Onko jotkut vain liian tyhmiä yliopistoon?

No miksi sinne pitäisi päästä? Minne olet hakenut?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 15:38"]

No miksi sinne pitäisi päästä? Minne olet hakenut?

[/quote]

Sitä on lapsesta asti tuputettu, se on ainoa vaihtoehto sukuni, perheeni, ja sen takia kai minunkin silmissäni.

ap

Ei kaikki pääse lääkikseen. Hae Viroon.

Tietenkin jos on joku kehitysvamma tai vastaava. 

Muuten se on lähinnä motivaatiosta riippuvaista. Jokainen normaalijärkinen pääsee kyllä perus yliopistoon jos on valmis tekemään hommia sen eteen. Ero on siinä, että toisilta se ei vaadi ponnisteluja niin paljon kuin toisilta. 

Kaikki ei pääse, ja hyvä niin. Kyllä maailmassa muitakin tarvitaan kuin pelkkiä akateemisia.

Ei kykene kaikki ja miksi edes pitäisi? Toisaalta myöskin se on täysi harhaluulo että jokainen yliopistoon päässyt olisi älykäs tai lahjakas, ei todellakaan ole...tiedän monta keskitason tyyppiä, ei siis mitään kovin välkkyjä, jotka tankkaavat tekstiä ja yrittävät sisään monta kertaa. No, toisinaan se sinnikkyys ja ulkoaopettelu myös sitten palkitaan. Ja sitten nämä raukat pitävät itseään niin kovin fiksuina, huhhuh.

Kaikki ammattikorkeakoululaiset ovat vähän liian tyhmiä yliopistoon. Sitähän sä tällä hait?

Ei kaikki pääse. Yliopistoon pääseminen vaatii motivaatiota ja monella alalla kykyä analyyttiseen ajatteluun.

Minä sanoisin että ei kaikki pääse, mutta kyllä kakilla on mahdollisuus päästä. Kovalla työllä pääsee tiettyyn pisteeseen asti samaan kuin lahjakkuudella/älykkyydellä. Erot näkyy sitten siellä opiskellessa ja viimeistään työelämässä.
Mutta kaikille on paikkansa. Jos tuntuu siltä, että ei rahkeet riitä, ei ehkä kannata lähteä opiskelemaan jotain kovin loogista päättelykykyä/avaruudellista hahmottamista edellyttävää, vaan "lukuaineita".

Riippuu alasta, itse olin käynyt amiksen ja vähän amk:ta, joka ei sitten ollut oikea paikka.

Hain kahdelle alalle ympäristötieteet/tietojenkäsittely ja molempiin pääsin helposti sisälle. Valmistauduin ostamalla vanhoja lukion biologian kirjoja 3kpl ja 2kpl kemian kirjoja, jotka luin kerran tai kaksi silmäillen läpi.

Eli kyllä tiettyihin paikkoihin pääsee todella helposti sisään, tai voisin sanoa niin, että ne jotka EI päässeet noille alaoille(niitäkin on aika paljon) ovat vaan helvetin tyhmiä, tai eivät oikeasti yrittäneet edes päästä.

Järjissään oleva pääsee 100% varmuudella ainakin jollekkin yliopiston alalle jos yhtään haluaa, ja vieläpä helposti.

"Onko jotkut vain liian tyhmiä yliopistoon? Esim. minä. Entäs jos vaan ei ole kykyä sinne, ja siksi en pääse? Vai pääseekö kuka vaan kun tekee tarpeeksi duunia?" - Jos, joku on niin älykäs tai peräti viisas, että osaa ja kykenee kysymään / epäilemään, onko "liian tyhmä" yliopistoon, silloin epäilemättä kysyjä tai epäilijä itse ei ainakaan itse kuulu heidän joukkoon, jotka olisivat tyhmiä yliopistoon, tuskin mihinkään muuallekaan. Enemmän pidän itse tyhminä niitä, joilla on kova kiire sanomaan, että se ja se on ni-in tyhmä. Se, että yliopistoon pääseminen saattaa vaatia hieman työntekoa, niin ei tarkoita sitä, että olisi, jotenkin tyhmä, kun tällä tavoin ennen sisäänpääsyä, joutuu ja/ tai täytyy enempi vähempi nähdä hieman vaivaa, toisinaan jopa "hieman" työtä. Mutta silti yliopistoon haettaessa ei mitata, tai muuten havainnoida sitä, kuinka "tyhmä" hakija (ihminen) on.

