Imettämisestä utelu ihmetyttää

Mua ei haittaa kysely, mitä nyt pidemmän päälle on ruvennut tympimään se kyselijöiden negatiivinen asenne kun imetän kohta vuoden ikäistä lastani. Ja kieltämättä vähän omituista kun appiukko kyselee maidon riittävyydestä ja lässyttää lapsenlapselleen että se on hyvä ku saat tissimammaa :D

Ei yllätä. Suuri osa naisista on melkoisia ääliöitä, ja ääliöstä tulee äitiydyttyään tai saadessaan vauvakuumeen vielä aiempaakin ääliömpi. Rajat? Mitä ne on? Toise yksityisyyden kunnioittaminen? Mitä se on?

Oma isoäitini fiilisteli kun imetin lastani 2-vuotiaaksi. Kaikki muut (miestä ja sisaruksiani lukuunottamatta) ottivat kovastikin kantaa asiaan. 

Samaa mietin silloin kuin ap että mitä se ketään liikuttaa että imettääkö, osittais imettääkö vai ei imetä.

Mulla taas ihan toisin päin. Miehen äiti ja mummut tuputtamassa kokoajan lisämaitoa ja tarjoutuvat ostamaan korviketta kaupasta, ovat ehdottaneet myös joka kerta kiinteiden alottamista siitä lähtien kun vauva ollut kuukauden vanha, vihjailevat myös ettei vauva kasvaisi tarpeeksi. Olen miljoona kertaa sanonut että multa tulee kyllä maitoa ihan tarpeeksi ja neuvolassa vauva joka kerta ihan normaalipainoinen.

Jotenkin ihan käsittämätöntä käytöstä ja hermo menee jo kun ajettelen :D imetys on kuitenkin jokaisen äidin ja vauvan henkilökohtainen asia, siihen on turha muiden puuttua!

En kyllä kovin korkealle arvosta naista, joka pitää meteliä itsestään mahtavana maidontuottajana. Lehmätkin osaavat olla fiksummin. ;)

Muistan että itse ihmettelin samaa! Lähes ventovieraat ihmiset kyselivät: tuleeko maitoa? Voi helvetti, niitä siis kiinnosti mun tissien "toimivuus"! No sitten kun imetin 2 v, niin sitten se olikin jotenkin outoa: et kai sinä enää imetä..oho, vieläkö imetät..kohta poikas vaan huutelee, että äitiiii, anna tissiääää! Meinaatko kouluun asti imettää, hehheh. Eli imettää pitää, mutta vaan sen verran aikaa kun se on muiden mielestä oikein, eli max.vuosi.

Muakin on aina vituttanut imetyskyselyt. Imetin lasta lähes puoltoistavuotiaaksi ja jo viikon ikäiselle vauvalle olivat sukulaiseni tuputtamassa vettä(!?). Minua moitittiin lapsentahtisesta imetyksestä sekä pari omanikäistä tuttavaani naureskelivat minulle ja imetykselle, yrittivät saada minua kuulostamaan jotenkin vähä-älyiseltä täysimetyksen vuoksi.
Voisin kuvitella että korviketta antava joutuu kuuntelemaan vielä enemmän paskaa imetyksen/imettämättömyyden tiimoilta.
En voi käsittää miten se kutittaa kenenkään persettä jos toinen imettää tai on imettämättä. Ainoat asianosaiset ovat äiti ja lapsi, muiden pitäisi ymmärtää pitää pää kiinni. Älytöntä että joku ei sitä itse tajua.

Minuakin on alkanut ärsyttää kun oman äidin ja mummojen on joka kerta kysyttävä "onko maito riittänyt??". Ja sitten tosiaan alkaa ne tarinat kuinka hän antoi lapselle velliä sen ja sen ikäisenä ja kuinka jossain lehdessä luki, että alkoholiton olut voi auttaa maidon tuloon. Ja tosiaan 3 kk vauvamme kasvaa todella hyvin rintamaidolla, mutta on näiden äiti-ihmisten mielestä vauva on niin isokokoinen, ettei maito voi riittää. Mutta sillä maidollahan vauva on kasvanut tämän kokoiseksi :D Ja sitten kun syötän lasta niin aina pitää kommentoida ettei sillä voi olla nälkä kun vasta äsken söi..huoh, missä menee yksityisyyden rajat?

