Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana kyläpaikat ja jatkuva herkkujen tuputtaminen/tarjoilu (lapsen kanssa)
18.03.2015 |
Alkaa mennä hermot kun tekisi mieli näin äitiyslomalla ollessa vierailla ystävien ja sukulaisten luona, mutta herkuille person lapsen (3v.) kanssa se on vaikeaa. Joka paikassa on kahvipöytä kukkuroillaan makeaa ja aina lapselle lyödään pulla/keksejä/kakkupala/jätski ja joku pillimehu käteen. Tottakai lapsi nyt voi vähän maistaa, mutta kun siitä alkaa se tuputtaminen. Lapsi pyytää tietysti toiveikkaasti lisää, minä sanon että nyt riittää ja silti tädit, mummot ja jopa omat ystäväni sanovat, että kyllähän hän nyt vielä voi ottaa, anna nyt hyvänen aika lapsen syödä ja samassa on jo uusi herkku lapsen lautasella. Tätä jatkuu välillä montakin kertaa. Helvetin ärsyttävää. Ja toisaalta vieressä sitten toinen lapsi saa lisää, joten onhan se lapsesta epäreilua jos sääntö koskee vain häntä. Eihän hän pienenä ja hetkessä elävänä vielä tajua, että sille toiselle tämä on ehkä viikon ainoa herkkupäivä.
Asia olisi ihan ok jos kyseessä olisi poikkeustilanne. Mutta kun me käymme kylässä usein 2-3x viikossa eri paikoissa, joten kyseessä on ihan oikeasti ongelma kun joka paikassa tulee herkkuöverit. Ei tuon ikäisen kuulu mussuttaa kaksin käsin herkkuja monta kertaa viikossa. Olisi kiva joskus kotonakin jotain herkutella tai leipoa, mutta ei edes viitsi kun sitä makeaa tulee niin paljon muualla.
Lapsi ei ole lihava, mutta toki hiukan pyöreä. Reilusti plussakäyrillä menee paino ja kyllähän sitä massua löytyy. Toivoisin ettei lapsi jo pienenä tottuisi jatkuvaan herkutteluun ja lihoisi kun ruokahalua löytyy vaikka kahden edestä muutenkin. Tuntuu pahalta kun kyläpaikoissa varsinkin iäkkäämpi väki sitten katsoo pahalla silmällä, että vahtaanko lapsen painoa kun kiellän jne. No en vahtaa, en vain halua että oppii enää enempää sokerihiireksi. Enkä haluaisi tehdä asiasta enkä varsinkaan painosta mitään numeroa lapsen kuullen.
Mutta pliis aikuiset, kunnioittakaa lapsen vanhemman mielipidettä ja lasta koskevia sääntöjä. Älkää kumotko omin luvin vanhemman sanomisia varsinkaan lasten edessä. Muuten vain opetatte lapselle, että kylässä kannattaakin kinua ja kokeilla kaikkia rajoja. Ymmärrän, että haluatte hemmotella lasta ja olla "kiva mummi/täti", mutta tällä meiningillä vierailuista tulee tosi rasittavia nyt ja jatkossa.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:52"]
En tiedä miksi aloittaja ei voi itse sanoa joko etukäteen tai kahvipöydässä, että lapselle riittää yksi herkku tai että tänään on parempi jättää herkut väliin, kun lapsi on jo syönyt useamman kerran tällä viikolla herkkuja.
[/quote]
No niinhän sanonkin ja joka helvetin lisäherkun jälkeen myös. Kerron, että tässä on nyt viime aikoina aika tavalla herkuteltu. Mutta kun kaikuu kun kuuroille korville. Pakko varmaan sitten repiä lapsen kädestä sinne ujutettu kymmenes suklaakonvehti ja toisesta kädestä se toinen munkki kun ei muuten uskota. Ehkä sen huudon myötä menee perille, en tiedä. Jotenkin älytöntä, että pitäisi poistaa (periaatteessa siis ihan nätisti käyttäytyvä) pikkulapsi ainoana pöydästä kesken muiden kahvittelun sen takia, ettei aikuiset osaa käyttäytyä ja usko kun sanotaan, vaan jatkavat ja jatkavat sitä herkkujen tarjoamista joka kerta kun lapsi keksii niitä pyytää.
