Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana kyläpaikat ja jatkuva herkkujen tuputtaminen/tarjoilu (lapsen kanssa)
18.03.2015 |
Alkaa mennä hermot kun tekisi mieli näin äitiyslomalla ollessa vierailla ystävien ja sukulaisten luona, mutta herkuille person lapsen (3v.) kanssa se on vaikeaa. Joka paikassa on kahvipöytä kukkuroillaan makeaa ja aina lapselle lyödään pulla/keksejä/kakkupala/jätski ja joku pillimehu käteen. Tottakai lapsi nyt voi vähän maistaa, mutta kun siitä alkaa se tuputtaminen. Lapsi pyytää tietysti toiveikkaasti lisää, minä sanon että nyt riittää ja silti tädit, mummot ja jopa omat ystäväni sanovat, että kyllähän hän nyt vielä voi ottaa, anna nyt hyvänen aika lapsen syödä ja samassa on jo uusi herkku lapsen lautasella. Tätä jatkuu välillä montakin kertaa. Helvetin ärsyttävää. Ja toisaalta vieressä sitten toinen lapsi saa lisää, joten onhan se lapsesta epäreilua jos sääntö koskee vain häntä. Eihän hän pienenä ja hetkessä elävänä vielä tajua, että sille toiselle tämä on ehkä viikon ainoa herkkupäivä.
Asia olisi ihan ok jos kyseessä olisi poikkeustilanne. Mutta kun me käymme kylässä usein 2-3x viikossa eri paikoissa, joten kyseessä on ihan oikeasti ongelma kun joka paikassa tulee herkkuöverit. Ei tuon ikäisen kuulu mussuttaa kaksin käsin herkkuja monta kertaa viikossa. Olisi kiva joskus kotonakin jotain herkutella tai leipoa, mutta ei edes viitsi kun sitä makeaa tulee niin paljon muualla.
Lapsi ei ole lihava, mutta toki hiukan pyöreä. Reilusti plussakäyrillä menee paino ja kyllähän sitä massua löytyy. Toivoisin ettei lapsi jo pienenä tottuisi jatkuvaan herkutteluun ja lihoisi kun ruokahalua löytyy vaikka kahden edestä muutenkin. Tuntuu pahalta kun kyläpaikoissa varsinkin iäkkäämpi väki sitten katsoo pahalla silmällä, että vahtaanko lapsen painoa kun kiellän jne. No en vahtaa, en vain halua että oppii enää enempää sokerihiireksi. Enkä haluaisi tehdä asiasta enkä varsinkaan painosta mitään numeroa lapsen kuullen.
Mutta pliis aikuiset, kunnioittakaa lapsen vanhemman mielipidettä ja lasta koskevia sääntöjä. Älkää kumotko omin luvin vanhemman sanomisia varsinkaan lasten edessä. Muuten vain opetatte lapselle, että kylässä kannattaakin kinua ja kokeilla kaikkia rajoja. Ymmärrän, että haluatte hemmotella lasta ja olla "kiva mummi/täti", mutta tällä meiningillä vierailuista tulee tosi rasittavia nyt ja jatkossa.
Kommentit (79)
Minä kyllä tunnen sympatiaa aloittajaa kohtaan. Olen itse ollut aina todellinen herkkusuu, ja muistan kuinka äitini tuskaili pieniä ollessamme sitä, että kävimme vähän väliä naapurissa mummolassa syömässä itsemme kipeäksi makeasta. Kotona ei makeaa sitten ollut koskaan. Olin tästä todella katkera äidille, sillä kaikkien muiden luona sai edes joskus suklaavanukasta, muroja, lettuja, sipsejä tms, mutta meillä ei koskaan. Karkkipäivä meillä oli, mutta silloin saimme lauantaipussin, ei enempää.
