Haluaisitko saada kaksoset?
Vai riittääkö ihan yksönen? Kun joku ne kuitenkin saa. Jos ajatellut tehdä kaksi lasta vaikka niin miksei sitten kerralla? Oisko kätevä siis.
Vai onko v a u vatkin nyt kielletty aihe?
Kommentit (31)
Olisin halunnut. Hetken myös odotin. Yhden lopulta sain, toisen niistä.
Olen toinen kaksosista. Perheessäni oli kahdet kaksoset. Tyttäreni sai kaksoset. Kaksinkertainen työ ja kaksinkertainen ilo.
Olisin halunnut. Odotinkin kaksi kertaa kaksosia, mutta ensimmäisellä kerralla tuli keskenmeno ja toisella kerralla toinen kaksosista kuoli kohtuun rv16 ja toinen rv22. Sain kuitenkin yhden lapsen, josta olen ikionnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta pari ekaa vuotta ja sitten ihan mahtavaa!
Miten niin kauheita pari ekaa vuotta? Päin vastoin! Kaksoset viihdyttävät toisiaan jo ennen kuin pääsevät liikkeelle. Minusta oli aivan superkiva vauvavaihe tuplien kanssa.
Hui kauhistus. Mutta isona niillä varmaan on kivaa yhdessä, jos ovat kavereita.
Halusin, mutta en saanut. Suvussa on kaksosia.
Ajatuksena kutkuttava, mutta olen iloinen että en ole alkanut odottaa kaksosia. Pelkäsin muutenkin raskauskomplikaatioita, olisi ollut raskas 9 kk.
En, koska vammautumisen riski on paljon suurempi kuin yksösillä. Työtä ja valvomista myös enemmän. Mutta eihän sitä saa valita muuta kuin jos on lapsettomuushoidossa.
Sille joka jaksaa on varmaan kiva jos lapsilla ikäeroa vuosi tai kaksi.
Yhdestäkin vauvasta olen saanut tarpeeksi iloa ja varmaan ainakin itselleni parempi kun olen saanut keskittyä yhteen vauvaan kerrallaan. Pelkäsin toista lasta odottaessa, että tulisi kaksoset kun mieheni on kaksonen. Totta kai olisin ollut onnellinen kahdestakin pienestä, mutta heille kaksoset suotakoon joilla paremmat voimavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta pari ekaa vuotta ja sitten ihan mahtavaa!
Miten niin kauheita pari ekaa vuotta? Päin vastoin! Kaksoset viihdyttävät toisiaan jo ennen kuin pääsevät liikkeelle. Minusta oli aivan superkiva vauvavaihe tuplien kanssa.
Viihdyttääkö ne yölläkin toisia että äiti saa nukkua koko yön?
Vierailija kirjoitti:
En, koska vammautumisen riski on paljon suurempi kuin yksösillä. Työtä ja valvomista myös enemmän. Mutta eihän sitä saa valita muuta kuin jos on lapsettomuushoidossa.
Sille joka jaksaa on varmaan kiva jos lapsilla ikäeroa vuosi tai kaksi.
Nykyään lapsettomuushoidoissa pyritään välttämään monikkoraskaus. Tehdään yhden alkion siirtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska vammautumisen riski on paljon suurempi kuin yksösillä. Työtä ja valvomista myös enemmän. Mutta eihän sitä saa valita muuta kuin jos on lapsettomuushoidossa.
Sille joka jaksaa on varmaan kiva jos lapsilla ikäeroa vuosi tai kaksi.
Nykyään lapsettomuushoidoissa pyritään välttämään monikkoraskaus. Tehdään yhden alkion siirtoja.
Ei nyt ihan kategorisesti näin ole. Mutta se on hyvä, että Suomessa usein näin toimitaan.
En erityisemmin halunnut kaksosia, mutta sellaiset sain. Meillä tämä on "sukurasite" eli ihan potentiaalinen mahdollisuus alusta asti.
