se lapsineron status jo murenisi.

Itse olin kuitenkin ollut häntä paljon parempi koulussa aikoinaan, mutta se ei jotenkin hirttänyt tuolleen kiinni. Sama ihminen keksi mitä ihmeellisimpiä nerodiagnooseja itselleen joilla perusteli omituisia käytöksiään, vaikka ei ollut koskaan tehnyt mitään nerokasta, eikä se ilmennyt mitenkään muuten, kuin koulumenestyksestä jankkaamisena.

Lopulta olin ilmeisesti liian monta kertaa sanonut, että juu-u, en ole valtavan vaikuttunut niistä koulusaavutuksista, kun niitä ei kerrottu edes mitenkään hauskasti ja hän pisti itse välit poikki.

Apua... Kuulostaa siltä, että kotona oli kehuttu vähän liian vuolaasti perushyvää koulumenestystä.

Kerskailee sillä, että on laiska mutta lahjakas? Ok.

Olen myös laiska ja lahjakas. Koulussa pärjäsi lukematta, mutta työelämässä ahkerat keskivertoihmiset ovat ajaneet ohitseni ajat sitten. En sano sinänsä, että se haittaisi minua. Vaikka opinkin kieliä kuin vettä vaan, ei se kielitaito itsestään yllä pysy. Kun olen laiskana tähdännyt niin tavanomaiseen ja tylsään toimistotyöhön kuin alallani on mahdollista, ei siinä ole pahemmin saksaa, venäjää tai edes ruotsia tarvinnut. Ymmärrän kyllä kieliä yhä jos luen, mutta nykyään hyvä jos osaan 15 vuotta saksaa lukeneena tilata hampurilaisen ravintolassa virheettömästi.

Ihmiselle on aika luonnollista ajatella mielellään siten, että on lahjakkaampi kuin muut ihmiset, ja erityisen mieluista on ajatella että tämä lahjakkuus on "synnynnäistä" ja tullut ilman vaivaa. 

Kuinka paljon mä olen tuollaista kuullutkaan: "Ohjelmoin tuollaisia jo lapsena", "pikkulapsetkin pyöräilee koulumatkansa, onpa tosi "kova" juttu jos työmatkapyöräilet", "No naisseikkailut oli mulle arkipäivää jo 16-vuotiaana", "jo teininä seikkailin ympäri maailmaa yksin, onpa tosi kurja juttu miten itse oot kasvanut käytännössä tynnyrissä" ja vaikka mitä. 

Toivottavaa kuitenkin on, että tuollaisesta teinikerskailusta kasvaisi yli viimeistään kun keski-ikäistyy. 

Olennaisempi kysymys on, mitä se haittaa? Hänellä näyttää olevan tarve kehua, mutta mitä vahinkoa tuli, ja miksi se haittaa jotenkin?

Hmm. Minkä arvosanan itse sait? Ja miten muuten viihdyit lukiossa?

En ehkä pitäisi tuota kerskailuna. Itsekin välillä mietin lukioaikaa ja iloitsen hyvistä papereista, vaikka niillä ei juuri mitään vaikutusta nykyhetkeen olekaan. Tykkäsin lukiosta ja pärjäsin hyvin yo-kirjoituksissa mutta osalle se aika on tosi ahdistavaa ja sitä ei tee mieli muistella, minkä ymmärrän ihan hyvin. Jos nyt sattuu tulemaan puheeksi niin toki voin kertoa mitä kirjoitin mutta en kysy sitä muilta; kertokoot, jos tuntuu siltä.

Osoittaa, että aikoinaan osasi englantia. Voi osoittaa samalla, ettei käytä kieltä enää ainakaan vaativissa hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minkä arvosanan itse sait? Ja miten muuten viihdyit lukiossa?

En ehkä pitäisi tuota kerskailuna. Itsekin välillä mietin lukioaikaa ja iloitsen hyvistä papereista, vaikka niillä ei juuri mitään vaikutusta nykyhetkeen olekaan. Tykkäsin lukiosta ja pärjäsin hyvin yo-kirjoituksissa mutta osalle se aika on tosi ahdistavaa ja sitä ei tee mieli muistella, minkä ymmärrän ihan hyvin. Jos nyt sattuu tulemaan puheeksi niin toki voin kertoa mitä kirjoitin mutta en kysy sitä muilta; kertokoot, jos tuntuu siltä.

