Lue keskustelun säännöt.
Onko työelämässä oikeasti kamalaa?
12.12.2021 |
Olen korkeakouluopiskelija, jonka olisi tarkoitus valmistua ensi keväänä. Työelämään siirtyminen kuitenkin pelottaa kamalasti: tuntuu, että aina saa lukea huonosta työilmapiiristä ja kamalista työoloista. Oma ala on sellainen, että mitenkään täysin varmaa työllistyminen ei ole ja mahdollinen työttömyyskin pelottaa.
Pelkään, etten tule pärjäämään. Olen kyllä harjoitteluissa ja aiemmissa kesä- ym. töissä pärjännyt hyvin ja saanut kehuja, mutta olen aika herkkä muiden ihmisten tunteille ja käytöselle. Eli huonossa ilmapiirissä ahdistun varmasti. Lisäksi tuntuu, että ei yliopisto oikeasti valmista työelämään: miten voin hakea töitä, kun oikeasti minut täytyy työhön opettaa kuin harjoittelija? Mitä jos perehdytys on huonoa ja en pärjääkään?
Menin lukioon ja yliopistoon oikeastaan siksi, että sain lisävuosia ennen työelämään siirtymistä ja koska ammattikoulusta ei löytynyt mitään alaa, mihin olisin uskonut sopivani. Ainut toiveeni työn suhteen on kuitenkin, että siellä olisi mukava olla ja että osaisin työni tehdä. Monet opiskelijakaverit puhuvat palkan merkityksestä, itselleni riittäisi jos jäisi vaikka 1500€ käteen kuussa, kunhan töihin olisi kiva mennä.
Kertokaa nyt viisaat aikuiset, että ei se niin kamalaa ole...
Kommentit (48)
Liity ainakin ammattiliittoon heti alkajaisiksi. Ei pelkästään työttömyyskassaan vaan kunnolla liittoon. Se on ainoa joka ajaa etujasi. Kassat maksavat vain työttömyyskorvauksen.
Työpaikkoja on todella monenlaisia. Minulla yksi erinomainen oli, mutta lopetti Suomessa kokonaan toimimisen ja yritys siis loppui. Pääsin toki kilpailijall töihin.
Sitten on ihan kamala pieni perheomisteinen yritys joka oli kyllä syvältä.
Ja muutamia siltä väliltä.
Kunnan ja valtion hommissa en ole ollut koskaan. Enkä välittäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kamalaa, ja minä ainakin tykkään työstäni. Mutta ota itse ohjat oman urasi osalta. Puhu avoimesti asioista pomosi kanssa, ja jos jotkut epäkohdat ei tunnu vaan muuttuvan, vaihda työpaikkaa. Vuosikausiksi ei kannata jäädä tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Sellaisia työyhteisöjä on olemassa, joissa on hyvä, kannustava meinkinki ja joita johdetaan hyvin. Pidä itse huoli, että päädyt sellaiseen. Älä tyydy, jos ilmapiiri ja/ tai johtaminen tökkii.
Enitenhän siinä vduttaa se hukkaan heitetty aika, olisi parempaakin tekemistä kuin käydä töissä.
Riippuu työssä ja elämässä paljon tuuristakin osuuko kohdalle kivoja tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Enitenhän siinä vduttaa se hukkaan heitetty aika, olisi parempaakin tekemistä kuin käydä töissä.
Ei mulla oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsee valmistuttuaan suoraan eläkkeelle, ei joudu kohtamaan työelämän kauhuja.
Sun kannattaa hankkia työpaikka, jossa saat olla paljon yksin jos olet todella herkkä. Vaihtoehtoisesti voit koulia itseesi semmoista kovuutta mitä tulet tarvitsemaan maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa työyhteisöistä on jollain tavalla kamalia ja johtaminen korkeintaan keskinkertaista. Etukäteen ei voi varmasti tietää, missä yrityksessä on minkäkinlainen meininki ja työpaikan ongelmat valkenevat vasta ajan kanssa.
Oman kokemukseni mukaan pahimpia ovat pöhinäfirmat, jotka hehkuttavat, että heillä on huipputyypit ja huippuyhteisö. Todellisuudessa näissä firmoissa on laaja kattaus erilaisia narsistisia persoonia kilpailemassa keskenään ja ”huippumeininki” on kollektiivinen vale, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, ettei joutuisi ”huippuyhtöisönsä” ulkopuolelle.
Mulla on mukava pomo ja melko kiva työpaikka. Työpaikkoja on monenlaisia, ei kaikki ole kamalia. Ja jos näyttää ettet viihdy, vaihda työpaikkaa. Kyllä sekin onnistuu, mutta käytä harkintaa. Pidä ammattitaidostasi huolta, kehitä sitä ja suhtaudu ammatillisesti, pärjäät kyllä. Jokainen on joskus mennyt ekaan työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos osuu hyvään porukkaan, niin sitten on ihan kivaa.
Jos osuu huonoon porukkaan/yritykseen työelämä on helvettiää. Pahimmissa yrityksissä yritetään jatkuvasti jättää palkkoja maksamatta jollain tapaa ja rikotaan koko ajan tessiä.