No, vanhempien luona asuessa paino pysyi suurin piirtein kontrollissa. Entäpä sitten kun muutin kotoa? Lihoin kolmessa vuodessa 30 kiloa, ja niitä on tässä kuusi vuotta karistettu. Nyt vasta ensimmäistä kertaa aikuisiällä voin olla tyytyväinen ulkonäkööni. Ja samalla tajuan olla kiitollinen äidilleni siitä, että hän oli herkkujen kanssa niin tiukka. Varmasti äiti on tuntenut pahaa oloa siitä, että lapset ovat kinunneet, että "miksi meillä ei koskaan, me mennään mieluummin mummulaan kun siellä saa jäätelöä!" Jotenkin ihmiset eivät halua/osaa yhdistää sitä, että lapsille pitää syöttää makeaa ja sitä, kuinka paljon pahaa oloa ylipaino aiheuttaa. Tietenkin on olemassa ihmisiä, jotka eivät häiriinny ylipainosta, mutta voi että, kuinka moni ihminen tuskailee ja tuntee huonommuutta lihavuuden takia tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa? Miksi sukulaisten ja tuttavien lapsia pitää tieten tahtoen lihottaa älyttömillä herkkumäärillä?
Tälläkin tarinalla on surullinen loppu siltä osin, että nykyisin oma äitini haluaa purkaa omaa tiukkapipoisuuttaan äitinä nyt siihen, että hän syöttää lapsenlapsilleen valtavat määrät karkkia, pullaa, leivonnaisia ja keksejä, koska hänen anoppinsakin sai syöttää meille aikoinaan. Hän haluaa olla se "kiva mummo."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:21"]Meillä äitipuoli vetosi tuohon sokerihumalaan. Siksi me lapset emme saaneet kyläss edes pullaa, koska olisimme menneet siitä kuulemma ihan sekaisin. Muutenkin syömisiä kytättiin niin, että jopa letut oli kiellettyjen listalla. Ihan normaaleja lapsia oltiin, joten tuo ainainen kieltäminen - jopa häissä hääkakkupalan kieltäminen - aiheutti sen, että kotoa muutettua en pariin vuoteen muuta syönytkään kuin niitä kiellettyjä asioita. Serkuilla oli aina ollut vapaa herkkuoikeus, heille pulla ja jäätelö eivät ole ongelma. Ap:n kannattaa oikein näkyvästi kieltää lapseltaan kaikki tarjoilu ja ottaa omat lehtikaalit mukaan. Samalla voi kauhistella sitä, miten paljon sokeria porkkanatikuissakin on. [/quote] No ei nyt tarvitse alkaa nipottaa, toisilla sokeri vaikuttaa eri lailla ja toisilla ei tunnu missään. Kohtuus kaikessa. Kyllä kyläillessä voi vähän herkutella mutta sitten kun raja tulee niin kyllä minä äitinä päätän saako lapsi lisää vai ei. Ihan kuin kotonakin. Juhlat ja erikoistilanteet ovat asia erikseen. Lapsilla jatkuva sokerin mättäminen edesauttaa diabeteksen puhkeamista, eikä ole muutenkaan terveellistä.
[/quote]
Harva meistä on kylässä 7 päivänä viikossa. Lisäksi ei ole todettu yhteyttä lapsen syömän sokerin vaan lapsen syömien hiilihydraattien ja diabeteksen puhkeamisen kanssa. Omena on yhtä paha kuin suklaa.
[/quote]
Niin ehkä omena on yhtä paha kuin suklaa sen diabeteksen puhkeamisen kanssa, mutta missään muussa asiassa omena ei todellakaan ole yhtä paha kuin suklaa.
[/quote]
Samaa hiilihydraattia ovat molemmat eli yhtä pahoja.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:31"]
käyköhän ap lapsensa kanssa kaupassa yms?
[/quote]
Mikä tämän kommentin pointti oli? Tarkoititko, että voidaanko käydä vai saako lapsi karkkihyllyllä itkupotkuraivarit? Voin kertoa, että kyllä käydään kaupassa ja koskaan , siis ei todella koskaan, lapsi ole alkanut raivota karkin tai jätskin tms. perään. Ei mitään ongelmaa ajella kärryillä karkkihyllyjen ohi. Lapsi katselee kiinnostuneena, kysyy veikeänä ostetaanko ja vastaan aina ettei osteta. Tyytyy siihen mukisematta, ainakin toistaiseksi. Ei siis kärtä vastaan kun kiellän tai rajoitan herkkuja esim. kaupassa, mutta heti muiden läsnäollessa osaa vetää oikeista naruista ja tietää, että kylässä muut heltyy ja heiltä niitä rajattomasti saa. Ja kokeilee tietysti joka kerta onneaan.
-ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:34"]
Kun Suomessa aikoinaan otettiin karkkipäivä käyttöön, en muista milloin se oli? Niin lasten hampaiden reikiintyminen väheni huomattavasti.
[/quote]
Ruotsissa 1930-luvulla tehtiin mielisairaaloissa vertaileva tutkimus. Toiselle porukalle syötettiin karkkia kaiket päivät, toinen porukka sai karkkia kerran viikossa. Huomattiin, että yksi päivä karkkia viikossa oli hampaille huomattavasti parempi. Tästä tutkimustuloksesta johtuen julkinen terveydenhuolto alkoi levittää laajasti oppia karkkipäivästä. Ruotsista se omaksuttiin Suomeen. Eikä koko karkkipäiväkulttuuria taida paljon muualta löytyäkään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:21"]Meillä äitipuoli vetosi tuohon sokerihumalaan. Siksi me lapset emme saaneet kyläss edes pullaa, koska olisimme menneet siitä kuulemma ihan sekaisin. Muutenkin syömisiä kytättiin niin, että jopa letut oli kiellettyjen listalla. Ihan normaaleja lapsia oltiin, joten tuo ainainen kieltäminen - jopa häissä hääkakkupalan kieltäminen - aiheutti sen, että kotoa muutettua en pariin vuoteen muuta syönytkään kuin niitä kiellettyjä asioita. Serkuilla oli aina ollut vapaa herkkuoikeus, heille pulla ja jäätelö eivät ole ongelma.
Ap:n kannattaa oikein näkyvästi kieltää lapseltaan kaikki tarjoilu ja ottaa omat lehtikaalit mukaan. Samalla voi kauhistella sitä, miten paljon sokeria porkkanatikuissakin on.
[/quote]
Et tainnut vaivautua lukemaan aloitusta tai sitten sinun maailmasi on todella mistavalkoinen. Kun se keskitiekin on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:08"]
Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut karkkipäivää eikä herkkuja ole mitenkään erityisesti valvottu. Tulos: kumpikaan ei kauheasti välitä makeasta. Viimeksi tänään heitin biojätteeseen kaksi suklaalevyä ja pari pakettia keksejä, päiväykset oli menneet umpeen. Lastemme kavereista nämä karkkipäivä -lapset oli niitä, jotka esim synttärikutsuilla putsasi tarjoilupäydän saman tien.
[/quote]
Sinun lapset eivät vain ole niin makean perään joten ei ole tarvinut rajoittaa, mutta nämä joilla on karkkipäivä, ovat varmaan niin paljon makean perään että pakko ollut rajoittaa. Ei se rajoittaminen saa aikaan sitä makeanhimoa, jotkut vaan ovat enemmän persoja makealle kuin toiset.
[/quote]
Kyllä se siitä rajottamisesta tulee
[/quote]
Meillä toinen lapsi on todella makean perään toinen taas ei makeasta juuri välitä. Ihan samalla tavalla herkkuja ollut tarjolla tai niiden syöntiä rajoitettu molempien kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:21"]Meillä äitipuoli vetosi tuohon sokerihumalaan. Siksi me lapset emme saaneet kyläss edes pullaa, koska olisimme menneet siitä kuulemma ihan sekaisin. Muutenkin syömisiä kytättiin niin, että jopa letut oli kiellettyjen listalla. Ihan normaaleja lapsia oltiin, joten tuo ainainen kieltäminen - jopa häissä hääkakkupalan kieltäminen - aiheutti sen, että kotoa muutettua en pariin vuoteen muuta syönytkään kuin niitä kiellettyjä asioita. Serkuilla oli aina ollut vapaa herkkuoikeus, heille pulla ja jäätelö eivät ole ongelma. Ap:n kannattaa oikein näkyvästi kieltää lapseltaan kaikki tarjoilu ja ottaa omat lehtikaalit mukaan. Samalla voi kauhistella sitä, miten paljon sokeria porkkanatikuissakin on. [/quote] No ei nyt tarvitse alkaa nipottaa, toisilla sokeri vaikuttaa eri lailla ja toisilla ei tunnu missään. Kohtuus kaikessa. Kyllä kyläillessä voi vähän herkutella mutta sitten kun raja tulee niin kyllä minä äitinä päätän saako lapsi lisää vai ei. Ihan kuin kotonakin. Juhlat ja erikoistilanteet ovat asia erikseen. Lapsilla jatkuva sokerin mättäminen edesauttaa diabeteksen puhkeamista, eikä ole muutenkaan terveellistä.
