Lue keskustelun säännöt.
Miksi raivostun ja huudan joka päivä?
nainen 49v
11.12.2021 |
Joka päivä raivostun ihan yhtäkkiä pikkuasioista ja huudan ja rääkyn ihan kurkku suorana.
Se ei ole oikein perheelleni, mutta en mahda itselleni mitään.
Olen sairastanut masennuksen kaksikin kertaa 15v ja 10v takaperin, mutta enää en haluaisi lääkkeitä, sillä ne turruttavat kaiken, muistan miten elin kuin sumussa tuolloin.
Voiko vaihdevuodet oireilla näin ja mikä neuvoksi?
Kommentit (45)
Meillä ADHD äidillä ja lapsille :D Huutoa piisaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ei oikeasti mahda mitään. En itsekään ennen uskonut sitä kunnes koin sen itse. Sitä voi luulla olevansa täydessä kontrollissa mutta se on harha.
Vierailija kirjoitti:
Huudat ja raivoat koska annat itsellesi lupaa käyttäytyä huonosti. Vaihdevuosiin on turha vedota, oli tai ei niin ei ne oikeuta huonoon käytökseen.
Ihmisen eri tilanteet ja tilat, kuten suru, ahdistus, kipu, aiheuttavat ihmisessä asioita jotka eivät oikeutuksia kysele. ap tekee oikein kun pohtii onko joku vikana.
Voisiko olla PMS. Vaihdevuosien lähestyessä pms on itselläni pahentunut niin, että hirveimmillään se kestää kaksi viikkoa. Olen siis räjähdysaltis ja huonotuulinen. Apua saan B- vitamiinista, Omega3- kapseleista ja mindfulness-ja hengitysharjoituksista.
Vaikka syy olisi joku muukin, opettele ennakoimaan raivarit ja käyttämään keinoja niiden hillitsemiseksi. Kun huomaat raivarin olevan tulossa, kokeile keskittyä vain syvään hengittämiseen ja siihen, että rentoutat kasvolihakset. Nämä yksinkertaiset keinot toimivat jos ne viitsii ottaa tosissaan. Viimeisenä keinona tilanteesta poistuminen, mene vaikka vartin kävelylle tai toiseen huoneeseen.
Et ole tunteidesi armoilla kun et heittäydy niiden kuljetettavaksi.
Nepsy-perheissä tämä on normaalia käytöstä.
Autistilapset ja -vanhemmat voivat saada hirmuisia ”melttareita” pikkuasioista. Nukutaan huonosti, väsytään normaaleista kerrostalon äänistä jne. Ääniyliherkkyytä voi olla.
Naapureita käy vähän sääliksi :D
Googlaa:. ”autistic meltdown”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet täynnä käsittelemätöntä vihaa, pelkoa ja muita tunteita. Mielesi johtaa sirkusta ja sinä katselet avuttomana vierestä kun se raivoaa ja huutaa ja purkaa loputonta vihaansa ympäristöönsä.
Ensimmäisenä on tehtävä päätös että tekee asialle jotain. Sitten alat vaan etsiä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle käytökselle voi ja pitää tehdä jotain jos jatkuvasti kohtelee muita ihmisiä huonosti. Tekosyyt kannattaa unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet täynnä käsittelemätöntä vihaa, pelkoa ja muita tunteita. Mielesi johtaa sirkusta ja sinä katselet avuttomana vierestä kun se raivoaa ja huutaa ja purkaa loputonta vihaansa ympäristöönsä.
Ensimmäisenä on tehtävä päätös että tekee asialle jotain. Sitten alat vaan etsiä apua.
Autistit eivät ole mt-ongelmaisia, vaan raivarit liittyvät aivotoiminnan häiriöön!
Melttareihin saa apua vain suojaamalla itsensä mm. aistikuormitukselta tai sosiaalisilta suhteilta.
Melttarit eivät liity käsittelemättömiin tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä raivokohtauksia teini-iästä asti, täysin kontrolloimattomia ja vielä aikuisenakin. Lopulta testeissä selvisi, että on autismin piirteitä ja luonnostaan yliherkkä hermosto, en siis kestä ylimääräisiä aistiärsykkeitä, liikaa stressiä jne. Lisäksi raudan puute ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Raivokohtausten taustalla voi olla paljon syitä, osa ihan fyysisiä ja hoidettavia, että aina ei ole välttämättä kyse mt-ongelmista. Ap tarvitsee kyllä selkeästi apua ja olisi hyvä selvittää sekä fyysinen että henkinen terveydentila, jotta raivareiden perimmäinen syy voisi selvitä
Vierailija kirjoitti:
Omalle käytökselle voi ja pitää tehdä jotain jos jatkuvasti kohtelee muita ihmisiä huonosti. Tekosyyt kannattaa unohtaa.