Itse olin yhdessä pienessä paikallisessa siivousyrityksessä ja meni omakin maine niiden ihmisten kanssa taistellessa. :(
Tähänkin pätee se, että niistä huonoista kokemuksista puhutaan enemmän kuin hyvistä. Tosiasiassa työelämässä ei enimmäkseen ole mitenkään kamalaa, usein jopa oikein mukavaa ja palkitsevaa. Väsyttävää se kyllä voi olla ja usein onkin, varsinkin alkuun kun on vielä paljon opittavaa. Täydellisyyttä ei kannata itseltään vaatia ja jo heti on hyvä kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa eikä vaan yrittää tehdä kaikkea itse jos ei aika tai osaaminen riitä. Kamalia työpaikkoja ja työkavereitakin toki on, mutta ei semmoiseen kannata jäädä jos suinkin on mahdollista vaihtaa. Kyllä se siitä. Minuakin jännitti, mutta asiat lopulta järjestyi oikein hyvin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin tykkään työstäni. On kiva odottaa kahvitaukoa ja ruokataukoa ja kotiin pääsyä ja viikonloppua ja lomaa. Ja kuunnella pomon vttuilua ja työkavereiden vttuilua. Ja käydä syvällisiä keskusteluja kuka meinaa ryypätä viikonloppuna ja kuka on ryypännyt viikonloppuna ja kuinka pitkä aika on lomaan ja kuinka paljon on lomaa pitämättä ja leikkiä yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja....
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa työyhteisöistä on jollain tavalla kamalia ja johtaminen korkeintaan keskinkertaista. Etukäteen ei voi varmasti tietää, missä yrityksessä on minkäkinlainen meininki ja työpaikan ongelmat valkenevat vasta ajan kanssa.
Oman kokemukseni mukaan pahimpia ovat pöhinäfirmat, jotka hehkuttavat, että heillä on huipputyypit ja huippuyhteisö. Todellisuudessa näissä firmoissa on laaja kattaus erilaisia narsistisia persoonia kilpailemassa keskenään ja ”huippumeininki” on kollektiivinen vale, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, ettei joutuisi ”huippuyhtöisönsä” ulkopuolelle.
Tämä! Kavahdan kun luen jonkin yrityksen omakehua hyväsä yhteishengestä. Yleensä tosiaan on tietty klikkiporukka joka pitää yhtä ja ne jotka eivät istu tähän pinnalliseen porukkaan, savustetaan ulos. Mieluummin vähän tylsän oloinen tavispaikka kuin "mahtava yhteishenki ja me olemme mahtavia" työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole. Minulla on aina ollut kiva työyhteisö. Kun olet korkeakoulutettu, et joudu suorittaviin töihin hierarkian alimmaksi. Jos et viihdy, haet uutta työtä.
No ei ole kamalaa, tai voi olla, mutta silloin kannattaa kyllä vaihtaa työpaikkaa. Eikä se työttömyyskään ole maailmanloppu, moni on jossain kohtaa elämäänsä ainakin jonkun aikaa työttömänä, mutta vain pieni osa jää pitkäaikaistyöttömäksi, niistäkin iso osa on käytännössä työkyvyttömiä. Avoimin mielin ja reippaalla asenteella vaan etsimään töitä. Jokainen työpaikka antaa jotain, ja joskus se lyhytkin sijaisuus voi olla merkittävä työkokemus seuraavaa paikkaa hakiessa! Minä olen ollut monessa työpaikassa ja en tiedä onko käynyt vaan hyvä tuuri vai mikä, kun työkaverit on 99% aina ollut mukavia. Johtamisessa onkin sitten enemmän haasteita, mutta sen kanssa voi tulla toimeen jos työporukka muuten on mukavaa.
Parasta on tehdä töitä itselleen ilman hulluja työkavereita.
Työ on niin kivaa että suurin osa lopettaisi heti työt jos voittaisi esim. lotosta tarpeeksi rahaa. Tai saisi niin ison perinnön että se riittäisi elämiseen. Ne on hyvin harvassa sellaiset jotka oikeasti viihtyvät töissä.
Työpaikkojen ilmapiirin kirjo lienee yksi yhtä ihmisten itsensä kanssa eli se kirjo lähtee helvetin syvimmistä syövereistä paratiisimaisiin olosuhteisiin. Puhtaat ääripäät harvinaisimpia, Gaussin käyrää muistuttanee tämäkin pikemminkin. Tuurista tosiaan paljon kiinni, millainen ilmapiiri saattuu kulloinkin yksittäisen ihmisen "aikuisten hiekkalaatikon" kohdalle.
Minulla on ollut vain yksi huono työpaikka, vuoden määräaikainen. Sielläkin oli ihan ok ihmisiä, mutta töitä oli aivan liikaa ja perehdytys huono, lähes paloin loppuun.
Muut työpaikkani ovat olleet mukavia, olen viihtynyt. Näitä mukavia on parinkymmenen vuoden edestä.
Riippuu omasta mm. päänupista.
Itse en nauti työstä enkä elämästä.