[/quote]
Harva meistä on kylässä 7 päivänä viikossa. Lisäksi ei ole todettu yhteyttä lapsen syömän sokerin vaan lapsen syömien hiilihydraattien ja diabeteksen puhkeamisen kanssa. Omena on yhtä paha kuin suklaa.
[/quote]
Niin ehkä omena on yhtä paha kuin suklaa sen diabeteksen puhkeamisen kanssa, mutta missään muussa asiassa omena ei todellakaan ole yhtä paha kuin suklaa.
[/quote]
No on kyllä hakusessa tieto jos omenaa vertaa suklaaseen. Sokeri on hiilihydraatti ja hedelmäsokeri on ihan eri sokeri. Varmaan kauheen moni on saanut diabeteksen hedelmistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on normaalit välit lapsen isovanhempiin, joten voimme sanoa heille suoraan, että lapselle ei tuputeta kymmenenlaista herkkua, koska se ei ole hänelle hyväksi. Lapsi ei koskaan itse pyydä herkkuja eikä ongelmaa oikeastaan ole ollut kuin isovanhempien kohdalla ja sekin "vika" on saatu korjattua. Ystävät tai omaan ikäluokkaan kuuluvat sukulaiset eivät tuputa koskaan herkkuja lapsille, eivät omilleen tai vieraiden.
En tiedä miksi aloittaja ei voi itse sanoa joko etukäteen tai kahvipöydässä, että lapselle riittää yksi herkku tai että tänään on parempi jättää herkut väliin, kun lapsi on jo syönyt useamman kerran tällä viikolla herkkuja.
Mikä ihme hyökkäys täällä on ap:ta kohtaan :-O? Siis onko oikeasti näin monen mielestä ihan ok, että isäntäväki mitätöi muitta mutkitta vanhemman säännöt ja teistä on ok syöttää 3-vuotiaalle hillittömät määrät makeaa? Kyllä minuakin ärsyttäisi jos lähipiirissä tapahtuisi näin. onneksi meillä poika ei piittaa makeasta, joten ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:21"]Meillä äitipuoli vetosi tuohon sokerihumalaan. Siksi me lapset emme saaneet kyläss edes pullaa, koska olisimme menneet siitä kuulemma ihan sekaisin. Muutenkin syömisiä kytättiin niin, että jopa letut oli kiellettyjen listalla. Ihan normaaleja lapsia oltiin, joten tuo ainainen kieltäminen - jopa häissä hääkakkupalan kieltäminen - aiheutti sen, että kotoa muutettua en pariin vuoteen muuta syönytkään kuin niitä kiellettyjä asioita. Serkuilla oli aina ollut vapaa herkkuoikeus, heille pulla ja jäätelö eivät ole ongelma. Ap:n kannattaa oikein näkyvästi kieltää lapseltaan kaikki tarjoilu ja ottaa omat lehtikaalit mukaan. Samalla voi kauhistella sitä, miten paljon sokeria porkkanatikuissakin on. [/quote] No ei nyt tarvitse alkaa nipottaa, toisilla sokeri vaikuttaa eri lailla ja toisilla ei tunnu missään. Kohtuus kaikessa. Kyllä kyläillessä voi vähän herkutella mutta sitten kun raja tulee niin kyllä minä äitinä päätän saako lapsi lisää vai ei. Ihan kuin kotonakin. Juhlat ja erikoistilanteet ovat asia erikseen. Lapsilla jatkuva sokerin mättäminen edesauttaa diabeteksen puhkeamista, eikä ole muutenkaan terveellistä.
[/quote]
Harva meistä on kylässä 7 päivänä viikossa. Lisäksi ei ole todettu yhteyttä lapsen syömän sokerin vaan lapsen syömien hiilihydraattien ja diabeteksen puhkeamisen kanssa. Omena on yhtä paha kuin suklaa.