Koska ennen tuplia minulla ei ollut käsitystä vauvaperheen arjesta, niin en osannut ottaa sitä kovin raskaana. Ehdin lukemaan, ompelemaan lapsille vaatteet ja opiskelemaankin siinä sivussa. Öisin heräsin 6 vko ajan 2 kertaa syöttämään, sen jälkeen kerran, joten eipä nuo yötkään yhtä valvomista olleet.
Jokainen saa sen, mitä ansaitsee ja näköjään minulle annettiin ns. helpot lapset.
Olen itse toinen kaksosista ja en kyllä ensisijaisesti toivonut kaksosia itse, enkä saanutkaan. Minä itse koin kaksosena kasvamisen raskaana, ei ollut minua yksilönä, me oltiin aina kaksoset. Mitään omaa ei ollut, kaikki yhteistä. Pikkuveljeä kadehdin, kun hän sai toteuttaa itseään rauhassa, oli omat kaverit ja harrastukset, huone ja tavarat. Vanhempamme eivät itse toki korostaneet kaksosuutta, muut sen edestä.
En todellakaan!! Onneksi kaksonen ei yleensä saa kaksosta. Se miten mua kohdeltiin terveenä kaksosena, siskoni ol CP-vammainen oli kurjaa. Kaksossiskoni syyllisti koko ikäni minua, ja sain olla aina auttamassa häntä kaiken sen ajan kun asuin kotona, kaikki leirit ja rippileirinkin. Omia juhlia ei ollut, jaoin ne sekä useimmat lahjat siskoni kanssa. Ja vanhemmat puhuivat puolikkaina! Hyi, olkoon! Teininä rupesin korjaamaan, että en ole mikään puolikas, vaan kokonainen!! Ja se pukeminen samanlaisiin vaatteisiin!! Hyi yök! Eli kirottuna koen olla kasonen!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan!! Onneksi kaksonen ei yleensä saa kaksosta. Se miten mua kohdeltiin terveenä kaksosena, siskoni ol CP-vammainen oli kurjaa. Kaksossiskoni syyllisti koko ikäni minua, ja sain olla aina auttamassa häntä kaiken sen ajan kun asuin kotona, kaikki leirit ja rippileirinkin. Omia juhlia ei ollut, jaoin ne sekä useimmat lahjat siskoni kanssa. Ja vanhemmat puhuivat puolikkaina! Hyi, olkoon! Teininä rupesin korjaamaan, että en ole mikään puolikas, vaan kokonainen!! Ja se pukeminen samanlaisiin vaatteisiin!! Hyi yök! Eli kirottuna koen olla kasonen!
*kaksonen
Vierailija kirjoitti:
Yhdestäkin vauvasta olen saanut tarpeeksi iloa ja varmaan ainakin itselleni parempi kun olen saanut keskittyä yhteen vauvaan kerrallaan. Pelkäsin toista lasta odottaessa, että tulisi kaksoset kun mieheni on kaksonen. Totta kai olisin ollut onnellinen kahdestakin pienestä, mutta heille kaksoset suotakoon joilla paremmat voimavarat.
Kaksosuus on periytyvää ns. "Äitilinjassa". Eli miehesi suku ei vaikuta siihen saatko sinä kaksoset. Sinun geeneissäsi joko on tai ei ole kaksimunaisuutta. Miehen siittiöt eivät vaikuta prosessissa. Toki jos hedelmäittynyt munasolu jakaantuu identtisiksi kaksosiksi niin sitten millään todennäköisyydellä ei voi ennustaa.
Mutta joo mua aina ihmetyttää tää "miehen suvussa on kaksosia" harhaluulo.
Itse en haluaisi kaksosia, olin 15v kun äitini teki sellaiset ja niissä oli ihan hirvee työ 😂🥰 varmasti yhden kanssa pääsee helpommalla 😅
Suvussa kaksosia, mutta en itse onneksi saanut. Raskausaika oli muutenkin hyvin raskas kohdallani.
Kauheeta pari ekaa vuotta ja sitten ihan mahtavaa!