Suomen paras presidentti ?

Sauli Niinistöllä on uskomaton elämänviisaus ja -kokemus. 

Hänen ulosantinsa on rauhallista ja selkeää ja hän puhuu hyvin harkitusti ja viisaasti. 

Kannattaa kuunnella tarkasti ja ottaa neuvoista vaarin!

Risto Ryti. Joutui miltei mahdottoman eteen. Niinistökin menettelee.

Ryti ehdottomasti. Kekkonen on hyvä kakkonen, mutta Ryti menee ohi henkilökohtaisen uhrautumisensa vuoksi.

On muutama hyvä ja pari onnetonta kuten Koivisto ja Halonen.  Koivisto panttasi tukeaan etenkin Viron itsenäisyydelle.  Oli kyllä tarkka kirstunvartija.  Halosen takana kaikki naiset ja sateenkaariyhteisö. Yhden aatteen kannattajia.  Ei muualla arvostettu.  Putin piti sylikoiranaan. 

Kekkonen, viimeinen isänmaallinen pressa ja todellinen johtaja.

Ajatelkaas jos Marinista oikeasti tulisi pressa ja pettäisi puolisoaan samaan tahtiin kun tämän kisan ykkönen Ukimme. 

Ei taitaisi ilolaulelot hänelle soida vaikka olisi pressan viran hoitanut kuinka hyvin.

Ymmärrän kyllä, että Halosta äänestettiin uutuudenviehätyksestä.  Mutta vielä toisenkin kerran. En käsitä.  Koivistolla oli vaikeuksia mitätöidä YYA-sopimus ellei muu delegaatio olisi sitä vaatinut.  Oli varmaan henkilökohtaisesti koettu sotatila Neuvostoliiton kanssa niin kova ja totinen paikka, että se painoi alitajunnassa pitkään. 

Viimeaikaiset presidentit järjestykseen.

Suomi ei ollut hereillä:  10. heinäkuuta 1991 – 31. joulukuuta 1999.  Boris Jeltsinin aikaa ei käytetty hyväksi.  Jeltsin laskeskeli todennäköisyyksiä.  Suomen NATO jäsenyyttä ei pidetty uhkana.  Päinvastoin; Jeltsin uskoi saavansa sisäpiiritietoa läntisen puolustusliiton tekemisistä.  Olisi tuonut kukkia Koivistolle ja Ahtisaarelle joka oli hyvin NATO myönteinen. Kansa vastusti NATO jäsenyyttä (jostain ihmeen syystä).  Mikä siinä pelotti ?  Että Suomi joutuisi mm. USAn hyökkäyssotiin pitkin maailmaa. Ja sieltä palataan sinkkiarkuissa. Tätä potaskaa levittivät vasemmisto ja vihreät; hyvällä menestyksellä.  Halosen sanoin. "Jos antaa ymmärtää, niin pitäisi myös ymmärtää antaa."  Voisi presidentti lukea muutakin kuin oman puolueen lehtiä.

Kekkonen. Maine halutaan jälkiviisauden imelyydellä ryvettämään muutta sai pidettyä rauhan NL:n kanssa ja miehityksen poissa aggressiivisen NL:n kanssa, joka sotkeutui jatkuvasti Suomen asioihin. Kekkonen vei Suomen länteen (EEC) ja vierailu Kennedyn Yhdysvaltoihin. Elintaso nousi valtavasti Suomessa hänen aikanaan koko Suomessa. Nythän on suorastaan pyrkimys tyhjentää Suomen suuret osat pohjoisesta ja idästä eikä presidentti välitä siitä kuten ei kukaan politiikko.

Vierailija kirjoitti:

Punakat äänestäjät eivät ole löytäneet Mannerheimia listalta?

Mannerheim oli merkittävämpi muissa tehtävissä kuin presidenttinä 1944-1946. Risto Ryti oli se sota-ajan presidentti samalla kuin Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö.

Vierailija kirjoitti:

Kekkonen. Hänen aikanaan Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio ja globalistimädättäjien Kokoomus eristettiin oppositioon. Koiviston isoin virhe oli päästää kokoomus hallitukseen.

Kekkosen aikaan Suomessa ei ollut parlamentaarista demokratiaa vaan itänaapurin miellyttämiseksi Kokoomus pidettiin oppositiossa 1966-1987 vaalien tuloksista riippumatta.

Niinistö on paras, Halonen huonoin.

Eipä näköjään tunneta vanhempien presidenttien saavutuksia. Niinistö ei ole tehtyt mitään kovin erikoista, varsinkaan mitään sen vertaista kuin Ståhlberg, joka sai vastasyntyneen, ristiriitojen repimän valtion pidettyä koossa. Häntä pidänkin presidenteistä parhaana. Paasikivi niinikään luotsasi maata vaarallisina sodanjälkeisinä vuosina niin että itsenäisyys säilyi. Svinhufvudista en muuten niin perusta, mutta Mäntsälän kapinan hillitsemisestä annan krediittiä. 

Vierailija kirjoitti:

Svinhufvud. Oli kunnon jämäkkä oikeistolainen.

Jämäkkä oikeistolainen, joka pisti aikansa oikeistoradikaalit hihhulit kuriin muistuttamalla laillisuuden rajoissa pysymisestä.

Vertailu on aika vaikeaa, kun ajat ja valtaoikeudet ovat olleet niin erilaisia. Esimerkiksi Niinistö on erinomainen presidentti tässä ajassa, mutta olisiko hän pystynyt tasapainoilemaan venäläisten kanssa yhtä hyvin kuin Kekkonen, epäilen. Toisaalta taas Kekkosen kaltainen itsevaltias ei nauttisi 2000-luvun yhteiskunnassa samanlaista kansan suosiota kuin Niinistö. Vaikea siis sanoa kuka on ollut paras, mutta kyllä sitä parasta melkeinpä on haettava sieltä ensimmäisten eikä viimeisimpien joukosta.

Vikoineen päivineenkin Mauno Koivisto. Vertautuu mulla brittien Clement Attleehen, jota myös ihailen. Taitavat olla suurinpiirtein ainoat poliitikot joita arvostan.

Attlee oli aina Churchillin pilkattavana (parlamenttitalon eteen pysähtyi tyhjä taksi ja siitä tuli ulos Attlee tai lammas lampaiden vaatteissa jne), mutta otti sen kaiken sangen tyynesti. Hänellä oli kykyä tajuta, että sotatilanteessa Churchill oli häntä parempi johtaja, poikkeustilanteen handlaaja jolla oli auktoriteettia ja häikäilemättömyyttä, ja niinpä Attlee jättäytyi sivummalle, mutta varmisti vasemmiston tuen oikeistolaiselle Churchillille ja tukahdutti vastaväitteet sanomalla, että nyt ei ole se aika. Sodan jälkeen sitten nousi valtaan ja toteutti brittien kipeästi kaipaamat yhteiskunnalliset uudistukset, joihin taas Churchill konservatiivina ei olisi kyennyt tai edes halunnut tehdä. Pilkkasihan Churchill jopa työväenluokkaisia sotaveteraaneja. Attlee oli väritön, tylsä, periaatteen ihminen, joka muutti Englantia ehkä kaikkein eniten parempaan, hyvinvoivempaan yhteiskuntaan modernilla ajalla, vaikka jälkipolvet muistavat vain ne värikkäät tyypit.

Äänestin Mannerheimia, koska kohteli työväenaatteen kannattajia kuten kuuluukin.

Kekkonen oli Suomen Kansan Demokratian lopun ja Neuvostoliiton paras kaveri.