Millainen ihminen on sitä mieltä, että kerrostaloasumisessa on jotain vikaa?

Olen asunut vuokralla Helsingin Kalliossa, Vallilassa ja Töölössä noin 15 eri kohteessa, jotka ovat siis kaikki olleet kerrostaloja.  Yhdessäkään ei ole ollut mainittavia häiriöitä.  Joskus harvoin jossain on bileet, jotka loppuvat puoliltaöin porukoiden lähtiessä baariin.  Tämä ei ole haitannut pätkääkään.

Rapussa kukaan ei ole KOSKAAN tullut utelemaan mitään.  Ehkä se johtuu siitä, että olen 55v mies?  Useimmat moikkaavat.

Viihdyn nykyisessä asunnossani Vallilassa.  Taloyhtiössä on kunnon pesutupa ja iso tehokas kuivaushuone.  Saunaa ei ole mutta käyn yleisessä saunassa.  Olen todella onnellinen että talvella minun ei tarvitse herätä tekemään lumitöitä eikä syksyllä haravoimaan lehtiä.  En ollenkaan kaipaa pihan kuopsuttelua.

Taloyhtiö on hirveä riski, ja ihmettelen miten kukaan uskaltaa sijoittaa sellaiseen rahojaan. Yhtiössä on myös tosiaan kallista asua, vaikka asunnon ostohinta olisikin näennäisesti alhaisempi. Vertailin kerran asumiskulujani siskoni kanssa, joka asuu rivitalossa (minulla okt) ja siskon asumisen kuukausimenot ovat huomattavasti suuremmat kuin minulla.

Isäni taas muutti äidin kuoltua kerrostaloon. Monta vuotta meni ihan ok mutta nyt tulee putkiremontti. Isä joutuu käytännössä maksamaan asuntonsa hinnan toiseen kertaan - niin kallis siitä remontista on tulossa. Omakotitaloon putkiremontin saa muutamalla tonnilla, isällä riittää tuskin sata tonnia. Pelkkään hankesuunnitteluun on kuulemma varattu satoja (tolkuttoman kalliita) työtunteja. Isän yläkerrassa on viemärit tulvineet useita kertoja, kun siellä vuokralla asuvat opiskelijat vetävät terveyssiteet pöntöstä alas. Kukahan sen lystin maksaa…

Mä asun kerrostalossa ja vaikka käyn päivittäin töissä, ja muilla asioilla, olen viimeksi törmännyt toiseen ihmiseen meidän rapussa pari viikkoa sitten. Se oli siivooja. Voi mennä pitkiäkin aikoja, etten näe ketään. Omalla rapputasanteellani on neljä asuntoa, ja kahden asukkaita en ole nähnyt koskaan, vaikka niissä asutaan. Naapureiden äänet eivät kuulu asuntooni, paitsi keittiön liesituulettimen luona, kuulen joskus alakerran pikkukoiran haukuntaa.

Kerrostaloista ja asuinalueista saa aina ongelmalistan, kysyt vaan asukkaalta mikä toimii ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalle sopii. Itse tykkään omasta rauhasta, eikä kerrostaloasuminen houkuta yhtään. Ja olen siis kyllä asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa. Makuasioita, joista ei kannata kiistellä. Eri asumismuodot sopivat myös eri elämäntilanteisiin.

Kerrostalossa voi nauttia omasta rauhasta. Omakotitalossa ja varsinkin rivitalossa joutuu olemaan sosiaalinen naapureiden kanssa. Kerrostalossa voi halutessaan olla täysin anonyymi.

Anteeksi mitä? Kerrostalon rappukäytävässä joutui kohtaamaan naapureita lähes joka päivä ja joukossa oli epämiellyttäviä utelijoita. Nyt asun omakotitalossa, naapureiden kanssa olen jutellut viimeksi kesällä ja hyvät välit on kaikkien kanssa.

Tohon on pakko sanoa, että et vain osaa. Ei ole temppu eikä mitään vältellä naapureita rappukäytävässä.

Noh, kerrohan maaginen keinosi. Omistatko näkymättömyysviitan vai osaatko lukea muiden ihmisten ajatukset?

Eihän siihen tarvita kuin toimiva näkö ja kuuloaisti.

Olet aikeissa avata asuntosi oven. Kurkistat ensin ovisilmästä, onko rappu pimeä. Jos on avaat oven ja kuulostelet. Jos ei kuulu mitään, livahdat rappuun ja kävelet suoraan hissille.