[/quote]
Mitä jos poistuist lapsen kanssa leikkimään? Nousette pöydästä, kiitätte ja sanotte odottavanne olkkarin puolella, voi siihen vielä päälle pahoitellakun on tullut kyläiltyä tällä viikolla niin että sokerit tursuu korvista. Ei kai ne sitä munkkia sitten enää perässä tuo...
[/quote]
Ette voi tosissanne yläpeukuttaa? Että äiti ja lapsi ennemmin pois sosiaalisesta seurustelutilanteesta kuin herkkujen tuputtamisen lopettaminen ja luottaminen siihen että äiti osaa parhaiten lapsensa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:01"] [quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:52"] En tiedä miksi aloittaja ei voi itse sanoa joko etukäteen tai kahvipöydässä, että lapselle riittää yksi herkku tai että tänään on parempi jättää herkut väliin, kun lapsi on jo syönyt useamman kerran tällä viikolla herkkuja. [/quote] No niinhän sanonkin ja joka helvetin lisäherkun jälkeen myös. Kerron, että tässä on nyt viime aikoina aika tavalla herkuteltu. Mutta kun kaikuu kun kuuroille korville. Pakko varmaan sitten repiä lapsen kädestä sinne ujutettu kymmenes suklaakonvehti ja toisesta kädestä se toinen munkki kun ei muuten uskota. Ehkä sen huudon myötä menee perille, en tiedä. Jotenkin älytöntä, että pitäisi poistaa (periaatteessa siis ihan nätisti käyttäytyvä) pikkulapsi ainoana pöydästä kesken muiden kahvittelun sen takia, ettei aikuiset osaa käyttäytyä ja usko kun sanotaan, vaan jatkavat ja jatkavat sitä herkkujen tarjoamista joka kerta kun lapsi keksii niitä pyytää. [/quote] Mitä jos poistuist lapsen kanssa leikkimään? Nousette pöydästä, kiitätte ja sanotte odottavanne olkkarin puolella, voi siihen vielä päälle pahoitellakun on tullut kyläiltyä tällä viikolla niin että sokerit tursuu korvista. Ei kai ne sitä munkkia sitten enää perässä tuo... [/quote] Ette voi tosissanne yläpeukuttaa? Että äiti ja lapsi ennemmin pois sosiaalisesta seurustelutilanteesta kuin herkkujen tuputtamisen lopettaminen ja luottaminen siihen että äiti osaa parhaiten lapsensa kasvattaa.
[/quote]
No jos ne toiset ei lakkaa tuputtamasta, niin jotenkin se raja on vedettävä? Pitäisikö äidin vetää tuosta yhden kerran kilarit ja lähteä kahvipöydästä kiljuen kotiin vai olisiko tuo hellävaraisempi poistuminen vielä kokeiltava kun toistuvat pyynnöt ei tavoita viestin vastaanottajaa?
Olen täysin samoilla linjoilla ap:n kanssa ja kaikesta aivan samaa mieltä, mitä olet ketjuun kirjoittanut. Meillä on ollut sama tilanne, tosin lapsi -12 käyrällä, mutta ollut syntymästä asti, mutten silti lihottaisi sokerilla. En käsitä yhtään, eikö ihmkset tajua, mikä myrky sokeri on ihmiselle. Ihminen ei tarvi ruokosokeria elimistöönsä yhtään kidettäkään, sitä syödään ainoastaan maun vuoksi, mutta mitä tuhoa se elimistössä tekeekään! Sitten voivotellaan diabeteksesta, sydänvaivoista ja lihavuudesta, vedetäön toisella kädellä sokeria ja vuoroon toisella kädellä kolesterolilääkettä ja nitroja ja vähän pullaa perään. Jos joku fiksu äiti ei halua lastaan sokerikoukkuun ja haluaa opettaa kohtuusyömistä ja pöytätapoja, niin läskit mätisäkkitädit tuputtavat lapselle berliininmunkkia ja karkkia, jopa salaa. Nämä tädit voivat sitten mennä katsomaan 40 vuoden päästä, kun sokerimössöksi kasvanut aikuinen makaa sairaalassa diabeteksen, sydänleikkauksen tai syövän takia. Ihmisillä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä sokerin haitoista. Katsokaapa vanhoja valokuvia, kuinka monta ihmistä niissä oli lihavia ja katsokaapa uusimpia sukukuvianne, nikn eron näkee kyllä. Ja tämä uusi sukupolvikin pitää sitten syöttää sairaiksi aikuisiksi ja opettaa äidin vastustuksesta huolimatta tappavat elintavat.