[/quote]
Niin ehkä omena on yhtä paha kuin suklaa sen diabeteksen puhkeamisen kanssa, mutta missään muussa asiassa omena ei todellakaan ole yhtä paha kuin suklaa.
[/
Samaa hiilihydraattia ovat molemmat eli yhtä pahoja.
[/quote]
Suklaassa onkin paljon vitamiineja. Omenan syönti lisää syljen eritystä, jolloin haitalliset bakteerit huuhtoutuvat pois ja hampaat suojautuvat plakkia ja värjäytymiä vastaan.
Opeta kohtuus. Meillä ei ole koskaan kielletty ja lapsi kyllä on perso herkuille. Osaa kuitenki jättää esim karkkipussin kesken ja laittaa loput talteen, tai ottaa keksin tai pari ja syö rauhassa ahmimatta.
Ei olla pidetty karkkipäiviä eikä vahdittu määriä eikä kielletty, kaupassa voidaan ostaa jotain jos mieli tekee, aina voi ottaa namin jos siltä tuntuu yms. Karkit on tuossa pöydällä näkyvissä ja saatavissa. Ei ongelmaa. Itse taas, karkkipäivälapsena, jouduin lopettamaan karkinsyömisen kokonaan, koska ahmin itselleni sokeriongelmia aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:52"]
En tiedä miksi aloittaja ei voi itse sanoa joko etukäteen tai kahvipöydässä, että lapselle riittää yksi herkku tai että tänään on parempi jättää herkut väliin, kun lapsi on jo syönyt useamman kerran tällä viikolla herkkuja.
[/quote]
No niinhän sanonkin ja joka helvetin lisäherkun jälkeen myös. Kerron, että tässä on nyt viime aikoina aika tavalla herkuteltu. Mutta kun kaikuu kun kuuroille korville. Pakko varmaan sitten repiä lapsen kädestä sinne ujutettu kymmenes suklaakonvehti ja toisesta kädestä se toinen munkki kun ei muuten uskota. Ehkä sen huudon myötä menee perille, en tiedä. Jotenkin älytöntä, että pitäisi poistaa (periaatteessa siis ihan nätisti käyttäytyvä) pikkulapsi ainoana pöydästä kesken muiden kahvittelun sen takia, ettei aikuiset osaa käyttäytyä ja usko kun sanotaan, vaan jatkavat ja jatkavat sitä herkkujen tarjoamista joka kerta kun lapsi keksii niitä pyytää.
Onko pakko vierailla noin paljon? Mä en ainakaan jaksaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:52"]
En tiedä miksi aloittaja ei voi itse sanoa joko etukäteen tai kahvipöydässä, että lapselle riittää yksi herkku tai että tänään on parempi jättää herkut väliin, kun lapsi on jo syönyt useamman kerran tällä viikolla herkkuja.
[/quote]
No niinhän sanonkin ja joka helvetin lisäherkun jälkeen myös. Kerron, että tässä on nyt viime aikoina aika tavalla herkuteltu. Mutta kun kaikuu kun kuuroille korville. Pakko varmaan sitten repiä lapsen kädestä sinne ujutettu kymmenes suklaakonvehti ja toisesta kädestä se toinen munkki kun ei muuten uskota. Ehkä sen huudon myötä menee perille, en tiedä. Jotenkin älytöntä, että pitäisi poistaa (periaatteessa siis ihan nätisti käyttäytyvä) pikkulapsi ainoana pöydästä kesken muiden kahvittelun sen takia, ettei aikuiset osaa käyttäytyä ja usko kun sanotaan, vaan jatkavat ja jatkavat sitä herkkujen tarjoamista joka kerta kun lapsi keksii niitä pyytää.
[/quote]
Mitä jos poistuist lapsen kanssa leikkimään? Nousette pöydästä, kiitätte ja sanotte odottavanne olkkarin puolella, voi siihen vielä päälle pahoitellakun on tullut kyläiltyä tällä viikolla niin että sokerit tursuu korvista. Ei kai ne sitä munkkia sitten enää perässä tuo...