Ei sun tarvikkaan päästä jos et ees haluu. Yliopistoon pääsyyn tarviit motivaatiota ja sun täytyy haluta lukea, lukea ja lukea. Jos ei lukeminen kiinnosta, niin älä ees pyri sinne.

Terv. Pääsin opettelemalla ulkoo

Minä sanoisin kyllä, ettei kaikilla edes ole mahdollisuutta päästä. Yliopistossa tarvitaan analysointi- ja prosessointikykyä, jota kaikilla vain ei ole samassa määrin. Ei ole mitään mieltä pyrkiä yliopistoon, jos se ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 15:42"]

Tietenkin jos on joku kehitysvamma tai vastaava. 

Muuten se on lähinnä motivaatiosta riippuvaista. Jokainen normaalijärkinen pääsee kyllä perus yliopistoon jos on valmis tekemään hommia sen eteen. Ero on siinä, että toisilta se ei vaadi ponnisteluja niin paljon kuin toisilta. 

[/quote]

Samaa mieltä. Ja tietysti on joitain hyvin suosittuja aloja joille on vaikea päästä, joten jos mikään muu kuin joku tietty vaikeasti päästävä ei kiinnosta, toki on suurikin riski ettei pääse. 

Itse esimerkiksi halusin lukemaan biologiaa Helsinkiin, mutta sinne en päässyt. Kakkosvaihtoehtona hain kuitenkin toiseen kaupunkiin lukemaan tietojenkäsittelyoppia, vaikkei asia erityisemmin kiinnostanutkaan. Sinne pääsin ja sieltä valmistuin, ja olen ollut tyytyväinen uraani it-alalla. Ei aina kannata jääräpäisesti takertua tiettyyn alahaaveeseen, jos tuntuu että on tosi vaikea juuri sinne päästä. 

Itseäni pidän hyvänä esimerkkinä siitä ettei se ihmeellistä älyä se yliopisto aina vaadi. Oma ÄO:ni on reilusti 100 alapuolella, ja olen silminnähdenkin aika "pahvi". Koulussa ei mennyt hyvin, tosin oli yläasteella ja lukiossa myös motivaatio-ongelmia. Kuitenkin valmistuin 4 vvuodessa tietojenkäsittelyopista yliopistolta ja olen tehnyt alan töitä ihan menestyksellä.

Ei se yliopistoon pääseminen nyt ole niin vaikeaa (paitsi ehkä lääkis ja muut terveystieteelliset ja oikis). Valmistuminen sen sijaan vaatii jo aivoja.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 15:51"]

Ei sun tarvikkaan päästä jos et ees haluu. Yliopistoon pääsyyn tarviit motivaatiota ja sun täytyy haluta lukea, lukea ja lukea. Jos ei lukeminen kiinnosta, niin älä ees pyri sinne. Terv. Pääsin opettelemalla ulkoo

[/quote]

Noh, lukeminen on vahvuus. Olen kiinnostunut, sivistynyt, analyyttinen ja luen niin paljon että tuntuisi hassulta lähteä opiskelemaan ns. käytännön alaa, varsinkaan kun ne eivät kiinnosta.

ap

Suuriin osa ihmisistä ei pääse yliopistoon, eikä tarvitse/pidäkään päästä.

