Tyttöystävä joutui rikoksen uhriksi. Miten auttaa?

Puhuminen ehdottomasti auttaa, se on jopa todella oleellinen osa toipumista. Nyt voi olla liian aikaista, hän on varmaan vielä shokissa ja ei ole ihan kiinni todellisuudessa.

Sinä voisit kertoa hänen vanhemmilleen asian ensin. Siis sopisit tyttöystävän kanssa näin, että hänen ei tartte löytää sanoja, hänen ei tartte niitä sanoja sanoa. Mutta hänen ei myös tartte salata ja hävetä, sinä soitat hänen äidille ja kerrot mitä tapahtui ja kaikki tulee menemään hyvin.

Ja samalla myös voit valmentaa vanhempia siihen etteivät järkytä tyttöä, eivät kysele liikoja, antavat vain rakkautta ja aikaa.

Saatat itsekin tarvita jotain tukitoimia, ihan oikeasti. Olen hirveän pahoillani, mutta sinunkin elämäsi on nyt radikaalisti muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Läheisille pitäisi saada kerrottua. Ei tosta palaudu normaaliksi viikoissa tai kuukausissa. Se voi viedä useita vuosia, vaikka 10 vuotta. Terapian avulla nopeammin, yksin jäämällä ei ehkä ikinä palaa ihan täysin toimintakykyiseksi.

Perhe/läheisimmät tulee kuitenkin huomaamaan, kun rakas ihminen on muuttunut, ei ole enää läsnä ja vetäytyy vuosiksi... ja sit se salaisuuden paino ja häpeä tietysti hidastaa toipumista entisestään.

Ei saa painostaa, toisaalta voi varoen tuoda esiin tätä, että ihmiset rakastaa sua ja niilläkin on oikeus tietää, et voi vain leikata kaikkia ystäviä ja perhettä pois ilman selitystä. Ja ehkä hän pystyykin kertomaan ees yhdelle jossain vaiheessa. Se tuska ja häpeä helpottaa joka kerta kun asian saa ulos.

Voisiko joku tulla hoitamaan häntä kun olet poissa? En itse jättäisi tossa tilassa olevaa yksin. Ota saikkua, työt on vain töitä ja tilanne on poikkeuksellinen.

Kyllä, mutta juuri näin kuten kuvasit eikä missään nimessä selän takana ja jos toinen ei halua tai ole vielä valmis. Hyvä siihen on toki rohkaista ja on totta, että jossain vaiheessa se on kuitenkin luultavasti edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just.

En ihan ymmärrä mikä pakko ihmisillä on suoltaa joka paikassa kaikkea roskaa näihin, noin pahassa puutteessa?

Kaveri ei voi tulla kun hänelläkin meno. Enkä nyt syyttäis tyttöystävää jos ei jaksa tuntemattomalle puhua, kun ei se tapahtumaa poista.

Ap

Tytön vanhemmat? Ole sinä se aikuisempi ja ota heihin yhteyttä. Heillä on oikeus tietää.

Ei missään nimessä, jos toinen ei halua! Ei heillä ole mitään ihmeen oikeutta aikuisen lapsensa asioihin. Rikkoo vaan pahimmillaan enemmän, jos kerrotaan vaikka on kielletty. Eivätkä kaikki osaa hoitaa näitä tilanteita kovin hyvin vaikka kuinka olisi omat vanhemmat kyseessä. Voi tulla vaan enmmän pahaa mieltä, hässäkkää ja häpeää. Meillä ainakin alkaisi paniikki, voivottelu ja kauhistelu ja siitä se olo vasta huononisikin eikä turvasta tietoakaan, päinvastoin.

Sinusta kesken kasvuisten kakaroiden pitäisi pärjätä omillaan? Ja kaikki vastuu sysätä nyt tämän yhden vastuulle? Ketä häntä auttaa ja tukee? Av-mammat?

Vierailija kirjoitti:

Ja voiko jättää yksin 2vrk? Kysyi itse että voiko tulla mukaan (ei) mutta sitten sanoi että pärjää kyllä.. Säikähtää käytännössä ihan kaikkea....