Lähipiirissä on paljon äitejä, jotka ovat samaa mieltä kanssani, että vierailuilla ei tarjota makeaa. Sitten on näitä, jotka tunkevat itse lapsensa täyteen sokeria ja nämä kyläpaikat, jossa vedetään äidiltä matto alta ja annetaan jopa salaa. Minä olen lopettanut lapsen kanssa parissa tuollaisessa paikassa käymisen. Toki olisi kiva kyläillä, mutta isäntäväeltä on niin törkeää käytöstä, että en mene enää.
Eilen näin metrossa todella ison jalihavan äidin, jolle pelkkä kävely tuotti selvästi vaikeuksia, hän oli n. 6v pojan ja vaunuissa istuvanpienemmän tytön kanssa. Hän itse joi sokerista jaffaa suoraan pullosta, antoi pojalleen välillä ja juotti pienelle n. 1v tytöllekin sitä. Todella oksettavaa. Poika oli jo selvästi lihava. Lisäksi pojalla olk monta pääsiäismunasta saatua lelua kösissään, joten niitäkin oli mätetty. Äiti sanoi pojalleen, että "iskälle ei sitten mennä kertomaan umpia ja mampia kotona", mietin syöttääkö isältä salaa lapsille tuollaist paskaa. Itse äiti oli sen näköinen, että elinvuosia on jo keskivertoa vöhemmän, ellei nopeasti tee elämöntapamuutosta, liekö sekään enää auttaisi.
Minä olin sellainen lapsi,jonka äiti ei kieltänyt muiden antamia herkkuja ja joka osti myös itse lapsille paljon herkkuja.Lopulta tottakai kyllästyin ja tulin terveystietoiseksi yläasteella,jätin niitä paljon vähemmälle,limsan tiputin kokonaan pois ja nykyisin herkuttelen Suht harvoin ja aina vaan oikeasti hyvillä herkuilla. Minua surettaa Se,että oma äiti antoi minun pilata omaa terveyttäni kun söin niitä.valkoinen jalostettu sokeri on myrkkyä kehittyvälle lapselle,tästähän on tullut nyt enemmän tutkimustietoa nykyisin.Harmittaa miten paljon olen syönyt säilöntäaineita,väriaineita,sokeria..Älyttömät määrät. Nyt päälle kakskymppisenä onneksi osaa itse päättää mitä syö ja mitä ei.
Hyvä ap kun olet tiukkana!Herkkupäivä saa olla,mutta ei jatkuvasti eikä niin että lapsen energian saanti koostuu suurimmaksi osaksi niistä.Sinun pitää vaan oikeasti olla tiukempi noille tuputtaville ihmisille ja laittaa lapsi vaikka suoraan leikkimään.Toinen vaihtoehto on että kutsukaa te kylään,silloin voitte paremmin määrätä mitä lapsenne syö.