Hommahan menee näin: Peruskoulun jälkeen noin puolet ikäluokasta menee lukioon ja puolet ammattikouluun. Ammattikouluista voi toki pyrkiä yliopistoon, mutta suoraan sinne pääsevät ovat niin pieni vähemmistö, että sitä ei kannata laskea. Lukion käy siis noin puolet ikäluokasta. Lukion käyneistä noin 30-40% pyrkii yliopistoon (loput pyrkii amkiin ja ammattikouluihin). Useita pääsykokeita järjestäneenä ja pisteyttäneenä voisi nmyös sanoa, että oikeasti noin puolet (50%) hakijoista olisi ihan tarpeeksi fiksuja, jotta niisä voitaisiin opettaa yliopisto-opiskelijoita, mutta koska meille ei oteta enempää opiskelijoita kuin mihin valtio antaa resursseja opettaa, pääsee sisään vain noin 10% hakijoista. Tämän 10 prosentin valikoituminen siitä joukosta, joka olisi tarpeeksi fiksua, tai edes hakijajoukon parhaasta viidenneksestä, on jokseenkin yhtä sattumanvaraista kuin kolikon heitto.

Toisin sanoen. Melko pieni vähemmistö ihmisistä edes haluaa yliopistoon. Hyvin pieni vähemmistö heistä on tarpeeksi fiksuja yliopistoon. VIelä tätäkin minuskulisempi vähemmistö pääsee yliopistoon. Tästä voidaan päätellä että a) hyvin suuri osa ihmisistä on liian tyhmiä yliopistoon JA b), se, että et koskaan pääse sisään ei silti tarkoita, että sinä olisit liian tyhmä yliopistoon. Voit olla sen hakijajoukon parhaan viidenneksen sisällä, taatusti tarpeeksi fiksu, mutta sulle vaan aina osuu klaava kun huudetaan kruunaa.

"Sitä on lapsesta asti tuputettu, se on ainoa vaihtoehto sukuni, perheeni, ja sen takia kai minunkin silmissäni. ap" - - Haetko sinä itsellesi paikkaa vai perheelleisi vai koko suvullesi paikkaa? - Myönnän itse, että toki omaankin koulutuspaikan valintaan varmaan "hieman" vaikutti se, mitä mm. vanhempani odottivat. Mutta toisaalta jokaisen meistä on opittava tekemään omat valintansa ja kantamaan niistä vastuu. Jos oma kutsumus olisi vaikka ruveta sokerilepiuriksi, niin yliopisto olisi epäielmättä todennäköisesti väärä paikka. Ei yliopisto tee tai valmista kenestäkään ns. parempaa ihmistä. Ja hyvin pitkiksi ja tympeiksi elämä käy, jos sitä yrittää elää vain ja ainoastaan toisia miellyttääkseen. Ja niin kliseiseltä kun tämä kuullostaakin, niin toivoisin jokaisen kuulntelevan oman sydämmen ääntä ja elämään sen mukaan, eikä teeskennellä ja valehdella itselleen, sillä uskon, että ellei ihminen osaa olla rehellinen itselleen, niin saattaa olla hankalaa olla rehellinen muillekaan. - Toisaalta opiskeluunkin liittyy kompromisseja ja luultavasti vain harvoin voi opiskella vain ja ainoastaan sitä mikä itseään kiinnostaa, mutta noin yleisesti ottaen. - viiemis todetulla tarkootan lähinnä sitä, että jos suritat vaikka yliopistossa n. määrän kursseja niin kyllä siihen joukkoon usein mahtuu myös se, ainakin aluksi hieman tympeä kurssi, mutta ennakkoluulottomalla ja avoimella asenteella yleensä niistäkin selviää. Tällöin kyse ei ole kenenkään miellyttämisestä vaan siitä, että tietyt opinnot nyt vain koostuvat tietynlaisista opinnoista, jonka joku kokeneempi on päättänyt opiskelijoiden (oletetuksi) parhaaksi. 

