Lue keskustelun säännöt.
Entä jos rakkaus loppuu, lestadiolainen?
17.03.2015 |
Tuli keskusteluja selatessa mieleen kysymys että mitenkäs lestadiolaiset suhtautuvat avioeroon? Täällä on aina tavallisesti joku joka tietää vaikka msitä, ehkä joku tästäkin...
He menevät todella nuorina ja kokemattomina naimisiin eikä ole kokemusta yhteiselämästä arkipäivänä. Entä jos tuleekin tilanne että ei sovitakkaan yhteen? Onko siinä pakko vain pysyä, vaikka rakkaus ja kiintymys olisikin kadonnut?
Kommentit (34)
Ilmankos vl perheet ovat hämmästyttävän onnellisia eikä avioeroja ole... vaikka on suuren perheen vastuu ja huoli! Kun on alusta lähtien sitouduttu koko elämäksi kuten vihkikaavassa sanotaan. Ei aleta kurkkimaan oisko parempi jossain tarjolla. Se on tietoinen asenne kysymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten se Lestadiolaisilla menee mutta RAAMATUN mukaan erota saa vain jos toinen on tehnyt huorin eli sis pettänyt ja tämä koskee niin miestä kuin naistakin.
Voi niitä naisparkoja jotka päättyvät jonkun juopon kaappihomonyrkkisankarin lapsentekokoneiksi joidenkin paimentolaissatujen takia...
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:07"]
Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin. Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään. Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa.
[/quote] Juuri tuo on lestadiolainen moraalikäsitys. Pitäänoudattaa niitä "sääntöjä" mutta niitä on lupa myös kiertää.
Samaa mieltä, että "säännöt2 ovat liikeken pimeä alue, niissä ei oel mitään logiikkaa, eikä vastauksia saa jos kysyy.
Tuossa tapauksessa siis hylättiin se ensimmäinen kristillinen sakramentti eli vihitty avioliitto. Siitä sai rauhassa luopua ja mennä uudelleen avioon, kun siksi aikaa joutui "ulos siionista".
Sitten saa palata ja aloittaa alusta.
Se on hyvä ja oikein että ihminen saa aloittaa alusta, mutta miksi sitten kuitenkin teeskennellään, että avioero on muka syntiä? Ällöttävää kaksinaismoralismia räikeimmillään...!
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:08"]
Ei se rakkaus lopu, jos jaksaa luottaa Herraan. Rukouksen voimalla, uskonveljien ja -sisarten tukemana ja papin tarjoamalla parisuhdeneuvonnalla liitto pysyy vakaana kriiseistä huolimatta.
Ne, joiden rakkaus loppuu, ovat jo hyljänneet Jumalansa ja joutuvat siis kadotukseen riippumatta siitä, eroavatko vai eivät.
[/quote]
Kyllä se rakkaus voi loppua. Kun saat turpaan, tulet raiskatuksi, puoliso pettää toistuvasti, alistaa henkisesti... jossain vaiheessa rakkaus loppuu. Voihan sitä yhdessä pysyä ja teeskennellä, mutta älä luulekkaan että siinä kukaan enää rakastaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiiän yhen lestadiolaisen, joka on eronnu ja toisen, joka on leskeks jäätyään mennyt uusiin naimisiin. Onkohan jälkimmäinen kuitenkin ihan sallittua?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:16"]
Tiiän yhen lestadiolaisen, joka on eronnu ja toisen, joka on leskeks jäätyään mennyt uusiin naimisiin. Onkohan jälkimmäinen kuitenkin ihan sallittua?
[/quote]
Raamattu sallii lesken uuden avioliiton, eli kai se heidän mielestään on OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:07"]
Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin. Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään. Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa.
[/quote] Juuri tuo on lestadiolainen moraalikäsitys. Pitäänoudattaa niitä "sääntöjä" mutta niitä on lupa myös kiertää.
Samaa mieltä, että "säännöt2 ovat liikeken pimeä alue, niissä ei oel mitään logiikkaa, eikä vastauksia saa jos kysyy.
Tuossa tapauksessa siis hylättiin se ensimmäinen kristillinen sakramentti eli vihitty avioliitto. Siitä sai rauhassa luopua ja mennä uudelleen avioon, kun siksi aikaa joutui "ulos siionista".
Sitten saa palata ja aloittaa alusta.
Se on hyvä ja oikein että ihminen saa aloittaa alusta, mutta miksi sitten kuitenkin teeskennellään, että avioero on muka syntiä? Ällöttävää kaksinaismoralismia räikeimmillään...!
[/quote]
Kirjoitin ilmeisesti vähän epäselvästi. Eivät vanhempani siis koskaan palanneet toistensa kanssa yhteen, jos niin käsitit.
Isäni juoksi naisissa vuosia, siksi erosivat lopulta(kin) äitini kanssa. Sitä ennen äitini yritettiin monen miespuolisen liikkeen edustajan suunnalta hiljentää - isän naisseikkailuista ei kuulemma sopinut puhua, kaikki oli äitini syytä.