Viimeksi viikonloppuna myös yhden tuttavaperheen äiti kyseli ollaanko jo alettu syödä kiinteitä..

Minäkään en ymmärrä yhtään näitä imetyskyselijöitä. Imetys on niitä asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. Vauva-aika on muutenkin niin herkkää aikaa, ettei siihen tarvita pätijöitä ja tuomitsijoita, jos lapsi kuitenkain saa ruokaa, kasvaa ja kehittyy.

Mutta, onhan paljon ihmisiä joilta puuttuu sellainen ymmärrys hienovaraisesta käytöksestä. Heidän mielestään kaikesta saa keskustella, tai siis he saavat. Imetysihmettelijöiden kanssa samaan kastiin kuuluvat nämä reippailijat, jotka joka sukujuhlissa voivat iloisesti todeta, suureen ääneen, kuka on lihonut ja kuka laihtunut, kenellä alkanut kalju jo pilkottaa ja kukas on muuten vaan kulahtanut. Meneehän se toisen ihmisen tissienkin ällistely siinä samassa. :D

Multa on jopa puolituttu kysynyt ruokakaupassa että miten on imetys lähtenyt sujumaan, onko kännit kestäneet vai käytänkö rintakumia?

Ei kännit vaan nännit..

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 10:21"]

Multa on jopa puolituttu kysynyt ruokakaupassa että miten on imetys lähtenyt sujumaan, onko kännit kestäneet vai käytänkö rintakumia?

[/quote]

Kännit...:) siis tajuan kyllä typon,  mutta mulle ois siinä imetysräpellyksessä kestokännit kelvanneet, oli niin mieli maassa ja tunne siitä että ei tämä onnistu ja olen surkea äiti.

Samoja kokemuksia täällä. Olin 2kk vanhan vauvani kanssa lenkillä, kun vastaan tuli naapurin rouva, jonka kanssa en koskaan ollut vaihtanut sanaakaan (ei oltu asuttu alueella vielä kovin kauaa). Naapuri siinä sitten ihastelemaan vauvaa ja kyseli perinteiset "minkä ikäinen, tyttö/poika", jonka jälkeen sitten kysyi, että "Imetätkös, onko maito riittänyt"? Kun vastasin, että imetän, niin naapuri alkoi "kehumaan" minua. Tuli vähän sellainen olo kuin olisin koira tai lapsi, joka on tehnyt jonkin hienon tempun..

Eräs toinen, hieman vieraampi tuttava taas tokaisi juuri hetki sitten minulle keskustelun lomassa, että "Ai mitä, vieläkö sinä imetät?", vaikka vauva on vasta 8,5kk. Minusta toisen imetyksen utelu on aika mautonta ja tyylitöntä. En minäkään keneltäkään ala vaikka kahvipöydässä tai kaupassa udella, että "Hei, tuleeks sulta kakka ihan normaalisti joka päivä vai onko ummetusta tai ripulia? No, hyvin tehty, onpa hienoa, että jotkut vielä kakkaa nykyaikana ihan normaalisti." Minusta se olisi vähän sama asia, ihan yhtä mautonta.