Ap

Tyttöystäväsi on shokissa. Tilassa, jossa ei itse tajua, mikä on hänelle parhaaksi ja mitä oikeasti tarvitsee ja mihin oikeasti kykenee. Hänen järki ei juokse nyt normaalisti. Et voi jättää häntä yksin tuossa tilassa, mitä kuvailet.

Nukkuuko hän? Onko saanut mitään rauhoittavia lääkkeitä/nukahtamislääkkeitä tarvittaessa akuuttiin tilanteeseen? Onko mitään seuraavaa yhteydenottoa tiedossa mistään terveydenhuollon taholta?

Minä äitinä haluaisin tietää jos omalle tytölle olisi tapahtunut jotain pahaa. Oli se mitä tahansa.

Joku voisi nyt alkuun katsoa perään ainakin pari kuukautta, että miten lähtee toipumaan. Eli joku patistaa suihkuun, lämmittää ruoat, vie pihalle välillä (edes 1x viikossa 5min). Yksin jäämisessä on huonoja puolia... aivot on varmaan paniikkitilassa ja yrittävät keksiä selviytymiskeinoja tässä maailmanlopun hetkessä. Jos joku on paikalla niin selviytymiseksi voi riittää vaikka valot päällä, ovi lukossa, toinen ihminen vieressä.

Jos on yksin liian nopeasti niin voi syntyä haitallisia selviytymiskeinoja. Vaikka vuorokausien valvomista veitsi kädessä tms. Kun ei voi rentoutua ja on koko ajan vähän sekavassa paniikissa.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi nyt alkuun katsoa perään ainakin pari kuukautta, että miten lähtee toipumaan. Eli joku patistaa suihkuun, lämmittää ruoat, vie pihalle välillä (edes 1x viikossa 5min). Yksin jäämisessä on huonoja puolia... aivot on varmaan paniikkitilassa ja yrittävät keksiä selviytymiskeinoja tässä maailmanlopun hetkessä. Jos joku on paikalla niin selviytymiseksi voi riittää vaikka valot päällä, ovi lukossa, toinen ihminen vieressä.

Jos on yksin liian nopeasti niin voi syntyä haitallisia selviytymiskeinoja. Vaikka vuorokausien valvomista veitsi kädessä tms. Kun ei voi rentoutua ja on koko ajan vähän sekavassa paniikissa.

Tyttö pitää nyt saada takaisin kotiin. Ei hänen ainoa tuki voi olla nuori, joka kyselee apua netin keskustelupalstalla.

Tsemppiä oikeasti sinullekin. Yritä jaksaa ja rakastaa, hae myös kaikki mahdollinen tuki mitä voit saada. Tukilinjat on siitä hyviä, että edes siellä voit avoimesti kertoa mitä on käynyt ja asia ei niin paljon syö sisälläsi... oletan nimittäin, ettet sinäkään nyt saa kertoa omille ystäville ja perheelle ja saatat jäädä tosi yksin. Apua on, työterveydessäkin on yleensä psykologipalveluja.

Pahassa jamassa oleva viedään lääkäriin hakemaan lääkettä. Mielialalääkitys, unilääke tms, jos ei tilanne yhtään parane. Ja joskus kodinomainen laitosympäristö on paras paikka rentoutua ja levätä vaikka kuukausi.

https://evl.fi/apua-ja-tukea/rikos/rikoksen-uhrina

Täältä löytyy tahoja, jotka voi auttaa. Kannattaa ihan soittaa ja jutella omista tuntemuksista. Saat ihan informaatiota itsellesikin tällaiseen kriisiin kuuluvista vaiheista jne. Ja jossakin sattuu vastaamaan joku ihminen, joka ei osaa antaa hyödyllistä informaatiota, soita toiseen paikkaan. Näistä numeroista löytyy myös rautaisia ammattilaisia, jotka osaa oikeasti auttaa teitä tämän yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just.

En ihan ymmärrä mikä pakko ihmisillä on suoltaa joka paikassa kaikkea roskaa näihin, noin pahassa puutteessa?

Kaveri ei voi tulla kun hänelläkin meno. Enkä nyt syyttäis tyttöystävää jos ei jaksa tuntemattomalle puhua, kun ei se tapahtumaa poista.