En oikein ymmärrä kysymyksen pointtia, mutta vastataan kun kysytään: sain C:n englannista, keskityin reaaliin ja laajaan matikkaan josta sain L:t. Mutta nyt olen jo yli 20 vuotta käyttänyt englantia, mm. firmani paras kielenkääntäjä joka aina pyydetään tarkistamaan tiedotteet (IT-firma, joten kilpailu ei nyt ole hirveän kovaa), lukenut hyllymetreittäin englanninkielisiä kirjoja, opiskellut akateemisia aineita englanniksi jne. Toistan edelleen: kielen osaamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Jokainen kebab-paikan pitäjä oppii lähes täydellistä suomea kun vain kyllin kauan täällä asuu.

Vai koetko sinä sen kerskailuksi? Jos vain kertoo?

Oletko kateellinen tai sinua harmittaa?

Kielitaito on hyvä asia.

Kieli on vain työkalu. Sen avulla voi tehdä asioita. Ei sillä ole itseisarvoa eli sillä on ihan turha kerskaillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerskailee, vai mainitsee kun asia tulee puheeksi? 

Yleensä ne, jotka ,jostain syystä tuntee itse alemmuutta jostain, näkee helposti kerskailua ihan neutraalistikin ilmaistuissa jutuissa. 

No en voi muuten kuin kerskailuksi mieltää seuraavaa lausetta (ulkomuistista, mutta jotensakin näin, en jaksa tarkemmin selittää mihin tämä liittyy :D)

"Kävin kääntymässä enkun ylppäreissä kirjoittamassa laudaturin, tippaakaan ei napannut enkä koskaan ole mitään lukenut, mutta kirjoitin silti kevyesti laudaturin mennen tullen ja palatessa, että repikää siitä per_sut ja f*** it" 

Itse en tunne englannin kielestä alemmuutta, 20 vuoden ajan olen sitä työssäni käyttänyt ja asiantuntijalausuntojenkin mukaan erinomainen kielen käyttäjä. Itse en asiaa pidä merkityksellisenä, totta kai jokaista kieltä oppii kun sitä käyttää eikä siinä ole mitään erikoista. 

Jostain kertoo jos vuosikymmeniä kieltä töissäsi käyttäneenä mietit, osoittaako laudatur suvereenia kielen hallintaa.

Itse sain laudaturin ja myöhemmin valmistuin englantilaisen filologian maisteriksi. Olen myös käyttänyt kieltä. Silti työhaastatteluissa kielitaitoani ei aina noteerata. Rekrytoijilla itsellään ei yleensä ole samaa taustaa. Kukin voi kerskailla millä haluaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, ettei ainakaan pidemmälle viedyssä kielen treenaamisessa tai käyttämisessä ole kyse kerskailusta, vaan yleensä halusta käyttää kieltä.

Englannin maisteri tai muu englanniksi opiskelu tehostaa omaa työpanosta, joten jos haluaa työskennellä kielellä, panostaminen kannattaa. Kyllä arvostaviakin työnantajia löytyy.

Minä sain pitkästä ruotsista ällän, mutta ruotsissa asioidessani puhun englantia kun en ymmärrä sanaakaan siitä paikallisten molotuksesta.

Suomessa opetettava ruotsi on ihan lastenleikkiä, mutta ei sillä ruotsissa pärjää.

Ei tuo ylioppilaskokeen tulos paljon mitään kerro todellisesta kielitaidosta. Itse kirjoitin pitkästä ruotsista L:n 6 vuotta sitten mutta en kyllä enää osaisi muuta kuin itseni esitellä ruotsiksi. Pänttäämällä sen hyvän tuloksen voi saada.

Kirjoitin paria pistettä vaille M enkusta ja silti ei mitään ongelmia lukea sanomalehtitekstiä tai romaaneja englanniksi. Joskus harvoin vastaan tulee sana jota en tiedä.