Miksi jotkut eivät pysty olemaan ystäviä, vaikka suhde loppuu?

Miksi pitäisi? Minä ainakin mielellään annan menneiden olla menneitä. Pakkoko niitä vanhoja suhteita on laahata mukana.

Hä? Pitäisikö olla ystävä pettäjän, hakkaajan, haukkujan ym. kanssa?

En tiedä. Itse haluaisin olla hypoteettisen eron jälkeen ystäviä. Mies taas on kaikki tai ei mitään mieltä suhteestamme, vaikka olemme suhteen sisällä ystäviä, erotessa emme olisi. Ahdistavaa.

No en todellakaan haluu olla missään tekemisissä ex-muijien kanssa!Puhelinnumeronkin hävitän ettei tuu kännissä vahingossa soiteltua!

Suhteet ei usein lopu molempien halusta, jos jää haluamaan enemmän toisen läheisyys voi olla raastavaa. Toisaalta, ystävyyden voi haluta pitää vaikka se raastaisikin, siinä tavallaan saa vähän onnea tuskaa vastaan. Jotkut taas katkeroituu suhteen kariuduttua ja entinen rakkaus muuttuu vihaksi tai vähintään epämukavaksi oloksi toisen lähellä.

Itse miehenä rakastuin kerran ystävään (naiseen) ja siinäpähän sinnittelin sitten vuosikaudet kunnes aika vei meidät erilleen. Vieläkin hänestä haaveilen, vaikka olenkin naimisissa... noh, sellaista elämä on. Jos tapaisin hänet uudelleen, en tiedä miten suhtautuisin. Varmaan yrittäisin pitää tunteeni kurissa, onnistumisesta ei tietenkään takeita ole. Joskin ehkä hänen suhtautumisensa ei olisi muuttunut joten siinähän se menisi kuten ennenkin...

Miksi haluaisin tai miten edes pystyisin olemaan ystävä sellaiselle, joka on pettänyt luottamukseni ja kohdellut lopulta huonosti ja loukannut pahasti? Onhan se olo ristiriitainen, kun aina suhteessa tuntui että "ollaan ystäviä" myös rakastavaisten lisäksi, ja osa itsestä tahtoisi olla edelleen hyvissä väleissä.. Mutta toinen osa on niin satutettu, etten koe ex:n olevan nyt ystävyyteni arvoinen.

Meillä oli avioliitossa valtasUhde. Mies määräsi ja päätti. Eron jälkeen hän yritti vieläkin määrätä, miten minun pitää elää. Sii ä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit, ellei halua kuulla mitä tekee väärin

Mennyttä elämää. Itse en pääsisi eteenpäin elämässä, jos jäisin roikkumaan exän ystäväksi.

Jos suhde on alkanut ystävyydestä, uskon että se voi säilyä hyvänä myös suhteen jälkeen. Jos taas suhde on alkanut intohimosta eivätkä kumppanit ole varsinaisesti ystäviä, ei suhteen välttämättä koe tarvetta hengailla toisen kanssa.

En halua epäluotettavaa petturia ystäväksi, en edes kaveriksi.

Olisin voinut olla kaveri, mutta ex tulkitsi kaikki ystävällissävyiset yhteydenpidot niin, että palaamme yhteen. Oli siis pakko katkaista välit kokonaan, että toinen ei roikkuisi väärässä toivossa yhteenpaluusta.

Jos eron jälkeen pystyy pysymään ystävinä niin joko on edelleen rakastunut tai sitten ei koskaan ollutkaan

Mulla on kauheen kiva ex ja sen uus vaimo on kiva. Lapset on kavereita keskenään, ja tavataankon muutama kerta vuodessa. Asutaan lähekkäin ja skidit samassa koulussa. Suhde oli hyvä, loppui ihan siististi, joten miksei?

Jos on joskus tykännyt jostakin, miksei tykkäisi edelleen vaikkei parisuhteena toiminutkaan.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:45"]

Olisin voinut olla kaveri, mutta ex tulkitsi kaikki ystävällissävyiset yhteydenpidot niin, että palaamme yhteen. Oli siis pakko katkaista välit kokonaan, että toinen ei roikkuisi väärässä toivossa yhteenpaluusta.

[/quote]

Oletko eksäni?

On ihmisiä kuin lauluja, joita lauletaan vain hetken aikaa. T. Player

yleensä erot on suht yksipuolisia päätöksiä, sattuisi liikaa olla toisen ystävä. Ystävä miettisi ehkä toivoisi kokoajana salaa yhteenpalua eikä välttämättä erottaisi ystävyyttä entisestä. Miksi pitäisi olla ystävä entisen kanssa, parempi molempien jatkaa omia elämiä puhtaalta pöydältä, moikkaustuttuja nyt yleensä ollaan ettei ihan karkuun juosta jos kaupungilla törmää. Minusta lähinnä outoa, jos eksä olisi paras kaverini kaiken yhteisen kokeman jälkeen suhde muuttuisikin täysin platoniseksi ystävyydeksi, en usko tälläiseen.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:46"]

Mulla on kauheen kiva ex ja sen uus vaimo on kiva. Lapset on kavereita keskenään, ja tavataankon muutama kerta vuodessa. Asutaan lähekkäin ja skidit samassa koulussa. Suhde oli hyvä, loppui ihan siististi, joten miksei?

Jos on joskus tykännyt jostakin, miksei tykkäisi edelleen vaikkei parisuhteena toiminutkaan.

[/quote]

Miksi alapeukut?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:46"]

Jos eron jälkeen pystyy pysymään ystävinä niin joko on edelleen rakastunut tai sitten ei koskaan ollutkaan

[/quote]

Höpöhöpö. Toiset vaan pääsee aidosti yli, toiset jää vatvomaan.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:52"]On ihmisiä kuin lauluja, joita lauletaan vain hetken aikaa. T. Player
[/quo

tuntuipa tämä viesti pahalta...:-(

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:46"]

Jos eron jälkeen pystyy pysymään ystävinä niin joko on edelleen rakastunut tai sitten ei koskaan ollutkaan

[/quote]

Minullakin on yksi ystävä joka ajattelee suurin piirtein noin. Bipolaaritapaus, jolle tunne-elämän kontrolli on jäänyt täysin kehittymättä aikanaan. Rakastuu aina niin, että oksat pois ja pala latvaa ja erot sitten vastaavasti poikkeuksetta eeppisiä tragedioita, joista ei kyyneleitä, räiskettä ja draamaa puutu.

Jos erehdyt jotain vähänkään rationaaliselta kuulostavaa neuvoa antamaan, niin saat kuulla juuri noita "et ymmärrä, kun et koskaan ole ollut kunnolla rakastunut" yms kohteliaita kommentteja.