Ap

Tytön vanhemmat? Ole sinä se aikuisempi ja ota heihin yhteyttä. Heillä on oikeus tietää.

Ei missään nimessä, jos toinen ei halua! Ei heillä ole mitään ihmeen oikeutta aikuisen lapsensa asioihin. Rikkoo vaan pahimmillaan enemmän, jos kerrotaan vaikka on kielletty. Eivätkä kaikki osaa hoitaa näitä tilanteita kovin hyvin vaikka kuinka olisi omat vanhemmat kyseessä. Voi tulla vaan enmmän pahaa mieltä, hässäkkää ja häpeää. Meillä ainakin alkaisi paniikki, voivottelu ja kauhistelu ja siitä se olo vasta huononisikin eikä turvasta tietoakaan, päinvastoin.

Sinusta kesken kasvuisten kakaroiden pitäisi pärjätä omillaan? Ja kaikki vastuu sysätä nyt tämän yhden vastuulle? Ketä häntä auttaa ja tukee? Av-mammat?

Täysi-ikäinen voi päättää milloin, kenelle ja mitä kertoo. Ja mitä hyötyä luulet olevan siitä, että asia hoidetaan pakolla ja huonosti? Ja tosiaanko kuvittelet vanhempien olevan aina ratkaisu kaikkeen? Mitä superihmisiä kuvittelet heidän olevan? Ei pelkkä rakkaus lapseen tarkoita, että kaikki menee aina hyvin ja toimivat lapsen parhaaksi. Joskus jopa kaukana siitä. Toki kaikki voi myös olla hyvin, mutta mikään automaatio se ei ole.

Mutta jotainhan tuossa on kohta tehtävä, sillä eivät voi jäädä loputtomiin kaksinkaan vatvomaan. Tyttöä tulee rohkaista ottamaan kontaktia joko kriisiapuun tai muuhun ammattilaiseen ja/tai johonkin läheiseen, jos hän kokee sen turvalliseksi. Kriisipuhelimeenkin voi soittaa nimettömänä. Jospa tuollaisesta olisi helpointa aloittaa?

On väärin tyttöystävältä vaatia sinua salaamaan asiaa ja jättää sinut yksin asiassa, jossa tarvitaan muiden apua.

Vierailija kirjoitti:

Läheisille pitäisi saada kerrottua. Ei tosta palaudu normaaliksi viikoissa tai kuukausissa. Se voi viedä useita vuosia, vaikka 10 vuotta. Terapian avulla nopeammin, yksin jäämällä ei ehkä ikinä palaa ihan täysin toimintakykyiseksi.

Perhe/läheisimmät tulee kuitenkin huomaamaan, kun rakas ihminen on muuttunut, ei ole enää läsnä ja vetäytyy vuosiksi... ja sit se salaisuuden paino ja häpeä tietysti hidastaa toipumista entisestään.

Ei saa painostaa, toisaalta voi varoen tuoda esiin tätä, että ihmiset rakastaa sua ja niilläkin on oikeus tietää, et voi vain leikata kaikkia ystäviä ja perhettä pois ilman selitystä. Ja ehkä hän pystyykin kertomaan ees yhdelle jossain vaiheessa. Se tuska ja häpeä helpottaa joka kerta kun asian saa ulos.

Voisiko joku tulla hoitamaan häntä kun olet poissa? En itse jättäisi tossa tilassa olevaa yksin. Ota saikkua, työt on vain töitä ja tilanne on poikkeuksellinen.

Juuri tuo on sitä painostamista kertomaan ja puhumaan. Ei ei.

Anna tyttiksen tehdä häntä helpottavia asioita (vaikka nukkua valot päällä) ilman ivaa. Autat vain pitämällä arkirutiineja yllä. Asuuko hän omillaan? Silloin kaupassa käynnit yms auttavat, ettei tarvitse itkeneillä silmillä lähteä ihmisten ilmoille.

Jos tulee sopiva hetki, niin ehdota valitsemasi elokuvan katsomista. Älä rasita häntä henkisesti päätösvastuulla: "minkä elokuvan haluaisit katsoa?" vaan "katsottaisko tää leffa?".