Tämän vuoksi äitini menetti uskonsa ja halusi erota. Isän uusin hoito ei ollut vl, joten hänkin päätti jättää lahkon ja elellä tämän ihanan marttansa kanssa.
En tiedä, miten vanhempani parannukseen päätyivät, mutta hieman eri aikaan sen tekivät. Eivät siis olleet aikomassakaan palata toistensa luo. Myöhemmin isäni erosi lahkosta uudestaan, samoin martastaan. Hän on hyvä eroamaan.
Kysyin avioliittoasiasta ihan vain mielenkiintoani papilta. Äitini on edelleen vl ja naimisissa ei-lestadiolaisen kanssa. Monet lestadiolaiset eivät hyväksy häntä enää, eli ei siellä oikeasti sitten armoa ihan niin vain kaikille jaetakaan. Jos nyt eroaisi nyk. miehestään, saisi varmaan vaan lisää paskaa niskaansa.
En ymmärrä, mitä äitini vielä tekee tuollaisessa liikkeessä. Syytän isääni, joka vei hänen itsetuntonsa kokonaan. Miesten pyörittämä lahko, ja sen huomaa.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:07"]
Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin. Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään. Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa.
[/quote] Juuri tuo on lestadiolainen moraalikäsitys. Pitäänoudattaa niitä "sääntöjä" mutta niitä on lupa myös kiertää.
Samaa mieltä, että "säännöt2 ovat liikeken pimeä alue, niissä ei oel mitään logiikkaa, eikä vastauksia saa jos kysyy.
Tuossa tapauksessa siis hylättiin se ensimmäinen kristillinen sakramentti eli vihitty avioliitto. Siitä sai rauhassa luopua ja mennä uudelleen avioon, kun siksi aikaa joutui "ulos siionista".
Sitten saa palata ja aloittaa alusta.
Se on hyvä ja oikein että ihminen saa aloittaa alusta, mutta miksi sitten kuitenkin teeskennellään, että avioero on muka syntiä? Ällöttävää kaksinaismoralismia räikeimmillään...!
[/quote]
Tiedän itse yhden lestadiolaisäijän, joka kävi enoni navetassa panemassa lehmiä useita kertoja, kun ei vissiin enää vaimo kiinnostanut vuosikymmenien jälkeen.
Rikosilmoitusta asiasta ei pystynyt tekemään, koska pikkupaikan poliisitkin olivat enimmäkseen samasta lahkosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:16"]
Tiiän yhen lestadiolaisen, joka on eronnu ja toisen, joka on leskeks jäätyään mennyt uusiin naimisiin. Onkohan jälkimmäinen kuitenkin ihan sallittua?
[/quote] Lestadiolaisille on lesken uudelleen naimisiin meno sallittua.
Lestadiolaisilla on ehkäisy kiellettyä = syntiä. Ehkäisyn sanotaan olevan yhtä kuin murha.
Ei siksi olekaan ihme että juuri vaimo menehtyy liian tiheiden raskauksien, keskenmenojen tai muiden komplikaatioiden seurauksena.
Lestadiolaismies tavallisesti ottaa sitten uuden, paljon nuoremman vaimon, ja saa tämän kanssa vielä toisen lapsikatraan.
Näin hän on saanut levitetyksi geenejään tuplasti.
Jumala pelastaa, ihminen ei. Jumala päättää liitot ja niissä pysytään kunnes kuolema erottaa. Muut palavat helvetin tulimeressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei saa erota. Mies saa, tiedän tapauksen, missä keskenmenoja saanut ja sairaita, vauvana kuolleita (hydrokefalia) lapsia saanut nainen tuli ihan puskista jätetyksi ja yhteisön hylkimäksi. Mies selitti, että nainen oli saatanasta ja uusi vaimo on Jumalan hänelle suoma, yhteisö hyväksyi miehen uuden perheensä kanssa, kun hän ei ottanut vastuuta aikaisemman liiton saatanan lapsesta.
Ajatelkaa nyt, ihmiset, järjellä! Lestadiolaisia on Suomessa sata tuhatta kaikkiaan, tai jopa enemmän. Kyllä siihen joukkoon osuu myös vastuuttomia mätämunia.
Mutta koko liikkeen leimaaminen on suuri vääryys niitä vastuunsa kantavia ja oikeamielisiä lestadiolaisia kohtaan, joita todella suurin osa heistäkin on.
Vastuuta ja reiluutta, kirjoittelijat!
Ei se rakkaus lopu, jos jaksaa luottaa Herraan. Rukouksen voimalla, uskonveljien ja -sisarten tukemana ja papin tarjoamalla parisuhdeneuvonnalla liitto pysyy vakaana kriiseistä huolimatta.
Ne, joiden rakkaus loppuu, ovat jo hyljänneet Jumalansa ja joutuvat siis kadotukseen riippumatta siitä, eroavatko vai eivät.