Ei ole tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni helpotti pinnan palamiseen kun hain terveyskeskuksen oma lääkäriltä estrogeeni korvaushoidon. Olin jo kymmenen vuotta kärvistellyt estrogeeni vajauksessa ja kuvittelin selviäväni vaihdevuodet ilman estrogeenia mutta kun oireet alkoivat pahenemaan niin onneksi hain ne. Lääkäri teki alapää tutkimuksen ja määräsi estrogeenit. Ei tarvinnut mennä sika kalliille gynekologille kun muita vaivoja ei ollut kuin ne viheliäiset vaihdevuodet kuumine aaltoineen yms. niihin liittyviä vaivoja ja mielialojen heittelyt. Nyt vaihdoin pillerit miedompiin laastareihin. Suosittelen kokeilemaan ja jos joku merkki ei sovi niin niitä voi kokeilla niin kauan kun sopiva löytyy. Ystäväni kokeili kolmea erilaista ennen kuin löysi sopivan.
Päiväkirja. Kirjaat ylös missä tilanteissa raivostuit, mitä tapahtui. Tutki, mikä laukaisee raivon. Opettele rentoutumaan. Kävele luonnossa, venyttele, käytä aikaa omien ajatusten ajatteluun. Ehkä löydät syitä käytöksellesi ja pystyt paremmin hillitsemään ylilyönnit. Pyydä anteeksi silloin, kun reagoit liian voimakkaasti.
Terapia on todennäköisesti hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Siellä vain kelailet lapsuuttasi ym. uudestaan ja uudestaan etkä pääse nykyhetkeen ja sen ongelmiin ollenkaan. Itse tunnet itsesi parhaiten kuitenkin. Pystyt oppimaan itsehillintää, sitä ei voi ulkoistaa millekään terapeutille. Haluat selvästi muutosta itsekin, kun kerran kysyt asiasta täältä. Se on hyvä alku.
Tsemppiä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudat ja raivoat koska annat itsellesi lupaa käyttäytyä huonosti. Vaihdevuosiin on turha vedota, oli tai ei niin ei ne oikeuta huonoon käytökseen.
Ihmisen eri tilanteet ja tilat, kuten suru, ahdistus, kipu, aiheuttavat ihmisessä asioita jotka eivät oikeutuksia kysele. ap tekee oikein kun pohtii onko joku vikana.
Jännä juttu, olen kaikki nuo tunteet ja vielä lisää joutunut kokemaan, täysin raivostumatta.
Pitkäkestoinen stressi ja/ tai unettomuutta?
Voisiko tuo adhd/add tosiaan olla osasynä?
Minulla ei ole diagnoosia, mutta nettitestit osoittavat, että lähes kaikki tuntomerkit täsmäävät minuun.
Samoin lapsellani on tämä. Hänelläkään ei lääkitystä. Hän on raivoillut pienestä pitäen.
Muutoin on hyvin itsekseen viihtyvää sorttia, nörtti, ei juurikaan kavereita. Mutta minua seuraa jatkuvasti ja minun pitäisi kuunnella hänen juttujaan 24/7. Hänellä on intohimoinen peliharrastus ja hän selvittää minulle ummet ja lammet sieltä pelimaailmastaan, en jaksaisi kuunnella. Hän on 13v.
Hänellä on vaikeuksia koulussa ja joudun kovasti auttamaan läksyissä ja asioiden muistamisessa, koska hän itse unohtaisi varmaan päänsäkin kotiin, jollen vieressä hokisi, että ota mukaan.
Koen olevani liian vanha ja väsynyt huolehtimaan yhtä mittaa.
Mies tekee pitkää työpäivää ja vain vähän kotona ja kun on kotona, niin minusta tuntuu, että kaadan kaiken hänen niskaansa, koska haluaisin, että hän olisi välillä vastuussa arjen pyörittämisestä ja lapsesta.
Kaipaisin omaa rauhaa. Olen ääniyliherkkä ja minua ärsyttää ihan tavallisetkin äänet niin paljon kotona, että käytän kuulosuojaimia, jotta en raivostuisi.
Olemme myös lapseni kanssa kovin sotkuisia ihmisiä, meillä on hankala pitää järjestystä, mikä sekin hermostuttaa ja aiheuttaa kaaoksen tunnetta mielessä meille molemmmille.
Tämä raivoamisongelmani on ollut pinnalla n. 2v. Välillä menen johonkin hotelliin yksin viikonlopuksi, mutta työttömänä minulla ei ole siihen varaa. Minulla ei myöskään ole ystäviä. Olen kai rasittava ihminen, kun vellon menneissä ja kokemissani vääryksissä ja kaadan omat ongelmani muiden niskaan, joten ne harvatkaan kaverit eivät jaksa enää olla kanssani tekemisissä.