Toi on kyllä tosi inhottavaa. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen katsonut kauhulla, miten vanhempani tyrkyttävät sokeria sisarusteni lapsille, saavat vartissa saman määrän sokeria kuin itse syön vuodessa. Sama anoppilassa, kauhea tyrkytys aina kun "kyllähän ne lapsetkin hyvästä pitävät". Ärsyttävää, että lapsille opetetaan tuollainen ahmimisen malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:59"]Opeta kohtuus. Meillä ei ole koskaan kielletty ja lapsi kyllä on perso herkuille. Osaa kuitenki jättää esim karkkipussin kesken ja laittaa loput talteen, tai ottaa keksin tai pari ja syö rauhassa ahmimatta.
Ei olla pidetty karkkipäiviä eikä vahdittu määriä eikä kielletty, kaupassa voidaan ostaa jotain jos mieli tekee, aina voi ottaa namin jos siltä tuntuu yms. Karkit on tuossa pöydällä näkyvissä ja saatavissa. Ei ongelmaa. Itse taas, karkkipäivälapsena, jouduin lopettamaan karkinsyömisen kokonaan, koska ahmin itselleni sokeriongelmia aikanaan.
[/quote]
Mulla sama, sairastuin vieläpä syömishäiriöön. Vanhemmat pitivät tiukasti kiinni siitä, että lauantai on karkkipäivä ja muina päivinä ei palaakaan suklaata. Totuttauduin siihen, että lauantaisin on pakko syödä karkkia myös varmuuden vuoksi ja paljon. Olisihan se nyt kamalaa jos maanantaina tekisikin mieli karkkia, kaduttaisi jos en lauantaina olisi syönyt. Söin kotoa muutettuani aina herkkupäivinä varmuuden vuoksi kunnon överit, että selviäisin taas viikon ilman herkkuja. Sairastuin lopulta bulimiaan. Nykyään ostan herkkuja silloin kun huvittaa, kuuntelen itseäni. Aion tulevaisuudessa (jos saan lapsia) opettaa heidät myös syömään silloin kun huvittaa. Toki raja pitää johonkin vetää, mutta en todellakaan enää usko kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin.
Ei tulis mieleenkään tuputtaa lisää, eikä etenkään jos vanhempi on sanonut että nyt riittää! Voisitko läheisimmille kertoa pulmasta, ei mulle ainakaan olis ongelma tarjota vaikka leipää, maitoa ja hedelmiä :) Makeat tarjottavat on vaan tapa, etenkin kun ei kyläillä usein kahvittelun merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt samaan ongelmaan. Oma lapsi on todella herkkä sokerille, heiluu yömyöhälle eikä käy nukkumaan jos on syönyt sokeripitoisempaa kuin yleensä. Eniten kuitenkin korpeaa appivanhemmat jotka kielloista huolimatta tuputtavat herkkuja lapselle jolta ne on juuri hetkeä aiemmin kielletty. Viimeisin oli tällainen: Lapsi oli lyönyt ja purrut minua, käynyt jäähyllä ja jatkanut tuhmaa käytöstä. Kielsin herkut tällä perusteella, en palkitse huonoa käytöstä herkuilla-tietenkään! No, appi sitten väittelee ja inttää, et kohta syödään jäätelöä. Sanoin monta kertaa ettei lapsi nyt syö sitä jäätelöä, ja aina vaan sama levy päällä apella. Oli vain pakko lähteä tilanteesta pois, karjuva lapsi kainalossa kotiin rauhoittumaan. Ei mulla ole herkkuja vastaan mitään kunhan pidetään kohtuus kaikessa ja uskotaan myös meitä vanhempia.
En osaa lainata, mut se lista on raideri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oliskohan ap:n vain vähennettävä kyläilyjen määrää ainakin niissä paikoissa joissa tuputetaan. Ei kai koko tuttavapiiri sellaisia ole? Ja kutsuttava tuputtajat omaan kotiinsa jossa laittaa kahvipöytään tarjolle vain suolaisia tarjottavia. Näin mielestäni ongelma on ratkaistu!
Miksi ihmeessä kyläilet niin paljon, kun se on noin vaikeaa.