Kutsut hissin. Sen saapuessa livahdat nopeasti sisään ja painat nappia. Saapuessasi alakertaan, avaat hissin oven ja pidät sen jälkeen katseen tiukasti kohti lattiaa noin 1.5-2 m päähän ja kävelet ulko-ovelle. Jatkat samalla tavalla ja nostat katseesi ylös vasta, kun olet turvallisella etäisyydellä talosta.

Palatessasi samat toimenpiteet, mutta päinvastaisessa järjestyksessä.

Jos matkalla tulee joku naapuri tms. ihminen vastaan, pidät katseen tiukasti lattiassa tai seinässä ja suun kiinni.

Ihmispelko22

Kerroin vain miten kerrostalossa voi asua anonyymisti. En väittänyt, että itse käyttäytyisin noin. Mutta olen tällä tavalla käyttäytyviin ihmisiin törmännyt ja jättänyt heidät rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalle sopii. Itse tykkään omasta rauhasta, eikä kerrostaloasuminen houkuta yhtään. Ja olen siis kyllä asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa. Makuasioita, joista ei kannata kiistellä. Eri asumismuodot sopivat myös eri elämäntilanteisiin.

Kerrostalossa voi nauttia omasta rauhasta. Omakotitalossa ja varsinkin rivitalossa joutuu olemaan sosiaalinen naapureiden kanssa. Kerrostalossa voi halutessaan olla täysin anonyymi.

Anteeksi mitä? Kerrostalon rappukäytävässä joutui kohtaamaan naapureita lähes joka päivä ja joukossa oli epämiellyttäviä utelijoita. Nyt asun omakotitalossa, naapureiden kanssa olen jutellut viimeksi kesällä ja hyvät välit on kaikkien kanssa.

Tohon on pakko sanoa, että et vain osaa. Ei ole temppu eikä mitään vältellä naapureita rappukäytävässä.

Noh, kerrohan maaginen keinosi. Omistatko näkymättömyysviitan vai osaatko lukea muiden ihmisten ajatukset?

Eihän siihen tarvita kuin toimiva näkö ja kuuloaisti.

Olet aikeissa avata asuntosi oven. Kurkistat ensin ovisilmästä, onko rappu pimeä. Jos on avaat oven ja kuulostelet. Jos ei kuulu mitään, livahdat rappuun ja kävelet suoraan hissille.

Kutsut hissin. Sen saapuessa livahdat nopeasti sisään ja painat nappia. Saapuessasi alakertaan, avaat hissin oven ja pidät sen jälkeen katseen tiukasti kohti lattiaa noin 1.5-2 m päähän ja kävelet ulko-ovelle. Jatkat samalla tavalla ja nostat katseesi ylös vasta, kun olet turvallisella etäisyydellä talosta.

Palatessasi samat toimenpiteet, mutta päinvastaisessa järjestyksessä.

Jos matkalla tulee joku naapuri tms. ihminen vastaan, pidät katseen tiukasti lattiassa tai seinässä ja suun kiinni.

Voi jestas. Onneksi ei tartte päätään vaivata moisella. Voi vaan lähteä tuosta omasta ulko-ovesta ulos ja kipitellä autotalliin, ilman että todellakaan täytyy varoa kenenkään kohtaamista.

Yleisesti ottaen sanoisin että ellei omistajalla ole fyysisiä rajoitteita tai väsymystä tms niin silloin omakotitalo on mukavin asua. Ei rajoita omaa elämää mitenkään, kunhan ei nyt mitään roskia ala polttaa omalla pihalla tms älytöntä..

Omakotitaloon pystyy kyllä ostamaan samat palvelut kuin taloyhtiöönkin suht kustannustehokkaasti (mm. kotitalousvähennys), esim aurauksen, lehtien haravoinnin yms. Siitä homma ei jää kiinni.

Mutta jos on vanhuuttaan liikkumisrajoitteinen, tai ns. mentaalisesti ei halua olla yhtään vastuussa talostaan syystä taikka toisesta - ei talotekniikka kiinnosta eikä ymmärrä miten asiat pääpiirteissään toimivat, tai ei halua tarvittaessa soitella huoltoliikkeille palvelutarpeista (silloin kun harvoin täytyy) - niin sitten toki taloyhtiö on helpoin asumismuoto. Vaakakupissa se on sitten myös joitakin asioita rajoittava ja muiden asukkaiden säätämistä on siedettävä.