Sanoisin, että jos selviää ylioppilaaksi asti niin pääsee kyllä _johonkin_ yliopistoon tässä maassa, jos tekee tosissaan hommia sen pääsemisen eteen. Toinen juttu on sitten selvitä niistä yliopisto-opinnoista, esim. matemaattisilla aloilla on paljon aloituspaikkoja mutta opinnoista ei pääse läpi yhtä helposti kuin pääsee sisään. Joillain suosituilla aloilla on melkein toisin päin: sisäänpääsy on vaikeinta, kursseista pääsee kyllä läpi kun tekee hommia.

Valitaan siis suunnilleen opintoala (humanistinen, luonnontieteellinen...) kiinnostuksen ja kykyjen mukaan. Sitten pitää olla valmis lähtemään mihin tahansa kaupunkiin opiskelemaan, mihin vaikuttaa helpoimmalta päästä. Jätetään suosiolla suosikkialat tyyliin psykologia ja tähdätään johonkin helpompaan riittävähän läheiseen. Jos valitsee vaikkapa teologian Itä-Suomen yliopistossa ja lukee tosissaan pääsykokeeseen, on kumma jos ei pääse sisään toisellakaan yrityksellä.

(Miksi pitäisi erityisesti päästä sisään yliopistoon, oli ala mitä vaan? Jaa-a. Opiskelu itsessään avaa mahdollisuuksia löytää se oma juttu ja yleensä joku tutkinto on parempi kuin ei mitään tutkintoa. Joskus jo terveyssyyt sulkevat pois paljon käytännöllisempiä ammatteja.)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 16:06"]

"Sitä on lapsesta asti tuputettu, se on ainoa vaihtoehto sukuni, perheeni, ja sen takia kai minunkin silmissäni. ap" - - Haetko sinä itsellesi paikkaa vai perheelleisi vai koko suvullesi paikkaa? - Myönnän itse, että toki omaankin koulutuspaikan valintaan varmaan "hieman" vaikutti se, mitä mm. vanhempani odottivat. Mutta toisaalta jokaisen meistä on opittava tekemään omat valintansa ja kantamaan niistä vastuu. Jos oma kutsumus olisi vaikka ruveta sokerilepiuriksi, niin yliopisto olisi epäielmättä todennäköisesti väärä paikka. Ei yliopisto tee tai valmista kenestäkään ns. parempaa ihmistä. Ja hyvin pitkiksi ja tympeiksi elämä käy, jos sitä yrittää elää vain ja ainoastaan toisia miellyttääkseen. Ja niin kliseiseltä kun tämä kuullostaakin, niin toivoisin jokaisen kuulntelevan oman sydämmen ääntä ja elämään sen mukaan, eikä teeskennellä ja valehdella itselleen, sillä uskon, että ellei ihminen osaa olla rehellinen itselleen, niin saattaa olla hankalaa olla rehellinen muillekaan. - Toisaalta opiskeluunkin liittyy kompromisseja ja luultavasti vain harvoin voi opiskella vain ja ainoastaan sitä mikä itseään kiinnostaa, mutta noin yleisesti ottaen. - viiemis todetulla tarkootan lähinnä sitä, että jos suritat vaikka yliopistossa n. määrän kursseja niin kyllä siihen joukkoon usein mahtuu myös se, ainakin aluksi hieman tympeä kurssi, mutta ennakkoluulottomalla ja avoimella asenteella yleensä niistäkin selviää. Tällöin kyse ei ole kenenkään miellyttämisestä vaan siitä, että tietyt opinnot nyt vain koostuvat tietynlaisista opinnoista, jonka joku kokeneempi on päättänyt opiskelijoiden (oletetuksi) parhaaksi. 

[/quote]

Ihan oikeassa olet :) kuitenkin myös omat intressit ajavat minua yliopistoon. Varmasti johtuu osittain kasvatuksestakin.

ap