Miksi raivostun ja huudan joka päivä?
Joka päivä raivostun ihan yhtäkkiä pikkuasioista ja huudan ja rääkyn ihan kurkku suorana.
Se ei ole oikein perheelleni, mutta en mahda itselleni mitään.
Olen sairastanut masennuksen kaksikin kertaa 15v ja 10v takaperin, mutta enää en haluaisi lääkkeitä, sillä ne turruttavat kaiken, muistan miten elin kuin sumussa tuolloin.
Voiko vaihdevuodet oireilla näin ja mikä neuvoksi?
Kommentit (45)
Jos olet sama nainen 49 v, joka kertoo Laura Malmivaara -ketjussa, miten ikäisesi nainen ei voi harrastaa seksiä ja naiset eivät voi nauttia seksistä, en ihmettele.
Voi varmaankin olla vaihevuodet. Itselläni myös ärsyyntymistä havaittavissa, mutta toistaiseksi hallitsen kiukun. Omalla kohdalla pystyn järkeilemään asian, mitä hyödyttää huutaa ja puhisen vain itsestään, ja pysyn hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sama nainen 49 v, joka kertoo Laura Malmivaara -ketjussa, miten ikäisesi nainen ei voi harrastaa seksiä ja naiset eivät voi nauttia seksistä, en ihmettele.
En ole sama. En ole lukenut moista ketjua, mutta miehelläni ja minulla ei ole ollut mitään sutinaa yli 10 vuoteen, jos tämä asiaan liittyy mitenkään.
Maailman huonoin tekosyy käyttäytyä kusipäisesti tuo ”en mahda itselleni mitään”. Kyllä mahdat, et ole mikään uhmaikäinen, joka huutaa ja polkee ja jalkaa kun ei saa haluamaansa. Aikuinen ihminen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään.
Jatka vaan samaan malliin, niin puolisosi ottaa avioeron, eivätkä lapsesi pidä sinuun mitään yhteyttä sen jälkeen kun muuttavat kotoa pois. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka, eikä sellainen ahdistava paikka jossa kaikki elävät varpaillaan yhden raivohullun takia, peläten jatkuvasti seuraavaa raivokohtausta.
Huudat ja raivoat koska annat itsellesi lupaa käyttäytyä huonosti. Vaihdevuosiin on turha vedota, oli tai ei niin ei ne oikeuta huonoon käytökseen.
Naisen oireilua. Kyllä se kohta hiljalleen laantuu.
mies53v
Onneksi en ole kumppanisi tai lapsesi, sillä kuulostat pelottavalta ihmiseltä. Mieti hetki, miltä tuo raivoaminen näyttää lapsen silmin. Haluaisitko itse olla samanlaisen käytöksen kohteena? Todennäköisesti lastasi pelottaa ja ahdistaa, ja hän kuvittelee jatkuvasti tekevänsä väärin, ja aiheuttavansa tuon huudon. Ja sama kumppanin kohdalla; parisuhteen tulisi tuoda elämään turvaa ja hyvinvointia, mutta luuletko kumppanisi voivan hyvin suhteessa, jossa hänen niskaan kaadetaan tuollaista käytöstä? Ja hyväksyisitkö vastaavaa käytöstä kumppaniltasi? Enpä usko.
Luonnevika sulla on, ei siihen mikään lääke auta. Ympäristön jaksamista tukemaan 1kk laitosjaksi kerran puoleen vuoteen kuulostaa kyllä kohtuulliselta.
Äitini käyttäytyi tuolla tavalla koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Raivokohtaus saattoi syntyä ihan mistä tahansa pikkuasiasta, esim. jos vaikka sohvatyynyt olivat jotenkin huonosti. Pelkäsin häntä kuollakseni, ja minulla oli jatkuvasti sellainen pala kurkussa -tunne, kun odotti seuraavaa kohtausta. Vasta nyt aikuisiällä koen voivani hengittää vapaasti, kun ei tarvitse nähdä koko ihmistä. Kyseiseen ihmiseen liittyy niin paljon negatiivisia muistoja, että eipä kiinnosta soitella tai käydä kylässä.
No ihan ensiksi jätä sokeri, vehnä, kahvi ja alkoholi pois. Jos on vaihdevuodet, niin nuo vaikuttavat paljon oloosi. Se mitä syöt vaikuttaa tosi paljon hormonitasapainoon.
Lääkäriä ja rerapiaa sinä tarvitset. Vaikutat hieman hullulta ihmiseltä ja parasta selvittää perin pohjin mistä johtuu.
Reagoit negatiiviseen maailman tilaan. Maailmassa velloo muutenkin kaoottinen sekamelska ja suuri viha. Muista että vika ei ole yksilössä.
😳 perhettäsi voisit ajatella … ja hakeutua hoitoon…. Pikaisesti!
Lääkäriin.