Ja aika tomppeleita tuttavia sulla. Ei meidän lapsille missään kyläpaikassa tuputeta ylettömästi. Ehkä en anna kävellä ylitseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi olisi halunnut antaa herkkuja heti, kun poika oli yksivuotias. Me emme olleet antaneet silloin vielä mitään herkkuja. Nyt poika puolitoistavuotias ja edelleen saa jankata samasta asiasta anopin kanssa. Nyt poika saa jo pieniä määriä herkkuja todella harvoin, mutta anopin mielestä ainakin kaksi lettua pitää antaa jne. , kun me vanhemmat olemme suostuneet puolikkaaseen lettuun. Todella, todella ärsyttävää! Jankataan tästä joka ikinen kerta, kun nähdään ja kahvipöytään kutsu kajahtaa. No eipä ole ollut lapsi pahemmin siellä hoidossa tämän takia. Ja nyt siis oikeasti puhun tyrkyttämisestä. Lapsen suuhun tungetaan herkkua herkun perään vaikka suu olisi vielä täynnä ja lapsi alkaa yökkimään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 15:56"]Meillä anoppi olisi halunnut antaa herkkuja heti, kun poika oli yksivuotias. Me emme olleet antaneet silloin vielä mitään herkkuja. Nyt poika puolitoistavuotias ja edelleen saa jankata samasta asiasta anopin kanssa. Nyt poika saa jo pieniä määriä herkkuja todella harvoin, mutta anopin mielestä ainakin kaksi lettua pitää antaa jne. , kun me vanhemmat olemme suostuneet puolikkaaseen lettuun. Todella, todella ärsyttävää! Jankataan tästä joka ikinen kerta, kun nähdään ja kahvipöytään kutsu kajahtaa. No eipä ole ollut lapsi pahemmin siellä hoidossa tämän takia. Ja nyt siis oikeasti puhun tyrkyttämisestä. Lapsen suuhun tungetaan herkkua herkun perään vaikka suu olisi vielä täynnä ja lapsi alkaa yökkimään.
[/quote]
Mistä tuollainen porsastelu johtuu? Mitä tyydytystä siitä saa kun lapsen suu on täynnä pullaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:08"]Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut karkkipäivää eikä herkkuja ole mitenkään erityisesti valvottu. Tulos: kumpikaan ei kauheasti välitä makeasta. Viimeksi tänään heitin biojätteeseen kaksi suklaalevyä ja pari pakettia keksejä, päiväykset oli menneet umpeen. Lastemme kavereista nämä karkkipäivä -lapset oli niitä, jotka esim synttärikutsuilla putsasi tarjoilupäydän saman tien.
[/quote]
Mulla ei koskaan ole ollut karkkipäivää ja olen aina saanut syödä herkkuja rajoittamattomasti. Tulos: olen ollut lapsesta asti ylipainoinen, vielä yli kolmekymppisenä olen sokerikoukussa niin pahasti että kun koen iloa, surua, ahdistusta tai helpotusta ostan herkkuja. Laihdutettu on monesti, mutta aina sokeri vie mua miten haluaa.
Lapsillani ei ole ollenkaan karkkipäivää, syntymäpäivillä saa nykyään jo ottaa mitä haluaa ovat 4v ja 7v.
7v on ollut aina makean perään, on hoikka. 4v ei tykkää makeista herkuista, on ylipainoinen.
Ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:08"]
Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut karkkipäivää eikä herkkuja ole mitenkään erityisesti valvottu. Tulos: kumpikaan ei kauheasti välitä makeasta. Viimeksi tänään heitin biojätteeseen kaksi suklaalevyä ja pari pakettia keksejä, päiväykset oli menneet umpeen. Lastemme kavereista nämä karkkipäivä -lapset oli niitä, jotka esim synttärikutsuilla putsasi tarjoilupäydän saman tien.
[/quote]
Meillä on sama tilanne. Makea ei ole erityisesti kiinnostanut, kun sitä on ollut riittävästi tarjolla. Ei meilläkään mitenkään älyttömästi herkkuja ole syöty. Muttei myöskään karkki/herkkupäiviä ole ollut
[/quote]
Sama täällä:) Hyvä esimerkki oli 9v synttäritarjoilut, päivänsankari halusi: vihannestikkuja ja itsetehdyn hedelmäsalaatin. Ei kakkua, ei karkkia ei jätskiä. Kaakaota laitettiin sit juomaksi esille, sekin enemmän mun ehdotuksena kuin päivänsankarin itsensä.