Meillä on molemmat. Suomessa kerrostalo asunto ja etelässä oma talo.

Näin lapsiperheen näkökulmasta muutto kerrostaloasunnosta omakotitaloon helpotti elämää huomattavasti. Asuinneliöissä ei ollut niin valtavaa eroa että se juuri merkkaisi (okt toki isompi), mutta kaikkien kausi- ja harrastevälineiden ja rattikelkkojen ja pyörien yms säilytys on aivan ihanaa nyt.

Kerrostalossa ne ei mahdu mihinkään kun kaikilla on golfmailat, lasketteluvehkeet, luistimet ja sulkkis- ja sählymailoja ja vaikka mitä. Kahdestaan vielä pärjäsi, mutta lasten tarvikkeet ja talvitakit yms vievät ihan jäätävästi tilaa.

Kaupungissa sitten lisäksi pyörät on vaarassa jos ne ovat ulkona tai taloyhtiön pyörävarastossa, joka on oikein varkaiden valintamyymälä. Okt:ssa lämmin varasto näille kaikille ja tämäkin huoli poistui.

Itse olin btw kerrostaloihminen henkeen ja vereen aiemmin.. niin se mieli muuttuu

Vierailija kirjoitti:

Osalle sopii. Itse tykkään omasta rauhasta, eikä kerrostaloasuminen houkuta yhtään. Ja olen siis kyllä asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa. Makuasioita, joista ei kannata kiistellä. Eri asumismuodot sopivat myös eri elämäntilanteisiin.

Helsingin omakotilaissa ei kyllä mitään omaa rauhaa saa kun tontit juuri ja juuri talon kokoisia, naapurit on lähempänä ja äänekkäämpiä kuin kerrostaloissa ja luulevat, että on ok pitää meteliä, esim käytää moottorisahaa klo 04.30 tai päästää haukkuvat koirat pihalle jne, kun asuu omakotitalossa.

Sosiaalisesti estynyt, ihmispelkoinen puskajuntti.

Talohan on juuri sellainen miksi asukkaat sen tekevät. Meillä on hyvin hiljainen ja rauhallinen talo, koska täällä on tiukka linja häiriköintiin: varoitus ja ulos. Siksi tämä on myös arvostettu ja haluttu talo (näkyy neliöhinnassa).

Kerrostaloasuminen on mukavaa ja turvallista, mutta omakotitaloon kävelee murtomies tai muu kulkija milloin haluaa. Tai hölvää bensaa sokkeliin ja sytyttää.

Sellainen joka on joskus asunut kerrostalossa. Jo yksityisissä yhtiöissä löytyy nykyään "mielenkiintoisia" (vuokralais-)naapureita ja Satot yms. "vuokralaisfarmit" sitten ihan oma lukunsa.

Kerrostalo lähtökohtaisesti olisi itselleni mieluisa, mutta pitäisi päästä itse valitsemaan naapurit. Voi naapuriongelmia myös omakotitalossa olla, mutta sisälle asti ne eivät tule kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa, kum kerrostalossa omaa rauhaa ei sopivan naapurin osuessa kohdalle ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalle sopii. Itse tykkään omasta rauhasta, eikä kerrostaloasuminen houkuta yhtään. Ja olen siis kyllä asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa. Makuasioita, joista ei kannata kiistellä. Eri asumismuodot sopivat myös eri elämäntilanteisiin.

Helsingin omakotilaissa ei kyllä mitään omaa rauhaa saa kun tontit juuri ja juuri talon kokoisia, naapurit on lähempänä ja äänekkäämpiä kuin kerrostaloissa ja luulevat, että on ok pitää meteliä, esim käytää moottorisahaa klo 04.30 tai päästää haukkuvat koirat pihalle jne, kun asuu omakotitalossa.

Missä asut jos tällaista sanot?

Olen asunut pientaloalueella Helsingissä nyt 13 vuotta. Erottajalle on 10km. Ikinä ei ole naapureista ollut mitään häiriötä tai heistä ylipäätään kuullut rajan yli mitään. Pari kertaa vuodessa moikkaillaan jos sattuvat olemaan kävelyllä tms. Hyvät välit on kaikkiin