Ensimmäinen lapsi oli parin kuukauden kun mieheni seuraksi lähdin hänen ystävänsä pikkuveljen 18v kahveille. Taustatietoina; Olin synnytyksestä pitkään ihan sekaisin ja kipeä. Eppari repesi auki ja alapäässäni oli ylimääräinen reikä, lääkäritkin kauhistelivat olotilaani. Määräsivät "tappo" antibioottikuurin joka lopetti imetyksen seinään. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin ihmisten ilmoille.
Kuitenkin. Istuimme kylässä kahvipöytään ja tuntematon nainen kirjaimellisesti vei vauvani sylistäni että äiti saa rauhassa syödä. Vauva rupesi tietenkin huutamaan ja tämä akka lähti vain äkkiä pois näköpiiristäni. Rupesi ahdistamaan aivan kauheasti ja samalla täysin tuntematon rupesi tenttaamaan imetyksestä. Vastasin kohteliaasti että en imetä, ja siitäkös alkoi kyselyt että miksi et miksietmiksiet. Vastasin että en halua puhua aiheesta, ja tämä akka isoon ääneen alkoi voivottelemaan että on se kumma kun nämä nykynuoret eivät voi asiasta keskustella. Minä istuin itkukurkussa pöydässä ja sanoin ettei kyse ole siitä, tämä on yksityinen asia ja ei sovi ruokapöytään. Olisi tieten pitänyt kailottaa kurkkusuorana pillun repeämistä ja uudelleen repeämisistä että olisi tyytyväinen. Saatana kun vieläkin pistää vihaksi. Jopa naisen teini-ikäinen tytär käski tämän olla hiljaa, kiitos hänelle. :)

Eli en ole yksin! Huh! Mua on jotenkin paheksuttu, kun en enää imetä. En ole jaksanut selittää, että sairaalaan joutuminen, kun vauva oli ihan pieni vaikutti imettämiseen. Ei kuulu niille. Paheksukoot rauhassa. :)

ap

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 10:40"]Ensimmäinen lapsi oli parin kuukauden kun mieheni seuraksi lähdin hänen ystävänsä pikkuveljen 18v kahveille. Taustatietoina; Olin synnytyksestä pitkään ihan sekaisin ja kipeä. Eppari repesi auki ja alapäässäni oli ylimääräinen reikä, lääkäritkin kauhistelivat olotilaani. Määräsivät "tappo" antibioottikuurin joka lopetti imetyksen seinään. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin ihmisten ilmoille.
Kuitenkin. Istuimme kylässä kahvipöytään ja tuntematon nainen kirjaimellisesti vei vauvani sylistäni että äiti saa rauhassa syödä. Vauva rupesi tietenkin huutamaan ja tämä akka lähti vain äkkiä pois näköpiiristäni. Rupesi ahdistamaan aivan kauheasti ja samalla täysin tuntematon rupesi tenttaamaan imetyksestä. Vastasin kohteliaasti että en imetä, ja siitäkös alkoi kyselyt että miksi et miksietmiksiet. Vastasin että en halua puhua aiheesta, ja tämä akka isoon ääneen alkoi voivottelemaan että on se kumma kun nämä nykynuoret eivät voi asiasta keskustella. Minä istuin itkukurkussa pöydässä ja sanoin ettei kyse ole siitä, tämä on yksityinen asia ja ei sovi ruokapöytään. Olisi tieten pitänyt kailottaa kurkkusuorana pillun repeämistä ja uudelleen repeämisistä että olisi tyytyväinen. Saatana kun vieläkin pistää vihaksi. Jopa naisen teini-ikäinen tytär käski tämän olla hiljaa, kiitos hänelle. :)
[/quote]
Mä en muuten oo tähän päivään mennessä ymmärtänyt tota että viedään vauva sylistä että 'äiti saa syödä'. En mä ainakaan saa syötyä kun vauva huutaa toisen sylissä, paremmin söisin kun vauva olisi omassa sylissäni hiljaa. Sitten kun hetken huutoa kuunneltua käyn hakemassa vauvan takasin niin sitä ei anneta? Ehkä olen yliherkkä vauva-aikani mutta kyllä mun mielestä ihmiset osaa vauvojen ja äitien suhteen käyttäytyä melko tahdittomasti.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 10:40"]