Olen umpikujassa. En halua masennuslääkkeitä, ne eivät ole ennenkään auttaneet.
Alkoholi- tai huumeongelmaa minulla ei ole.
Hanki heti jokin hyvä liikuntaharrastus. Uinti, luonnossa liikkuminen, jokin mailapeli, hiihto, kuntosali…
Kun saat päästellä höyryjä liikkumalla paljon ja sen jälkeen käyt rauhassa saunassa, huomaat että olosi muuttuu tyynemmäksi ja liika rähinä helpottaa.
Tunnen monia aikuisena uinnin tai sukeltamisen aloittaneita, ja he ovat tosi leppoisaa porukkaa. Uinnissa hengityksen säätely ja hallinta vaikuttaa tosi rauhoittavasti, samoin tietysti liikunnan lisäämä hormonieritys.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäkestoinen stressi ja/ tai unettomuutta?
Tätäkin on, ja on kestänyt jo vuosia.
En vain löydä ulospääsyä kierteestä.
nainen 49v kirjoitti:
Voisiko tuo adhd/add tosiaan olla osasynä?
Minulla ei ole diagnoosia, mutta nettitestit osoittavat, että lähes kaikki tuntomerkit täsmäävät minuun.
Samoin lapsellani on tämä. Hänelläkään ei lääkitystä. Hän on raivoillut pienestä pitäen.
Muutoin on hyvin itsekseen viihtyvää sorttia, nörtti, ei juurikaan kavereita. Mutta minua seuraa jatkuvasti ja minun pitäisi kuunnella hänen juttujaan 24/7. Hänellä on intohimoinen peliharrastus ja hän selvittää minulle ummet ja lammet sieltä pelimaailmastaan, en jaksaisi kuunnella. Hän on 13v.
Hänellä on vaikeuksia koulussa ja joudun kovasti auttamaan läksyissä ja asioiden muistamisessa, koska hän itse unohtaisi varmaan päänsäkin kotiin, jollen vieressä hokisi, että ota mukaan.
Koen olevani liian vanha ja väsynyt huolehtimaan yhtä mittaa.
Mies tekee pitkää työpäivää ja vain vähän kotona ja kun on kotona, niin minusta tuntuu, että kaadan kaiken hänen niskaansa, koska haluaisin, että hän olisi välillä vastuussa arjen pyörittämisestä ja lapsesta.Kaipaisin omaa rauhaa. Olen ääniyliherkkä ja minua ärsyttää ihan tavallisetkin äänet niin paljon kotona, että käytän kuulosuojaimia, jotta en raivostuisi.
Olemme myös lapseni kanssa kovin sotkuisia ihmisiä, meillä on hankala pitää järjestystä, mikä sekin hermostuttaa ja aiheuttaa kaaoksen tunnetta mielessä meille molemmmille.
Tämä raivoamisongelmani on ollut pinnalla n. 2v. Välillä menen johonkin hotelliin yksin viikonlopuksi, mutta työttömänä minulla ei ole siihen varaa. Minulla ei myöskään ole ystäviä. Olen kai rasittava ihminen, kun vellon menneissä ja kokemissani vääryksissä ja kaadan omat ongelmani muiden niskaan, joten ne harvatkaan kaverit eivät jaksa enää olla kanssani tekemisissä.
Olen umpikujassa. En halua masennuslääkkeitä, ne eivät ole ennenkään auttaneet.
Alkoholi- tai huumeongelmaa minulla ei ole.
Ai vitsit.. kuulostaa paljon meiltä ja lapsikin saman ikäinen.
Mulla loppui kaikenlainen raivostelu ja huutaminen kun lapset muuttivat kotoa pois, ja rinnalle löytyi mies joka sopii minulle.
Olen kertakaikkiaan sellainen ihminen etten pysty elämään elämääni typeryyden ympäröimänä. Lisäksi haluan elää rauhassa. Pinnani oli kyllä pitkä, mutta silläkin katkeamispiste, joka tuntui olevan koko ajan vain lähempänä ja lähempänä.
Lapset eivät muista että heille olisi turhia huudettu, vaan on kiitelty lehmänhermoisuudesta näin kun ovat jo aikuisia. Saattoi siis olla hyvinkin niin että ulospäin en möykännyt niin paljon kuin luulin, vaan kihisin sisällä suurimmat ärsytykset.
Miehelläni on pari teini-ikäistä lasta, ja joutuisin kyllä muuttamaan pois itse mikäli he asuisivat vakituisesti meillä.