Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia 2v käytöstä?
19.03.2015 |
Meillä on ihan hirveä uhma enkä jaksa tätä enää! Lapsi karjuu ja kiukkuaa ja naapuritkin alkaa varmaan olemaan jo meihin aivan kypsiä... :( kun herättiin ensimmäiseksi alkoi kiukuttelu, naapurit pamauteli pattereita.
Välillä on tosi nätisti, antaa pukea ja vaipan vaihtaa yms. Kaikki muu on sitten hankalaa.
Nämä raivokohtauksen minua eniten mietityttää ja toiminki oikein. Lapsi ei viihdy yhtään vaunuissa joten ulkoilmaan kävellen ja kaikkea katsellen yms. Tykkää liikkua paljon joten viimeksi tänään koitin että käytäisiin kävelyllä. Lapsi ei tottele yhtään, sinkoilee ja haluaisi pomppia autotiellä. Monta kertaa kielsin, yritin keksiä jtn katseltavaa yms. Kun nostan syliin ja vien autotiellä pois heittäytyy vaan maahan eikä suostu liikkumaan. Tätä jaksoin 30min ja mulla palo hermot nii totaalisesti että kannoin raivoavan lapsen kotiin. Hirveä huuto ja rääkyminen ja suoraan sanoen hävettää. Tuntuu etten kehtaa lähteä tuon kanssa enää minnekään. Joka paikassa oltiin sitten kaupassa tai ulkona aina rääkymistä ja mikään ei mene hyvin. Tähän asti oon vaan pitäny pääni eli jos ei usko tullaan sisälle ja kaupassa käydään huvitti tai ei.
Kun saa raivarit saattaa huutaa putkeen pitkän ajan. Koittaa myö lyödä ja purra. Lisäksi repinyt minulta puolet hiuksista päästä sun muuta.
Tuntuu etten vaan osaa olla äiti! Olen sentään saanut hänet opetettua nukahtamaan sänkyyn, pottailu jotenkin ok. Ja jotenkin olen jo oppinut miten kannattaa raivareissa toimia.
Mutta sitten pelkään juuri tuota kun lapsi raivoaa niin voimakkaasti ja paljon että tehdäänkö jo kohta meistä joku ls ilmoitus.. Ja tuo etten enää halua poistua kohta minnekään kun en vaan enään jaksa.
Hieman sekalainen sepustus, mutta millaisia teidän uhma ikäiset on ja miten toimitte?? Kannattaisiko minun ehkä käydä naapureille sanomassa että meillä ei ole hätää, on vain kova uhma.. Olen epätoivoinen ja uupunut.
Kommentit (7)
TÄYSIN normaalia 2v käytöstä, mulla kolmas kaksvuotias, ja aivan samanlaista käytöstä just nyt. Just oltiin puoli tuntia ulkona, jätkä huusi sen koko ajan. En välitä mitä naapurit ajattelee :) eikä pidä liikaa mennä siihen huutoon mukaan, huutaa jos huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen vaihe täällä menossa. Aamulla herää kiukutellen ja huutaen ilman syytä (tai ainakaan minä en tiedä syytä), pukeminen on välillä tappelua, välillä menee ilman mitään hankaluuksia. Päiväkodissa on ok, mutta kun menen hakemaan, alkaa karjuminen. Välillä kiltti ja iloinen kuin mikä, sekunnin päästä raivoaa maassa, potkii, lyö, puree, heittelee tavaroita.. Pää kylmänä vain, kyllä se menee ohi! Lapsi ei itsekään tiedä mitä haluaisi ja se saa "pään sekoamaa". Yritetään ymmärtää pikku kullanmurujamme! :D
Mä varmasti sain sun tekstistä vähän turhan kärjistetyn kuvan... Onhan lapsi siis välillä kuitenkin iloinenkin? Halii, nauraa ja höpsöttelee, on siis muunkinlaisessa kontaktissa sinuun kuin jatkuvalla huudolla, puremisella ja raapimisella?! Varmasti näin on, ja silloin tuo kuulostaa ihan normaalilta voimakastahtoisen pienen ihmisen elämänvaiheelta. Mutta mikäli hänen elämänsä on koko ajan kurjaa, kaikki kanssakäyminen agressiivista ja negatiivista, kävisin neuvolassa juttelemassa.
Temperamenttinen tapaus. Meillä ei ollut ihan noin temperamenttinen 2-vuotias, mutta melkein. Usein kannoin kainalossa kotiin raivoavan ja rimpuilevan lapsen ja työnsin toisella kädellä rattaita hiki päässä. Kun ei halunnut olla rattaissa eikä kävellä, vaan heittäytyi mahalleen tielle raivoamaan jne. Nyt tuo vaihe on kaukaista menneisyyttä, lapsi on 2,5-vuotias. Ei ole pitkään aikaan (kuukausiin) saanut kohtausta ulkona, kaupassa tms. Kotona nyt raivoaa edelleen esim. pukemisesta, mutta tyyntyy/luovuttaa paljon nopeammin ja on pääasiassa hyväntuulinen. Puhe on kehittynyt hurjasti nyt viime aikoina, ja nyt osaa kertoa jos joku asia harmittaa, joten ei ole tarvetta raivareille. Tsemppiä, kyllä se ohi menee!!
On varmaan ihan normaali. Mutta älä anna repiä hiuksia sinulta. Itse en myöskään ehdoin tahdoin raahaisi kauppareissuille mukaan jos ne ovat noin hankalia. Kaupassa voi käydä illalla kun mies on kotona lapsen kanssa. Varmasti tuo menee muutamassa kuukaudessa helpompaan suuntaan, kun lapsi oppii vähän hillitsemään tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:33"]
On varmaan ihan normaali. Mutta älä anna repiä hiuksia sinulta. Itse en myöskään ehdoin tahdoin raahaisi kauppareissuille mukaan jos ne ovat noin hankalia. Kaupassa voi käydä illalla kun mies on kotona lapsen kanssa. Varmasti tuo menee muutamassa kuukaudessa helpompaan suuntaan, kun lapsi oppii vähän hillitsemään tunteitaan.
[/quote]
Ihan samaa mieltä minäkin. Noita tappeluita tulee joka tapauksessa, joten ei kannata ehdoin tahdoin viritellä tahtojen taisteluja, eli kauppaan kannattaa mennä ilman lasta. Tsemppiä, yritä olla itse hermostumatta, kun lapsi raivoaa. Tuo vaihe saattaa mennä hyvinkin nopeasti ohi. Ehkä parissa kolmessa kuukaudessa, niinkuin joku jo sanoikin.
Kuulostaa normaalilta. Mutta kamalaa se on. Been there. Puhu asiasta avoimesta, myös napureille, se helpottaa. Tsemppiä, kyllä se siitä ajallaan.