Älä hätäile, jos rikoksentekijä on tiedossa tai silminnäkijöitä tms niin rikosilmoituksen kyllä voi tehdä vähän myöhemminkin, sitten kun on toipunut alkushokista. Jos on joku juttu että tuolla liikkuu tuntematon hakkaaja niin kannattaa nopeammin ilmoittaa. Eli nyt vaan pari päivää ootte vaan. Netissä voi tehdä ilmoituksen myös, sinne rauhassa kirjaa tiedot ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisille pitäisi saada kerrottua. Ei tosta palaudu normaaliksi viikoissa tai kuukausissa. Se voi viedä useita vuosia, vaikka 10 vuotta. Terapian avulla nopeammin, yksin jäämällä ei ehkä ikinä palaa ihan täysin toimintakykyiseksi.

Perhe/läheisimmät tulee kuitenkin huomaamaan, kun rakas ihminen on muuttunut, ei ole enää läsnä ja vetäytyy vuosiksi... ja sit se salaisuuden paino ja häpeä tietysti hidastaa toipumista entisestään.

Ei saa painostaa, toisaalta voi varoen tuoda esiin tätä, että ihmiset rakastaa sua ja niilläkin on oikeus tietää, et voi vain leikata kaikkia ystäviä ja perhettä pois ilman selitystä. Ja ehkä hän pystyykin kertomaan ees yhdelle jossain vaiheessa. Se tuska ja häpeä helpottaa joka kerta kun asian saa ulos.

Voisiko joku tulla hoitamaan häntä kun olet poissa? En itse jättäisi tossa tilassa olevaa yksin. Ota saikkua, työt on vain töitä ja tilanne on poikkeuksellinen.

Juuri tuo on sitä painostamista kertomaan ja puhumaan. Ei ei.

Anna tyttiksen tehdä häntä helpottavia asioita (vaikka nukkua valot päällä) ilman ivaa. Autat vain pitämällä arkirutiineja yllä. Asuuko hän omillaan? Silloin kaupassa käynnit yms auttavat, ettei tarvitse itkeneillä silmillä lähteä ihmisten ilmoille.

Jos tulee sopiva hetki, niin ehdota valitsemasi elokuvan katsomista. Älä rasita häntä henkisesti päätösvastuulla: "minkä elokuvan haluaisit katsoa?" vaan "katsottaisko tää leffa?".

Ap lopettaa työt ja jää kotiin valitsemaan leffoja?🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisille pitäisi saada kerrottua. Ei tosta palaudu normaaliksi viikoissa tai kuukausissa. Se voi viedä useita vuosia, vaikka 10 vuotta. Terapian avulla nopeammin, yksin jäämällä ei ehkä ikinä palaa ihan täysin toimintakykyiseksi.

Perhe/läheisimmät tulee kuitenkin huomaamaan, kun rakas ihminen on muuttunut, ei ole enää läsnä ja vetäytyy vuosiksi... ja sit se salaisuuden paino ja häpeä tietysti hidastaa toipumista entisestään.

Ei saa painostaa, toisaalta voi varoen tuoda esiin tätä, että ihmiset rakastaa sua ja niilläkin on oikeus tietää, et voi vain leikata kaikkia ystäviä ja perhettä pois ilman selitystä. Ja ehkä hän pystyykin kertomaan ees yhdelle jossain vaiheessa. Se tuska ja häpeä helpottaa joka kerta kun asian saa ulos.

Voisiko joku tulla hoitamaan häntä kun olet poissa? En itse jättäisi tossa tilassa olevaa yksin. Ota saikkua, työt on vain töitä ja tilanne on poikkeuksellinen.

Juuri tuo on sitä painostamista kertomaan ja puhumaan. Ei ei.

Anna tyttiksen tehdä häntä helpottavia asioita (vaikka nukkua valot päällä) ilman ivaa. Autat vain pitämällä arkirutiineja yllä. Asuuko hän omillaan? Silloin kaupassa käynnit yms auttavat, ettei tarvitse itkeneillä silmillä lähteä ihmisten ilmoille.

Jos tulee sopiva hetki, niin ehdota valitsemasi elokuvan katsomista. Älä rasita häntä henkisesti päätösvastuulla: "minkä elokuvan haluaisit katsoa?" vaan "katsottaisko tää leffa?".