[/quote]
no toi ei olen normaalia. Ihme pikku anorektikko.
Minä en menisi tuollaisiin kyläpaikkoihin, max kerran viikossa ja laittaisin itse lapsen lautaselle vähän jotain, veisin viinirypäleitä mukanani.
Jokaisella perheellä on omat tavat, meillä syödään terveellisesti ja piste! Turha totuttaa lasta moskan syömiseen.
Minulle ei tulisi mieleenkään hyppiä toisen äiden varpaille. Jos hän haluaa, ettei lapselle anneta makeaa tai sanoo, että nyt riittää, silloin se riittää. Sen sijaan se on äidin oma ongelma, jos lapsi siitä suuttuu, jos muut vielä saavat herkkuja syödä - hänen rajoituksensa ovat yksin hänen, ei toisten lapsien. Minä en nykyään tarjoa kuin teetä ja omenalohkoja eräälle tuttavaperheelle, kun heillä on nyt pannassa niin sokerit, lihat kuin viljatkin (ei allergiaa), ja tämä on meille ihan OK, paitsi silloin, kun eivät ymmärrä jo lähteä, vaikka meillä olisi jo ruoka-aika. Auta armias sitä saarnaa minkä tämä äiti pitää jos mies siinä alkaa voileipää tekemään. "Viljaa, hyi! Kinkkua, hyi! Ette te voi tuollasia myrkkyjä syödä ja lapsillekin syöttää!" Minusta erityisruokavaliot ja rajoitukset ym. ovat ihan OK niin kauan, kuin ne koskevat vain tätä yhtä perhettä, eikä samalla puututa muiden tapoihin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:08"]
Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut karkkipäivää eikä herkkuja ole mitenkään erityisesti valvottu. Tulos: kumpikaan ei kauheasti välitä makeasta. Viimeksi tänään heitin biojätteeseen kaksi suklaalevyä ja pari pakettia keksejä, päiväykset oli menneet umpeen. Lastemme kavereista nämä karkkipäivä -lapset oli niitä, jotka esim synttärikutsuilla putsasi tarjoilupäydän saman tien.
[/quote]
Meillä on sama tilanne. Makea ei ole erityisesti kiinnostanut, kun sitä on ollut riittävästi tarjolla. Ei meilläkään mitenkään älyttömästi herkkuja ole syöty. Muttei myöskään karkki/herkkupäiviä ole ollut
[/quote]
Sama täällä:) Hyvä esimerkki oli 9v synttäritarjoilut, päivänsankari halusi: vihannestikkuja ja itsetehdyn hedelmäsalaatin. Ei kakkua, ei karkkia ei jätskiä. Kaakaota laitettiin sit juomaksi esille, sekin enemmän mun ehdotuksena kuin päivänsankarin itsensä.
[/quote]
no toi ei olen normaalia. Ihme pikku anorektikko.
[/quote]
Joo kyllä kermakakkua ja kokista sietäisi olla.
Meillä myös pari tällaista kyläpaikkaa, joissa tyrkytetään makeaa kuin olisi viimeinen mahdollisuus pistää suu makeaksi ja eivät ota kuuleviin korviinsa kun sanomme, että nyt on herkut tältä erää syöty. Tarjotaan vielä tätä ja tätä, eikö lapsi sentään mehujään voi vielä ottaa jne. Koskaan ei kelpaa yksi lautasellinen vanukasta, pitäisi aina tunkea eteen toinen. Siis kaiken muun sokerimössön päälle. Eniten silti ärsyttää periaatteen vuoksi, toisen aikuisen tulisi tukea lapsen kasvatuksessa eikä mitätöidä vanhempien kasvattamista ja sääntöjä minkä ehtivät.