Herkkujen tuputtaminen kannattaa muistaa että jopa pienetkin lapset voivat saada rasvamaksan liiallisesta sokerista.
Aika ihme, ei meillä kyläpaikoissa ole tuollaista. Aika törkeää isäntäväeltä! Sinähän se olet lapsesi huoltaja ja päätät mitä lapsesi saa suuhunsa laittaa. Minä varmaan sanoisin aika tiukastikin näille tuputtajille.
Meillä rajoitetaan herkkuja, mutta silti niitä on aina kaapissa ja saa pienen määrän kun tekee mieli. Lapsi vaan on aivan pohjaton makean suhteen kuten ap:n lapsikin. On myös saman ikäinen ja paino menee jyrkästi plussalla ylöspäin, lasten bmi:n mukaan on hiukan ylipainoinen. Ja meidänkin lapsi osaa kinuta kylässä niitä herkkuja ja syö aivan hulluja määriä. Olen antanut ilomielin poistua pöydästä leikkimään kesken syömisen jos tahtoo, vaikka joidenkin mielestä se on epäkohteliasta. Muuten en kyllä viitsi asiasta tehdä numeroa kylässä kun muita lapsia ei rajoiteta. Kotona ei sitten enää samana päivänä saa herkkuja. Tunnen muuten sellaisiakin aikuisia joilla ei ole herkkuja rajoitettu ja ovat silti hirveän persoja makealle ja vasta aikuisena joutuneet opettelemaan kohtuutta.
meillä vähän sama juttu. kun lapsi haukkaa pullaa, pistää sivuun & päättää että haluaa mielummin jäätelöä niin kohta on jäätelö kädessä! tai keksejä saa ottaa vaikka kymmenen, limsaakin vetää mukitolkulla.. ja miehen isä antoi kerran 1 veelle "pullamössöä", eli kahviin dipattua pullaa! :O
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:08"]
Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut karkkipäivää eikä herkkuja ole mitenkään erityisesti valvottu. Tulos: kumpikaan ei kauheasti välitä makeasta. Viimeksi tänään heitin biojätteeseen kaksi suklaalevyä ja pari pakettia keksejä, päiväykset oli menneet umpeen. Lastemme kavereista nämä karkkipäivä -lapset oli niitä, jotka esim synttärikutsuilla putsasi tarjoilupäydän saman tien.
[/quote]
Tämä on harvinaisen totta. Omassa lapsuudenkodissani oli kova kyttäys herkkujen syönnistä, salaa herkuttelusta rangaistiin tai tuli kova huuto. Karkkipäivät olivat ns. absoluuttisia, namia sai syödä vain juhlapäivinä ja lauantaisin. Siksipä olin itsekin juuri niitä, jotka synttärikutsuilla ja muissa juhlissa ahtoivat mahan täyteen herkkuja kuin söisi niitä viimeistä kertaa. Teini-ikään tullessa ja oman rahan astuessa kuvioihin, alkoikin syntyä epäterveellinen suhde herkkuihin, ja tästä kierteestä en ole vieläkään päässyt yli. Aivan kuin söisin "lapsuuden edestä" kaikkea herkkua. Sen sijaan tuttavani, joilla on lapsina ollut aina jotain herkuteltavaa kaapissa tai vaikkapa olohuoneen pöydällä, osaavat syödä niitä kohtuudella ja harkitusti.
Taustalla on luultavasti ollut äidilläni joku ajatus siitä, etten "tottuisi" syömään herkkuja, mutta tuloksena olikin epäterve suhtautuminen niihin. Tämän vuoksi tekee pahaa katsella äitejä, jotka tiukasti kieltävät lapsiltaan kaiken makean.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:40"]
Ole onnellinen että avaavat kotinsa ja antavat aikaansa sinulle ja penskallesi. Sinun tehtävä on rajoittaa kolmuvuotiastasi, ei luulisi olevan ongelmia siinä. Olisit kiitollinen että jotakin tarjoavat etkä esittäisi vaatimuksia.
[/quote]
Mitä ketjua sinä luet? Ap rajoitaakin, mutta kyläpaikkojen emännät työntää kaksin käsin lisää mössöä lapselle. Ts. kävelevät lapsen äidin kasvatuksen yli!