Lue keskustelun säännöt.
Onko työelämässä oikeasti kamalaa?
12.12.2021 |
Olen korkeakouluopiskelija, jonka olisi tarkoitus valmistua ensi keväänä. Työelämään siirtyminen kuitenkin pelottaa kamalasti: tuntuu, että aina saa lukea huonosta työilmapiiristä ja kamalista työoloista. Oma ala on sellainen, että mitenkään täysin varmaa työllistyminen ei ole ja mahdollinen työttömyyskin pelottaa.
Pelkään, etten tule pärjäämään. Olen kyllä harjoitteluissa ja aiemmissa kesä- ym. töissä pärjännyt hyvin ja saanut kehuja, mutta olen aika herkkä muiden ihmisten tunteille ja käytöselle. Eli huonossa ilmapiirissä ahdistun varmasti. Lisäksi tuntuu, että ei yliopisto oikeasti valmista työelämään: miten voin hakea töitä, kun oikeasti minut täytyy työhön opettaa kuin harjoittelija? Mitä jos perehdytys on huonoa ja en pärjääkään?
Menin lukioon ja yliopistoon oikeastaan siksi, että sain lisävuosia ennen työelämään siirtymistä ja koska ammattikoulusta ei löytynyt mitään alaa, mihin olisin uskonut sopivani. Ainut toiveeni työn suhteen on kuitenkin, että siellä olisi mukava olla ja että osaisin työni tehdä. Monet opiskelijakaverit puhuvat palkan merkityksestä, itselleni riittäisi jos jäisi vaikka 1500€ käteen kuussa, kunhan töihin olisi kiva mennä.
Kertokaa nyt viisaat aikuiset, että ei se niin kamalaa ole...
Kommentit (48)
Minusta tuo on jo tosi hyvä, että olet saanut hyvää palautetta! Kertoo siitä, että suhtaudut työntekoon aikuismaisesti. Ei töissä ole niin kamalaa, mitä mediassa väitetään. Muutama asia, mitä itse en tullut ajatelleeksi opiskeluaikoina: työyhteisöt on yleensä pienempiä kuin opiskelijapiirit. Eli sieltä ei välttämättä löydy uusia ystäviä. Jotkut keski-ikäiset tädit on tosi kiukkuisia. Ei kannata ottaa hlökohtaisesti. Jotkut työnantajat ei noudata TES:ä. Sitä ei kannata säikähtää. Työsopimusluonnos kannataa pyytää etukäteen nähtäväksi, eikä niin ett näet sen ekaa kertaa allekirjoitustilanteessa. Jos sopparilla on kilpailukielto, niin mieti tarkkaan millaiseen suostut. Esim. Saatko harjoittaa itse yritystoimintaa tai saatko mennä kilpailijalle töihin. Toki jos tuohon ei suostu, ei saa sitä paikkaa. Jos on provikka/tulospalkkaus, niin älä usko kaikkea mitä ta sanoo. Vähennä ainakin kolmannes provikasta niin olet lähempänä totuutta. Muutenkin älä usko kaikkea hypetystä ta taholta. Työnteko on aika erilaista kuin opiskelu. Opiskelu on itsenäisempää, ja on vastuussa vain itselleen. Jos on väsy, niin voi jäädä kotiin lepäämään. Töissä ei voi, tai jos jää niin ei kauaa ole sitä työpaikkaa. On vastuussa yrityksen johdolle. Jos oma homma viivästyy, niin jonkun muun/muiden hommat seisoo. Ja sama toisinpäin, jos hoku ei hoida hommaansa, niin oma deadline kusee. Mutta kaikista ongelmista kannattaa sanoa esimiehelle. Voi myös kysyä esimieheltä, voisiko se antaa sulle jonkun mentorin vanhemmista työntekijöistä. Siltä voisi sitte kysellä kaikkea mieltä askarruttavaa. Tsemppiä! Kyllä sä pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vieläkään onnistunut löytämään hyvää työpaikkaa. Se tarkoittaa, että työ olisi mielekästä niin haastavuudelta kuin sisällöltään, tiimihenki olisi hyvä ja palkka olisi työtä vastaava.
