Voiko kuolevan edessä itkeä?
Tuli ilmaistua vähän väärin äsken. Joten kokeillaan uudestaan.
Mitä siis kuolevalle kannattaa sanoa ja pitääkö itkua pidättää? Eikö vollottaminen lisää kuolevan ahdistusta?
Kommentit (9)
Varmaan tilanteet vaihtelevat. Me kyllä itkettiin, äiti, sisarukset ja minä, kun oltiin isän kuolinvuoteen ääressä. Ei isä siitä ahdistunut, se ahdistus oli tullut jo aikaisemmin, mutta sitten tuli levollisuus, mikä osin joutui lääkityksestäkin. Pidettiin isää kädestä, siliteltiin otsalta, kerrottiin, että rakastetaan ja tulee ikävä ja muisteteltiin muutamia lapsuuden tapahtumia. Ei tullut pieneen mieleenkään keskittää voimiaan siihen että olisi ollut itkemättä.
Tuollaisella hetkellä saattaa olla vaikeaa pidättää itkua. Kyllä se voi kuolevaa ahdistaa, jos hän on tajuissaan, mutta useinhan he ovat lääketokkurassa. Itku kertoo siitä, että meille tulee ikävä. Kuolevalle se luo lisätuskaa omien pelkojen lisäksi. Tämä on kuitenkin vain inhimillistä ja siinä mielessä kuolevastakin varmasti tuntuu "hyvältä" kun tietää olevansa niin rakas.
Otan osaa suruusi. Voit näyttää tunteesi kuolevalle.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 14:07"]
Otan osaa suruusi. Voit näyttää tunteesi kuolevalle.
[/quote]
Kiitos!
Kuolevan lapsen/nuoren edessä yrittäisin vähän pidätellä ja itkeä hillitymmin. Aikuisen edessä ei mielestäni tarvitse niinkään pidätellä itkua.
Komppaan nro9ä.
Ei tarvitse osata sanoa mitään.
Ei kuoleman edessä sanoilla ole väliä, läsnäololla on, ja kosketuksella.
Pidä kädestä, silitä otsaa, jos tuntuu luontevalta.
Itke vaan. Voit kertoa että itkettää, koska on on sinulle niin tärkeä ja tulee kova ikävä. Itkekää yhdessä.