Ensimmäinen lapsi oli parin kuukauden kun mieheni seuraksi lähdin hänen ystävänsä pikkuveljen 18v kahveille. Taustatietoina; Olin synnytyksestä pitkään ihan sekaisin ja kipeä. Eppari repesi auki ja alapäässäni oli ylimääräinen reikä, lääkäritkin kauhistelivat olotilaani. Määräsivät "tappo" antibioottikuurin joka lopetti imetyksen seinään. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin ihmisten ilmoille. Kuitenkin. Istuimme kylässä kahvipöytään ja tuntematon nainen kirjaimellisesti vei vauvani sylistäni että äiti saa rauhassa syödä. Vauva rupesi tietenkin huutamaan ja tämä akka lähti vain äkkiä pois näköpiiristäni. Rupesi ahdistamaan aivan kauheasti ja samalla täysin tuntematon rupesi tenttaamaan imetyksestä. Vastasin kohteliaasti että en imetä, ja siitäkös alkoi kyselyt että miksi et miksietmiksiet. Vastasin että en halua puhua aiheesta, ja tämä akka isoon ääneen alkoi voivottelemaan että on se kumma kun nämä nykynuoret eivät voi asiasta keskustella. Minä istuin itkukurkussa pöydässä ja sanoin ettei kyse ole siitä, tämä on yksityinen asia ja ei sovi ruokapöytään. Olisi tieten pitänyt kailottaa kurkkusuorana pillun repeämistä ja uudelleen repeämisistä että olisi tyytyväinen. Saatana kun vieläkin pistää vihaksi. Jopa naisen teini-ikäinen tytär käski tämän olla hiljaa, kiitos hänelle. :)

[/quote]

Voi sua. :( Itse en voi imettää, ihan synnynnäisestä ominaisuudesta johtuen. Sitä nyt ei ehkä halua keskustella muiden ihmisten kanssa tällaisista asioista, mutta aina välistä joku halusi kysyä miksi en imetä, ja aijjaa, tällainen vaiva, ittekös keksit, enpä ole koskaan kuullutkaan, vai ihan lääkärissä kävit, no lääkärithän sanoo kaikenlaista...sitä ihmisten junttiutta ei voi käsittää ennen kuin sen omin korvin kuulee. Kun vaan toivois, että voisitko vaan olla siinä hiljaa, mutta ei, toinen ei vaan tajua sulkea suutaan.

Minulle appiukko totesi vauvan ollessa 4 kuukautta että eikös se olisi jo aika vierottaa tissistä ja niinhän se on että mitä pikemmin sitä parempi vai mitä. Ärsytti kun täysimetys ei onnistunit kovasta yrityksestä huolimatta ja osittaisimetyskin oli yhtä taistelua. Nyt vauva on melkein 8 kuukautta enkä enää imetä niin varmisteli että saahan vauva iltamaidonkin makuuhuoneessa varmasti pullosta, kun oli nähnyt että päivällä saa ainoastaan korviketta. Voi helvetti.

Tämä on näitä nykyajan ongelmia naisilla. Keisarileikkauksen saa ihan vaan pyytämällä ettei pimppi vaan mene pilalle siitä yhdestä ja imettää ei tarvitse kun ruokaa riittää ja tissitkin varmaan menee siitä pilalle.

What ever happened to "breast is best"? Itse olisin kysynyt imetätkö miestä koskaan mutta niitä imetetään nykyään vissiin vielä vähemmän vaikka nälkä se voi olla miehelläkin.

No mä liikuin paljon vauvan kanssa kun hän oli ihan pieni, oli kesävauva ja musta tuntui että tulen mökkihöperöksi ellen käy jossain päivittäin. Ihan ventovieraat kyselivät bussissa, kauppakeskuksissa ym. että miten on vauvan kanssa mennyt, riittääkö maito, oletko toipunut hyvin jne. :D Ihan hullua, ikäänkuin alkaisin bussissa tilittää ventovieraalle että onhan tämä ihan helvettiä kun vauvalla on koliikki enkä saa nukuttua, imetys ei suju ja mulla on alapää muusina ja jäätävät pukamatkin vielä. :D wtf