Nämä kaikki eivät ole koskaan olleet kohdallaan. On ollut kiusaamista ja kuppikuntaista ilmapiiriä. Työnkuva ei ole vastannut ilmoituksessa kerrottua tai työhön on liittyviä haastavia elementtejä, mutta sen päälle on pitänyt tehdä valtava määrä yksinkertaista työtä, ja palkka on ollut sen yksinkertaisen mukaan.
Perehdytys on myös yleensä täysin puutteellista. Itse perehdytän aina uudet työkaverini huolella ja pidän myös huolta siitä, että äitiyslomilta tai muilta pitkiltä vapailta palaavat pääsevät hommaan taas kivasti mukaan.
Oma viimeaikaisin kokemukseni on, että työelämässä keskitytään aivan liikaa tulokseen: siis rahaan. Sen vuoksi ollaan valmiita tinkimään työhyvinvoinnista, keskinäisistä suhteista, työilmapiiristä, ja jaksamisesta. Ollaan mielellään naama norsun v**ulla, jos se tietää lompakon paksuuntumista 0.2%:lla. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että työnteko voi olla ihan oikeasti hauskaakin, kun siihen suhtautuu rennolla asenteella? Työt kun tulevat tuolloinkin hoidetuiksi ja asiakkaatkin ovat todennäköisesti tyytyväisempiä, kun häntä palveleva henkilö on aidosti hyväntuulinen, eikä pakotetusti. Menisin heti töihin sellaiselle työnantajalle, joka jakaa samanlaisen arvomaailman ja elää nauttiakseen, ei suorittaakseen.
Työelämä on kuin parisuhde miehelle. Vaaditaan todella paljon ja kiitosta ei saa kun hyöty menee muille
Kyllä se fiilis työelämästä vaihtelee hyvin paljon saman työpaikankin sisällä. Välillä on jopa ihan mukavaa, välillä taas ottaa niin paljon päähän työ, pomo ja kaikki, että tekisi mieli irtisanoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja, esimiehiä ja perehdyttäjiä on joka lähtöön, mutta omalle kohdalle on sattunut aina hyvät työyhteisöt, joista on ollut haikea lähteä. Ja nykyinenkin on oikein miellyttävä. Koeaika on myös sitä varten, jos työ ei vastaa odotuksia. Perehdytys on todella tärkeää. Todennäköisesti ihmiset ovat mukavia.
Tosin nykyisessä työpaikassani, että perehdyttäjää ei juuri kiinnostanut perehdyttää minua työhöni ja siitä oppineena olen itse tehnyt parhaani, että uusilla työntekijöillä on mahdollisimman selkeä ja mukava alku. Koska minua ei perehdytetty kunnolla, käytin runsaasti omaa aikaa turhien asioiden selvittämiseen, enkä kehdannut kaikkea jättää työajalle.
Käytännössä voit valita joko hyvän palkan, hyvät työehdot- ja ajat ja kamalan stressin tai huonon palkan, huonot työajat- ja ehdot ja vähemmän stressiä. Paitsi joku hoitoala jossa on vielä kamala stressi huonon palkan ja työaikojen lisäksi. Eli oikeastaan ei voi voittaa. Toisissa duunipaikoissa on asiat ja ilmapiiri paremmin, riippuu hyvin paljon siitä kuinka hommiensa tasalla johto on. Ei se auta kuin kokeilla ja vaihtaa jos/kun ei miellytä.
Tosiaan laidasta laitaan on. Itsellä kokemusta monesta kansainvälisestä vientiyrityksestä. Olenn tehnyt ihaan asiakaspalvelua ja kuljetussuunnittelua jne. Voi olla suuriakin eroja yrityskulttuureissa. Joissan vallitsee positiivnen ja kannustava ilmapiiri ja uskaltaa erehtyä ja kysyä neuvoa, joissa pelolla johtaminen ja ihmiset käyvät itkemässä vessassa (sellaistakin nähnyt). Siitä itkupaikasta lähdin pois vaikka tarjottin jatkoa, jäin ennemmin työttömäksi. En osaa saoa miten nämä aistisi jo haastattelussa. Ainahan voi vaihtaa paikkaa muttei sekään niin simppeliä ole.