Aloittaja laittaa oman elämänsä jäähylle ja ryhtyy lapsenvahdiksi?

Herätys nyt aikuiset ihmiset. Kenenkään harteille ei voi tuollaista vastuuta yksin laittaa. Nyt tarvitaan ympärille niitä välittäviä ihmisiä, eikä mitään netin keittiöpsykologeja, jotka ehdottelee ratkaisuksi ruokakaupassa käyntejä ja leffoja.

Vierailija kirjoitti:

Älä hätäile, jos rikoksentekijä on tiedossa tai silminnäkijöitä tms niin rikosilmoituksen kyllä voi tehdä vähän myöhemminkin, sitten kun on toipunut alkushokista. Jos on joku juttu että tuolla liikkuu tuntematon hakkaaja niin kannattaa nopeammin ilmoittaa. Eli nyt vaan pari päivää ootte vaan. Netissä voi tehdä ilmoituksen myös, sinne rauhassa kirjaa tiedot ylös.

Rikosilmoitus on tehty ja lääkärissä käyty. Kysymys on vain voiko tuossa tilassa olevan jättää yksin 2 päivän ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hätäile, jos rikoksentekijä on tiedossa tai silminnäkijöitä tms niin rikosilmoituksen kyllä voi tehdä vähän myöhemminkin, sitten kun on toipunut alkushokista. Jos on joku juttu että tuolla liikkuu tuntematon hakkaaja niin kannattaa nopeammin ilmoittaa. Eli nyt vaan pari päivää ootte vaan. Netissä voi tehdä ilmoituksen myös, sinne rauhassa kirjaa tiedot ylös.

Rikosilmoitus on tehty ja lääkärissä käyty. Kysymys on vain voiko tuossa tilassa olevan jättää yksin 2 päivän ajaksi.

Mistä hitosta me se voitaisiin tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisille pitäisi saada kerrottua. Ei tosta palaudu normaaliksi viikoissa tai kuukausissa. Se voi viedä useita vuosia, vaikka 10 vuotta. Terapian avulla nopeammin, yksin jäämällä ei ehkä ikinä palaa ihan täysin toimintakykyiseksi.

Perhe/läheisimmät tulee kuitenkin huomaamaan, kun rakas ihminen on muuttunut, ei ole enää läsnä ja vetäytyy vuosiksi... ja sit se salaisuuden paino ja häpeä tietysti hidastaa toipumista entisestään.

Ei saa painostaa, toisaalta voi varoen tuoda esiin tätä, että ihmiset rakastaa sua ja niilläkin on oikeus tietää, et voi vain leikata kaikkia ystäviä ja perhettä pois ilman selitystä. Ja ehkä hän pystyykin kertomaan ees yhdelle jossain vaiheessa. Se tuska ja häpeä helpottaa joka kerta kun asian saa ulos.

Voisiko joku tulla hoitamaan häntä kun olet poissa? En itse jättäisi tossa tilassa olevaa yksin. Ota saikkua, työt on vain töitä ja tilanne on poikkeuksellinen.

Juuri tuo on sitä painostamista kertomaan ja puhumaan. Ei ei.

Anna tyttiksen tehdä häntä helpottavia asioita (vaikka nukkua valot päällä) ilman ivaa. Autat vain pitämällä arkirutiineja yllä. Asuuko hän omillaan? Silloin kaupassa käynnit yms auttavat, ettei tarvitse itkeneillä silmillä lähteä ihmisten ilmoille.

Jos tulee sopiva hetki, niin ehdota valitsemasi elokuvan katsomista. Älä rasita häntä henkisesti päätösvastuulla: "minkä elokuvan haluaisit katsoa?" vaan "katsottaisko tää leffa?".

Voi olla pakko painostaa, jos ei tuosta yhtään tokene. Siis väkisinhän se on lopulta lääkäriinkiin kannettava jos tilanne pysyy pitkään tollasena. Ei ihminen aina tiedä mikä on itselleen hyväksi ja ei osaa tehdä oikeaa päätöstä. Joskus jonkun on tehtävä se valinta toisen puolesta. En tiedä onko tämä tapaus sellainen vai ei, mutta noin yleensä sanon vaan, että "painostus" ei ole aina vain huono asia.