Entä jos rakkaus loppuu, lestadiolainen?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:06"]

Ihan järkyttävää soopaa tähän ketjuun vastattu. Toistaiseksi yksikään ei ole nykyinen lestadiolaine (useimmat noista ex-lessuista ei ole alunperinkään käsittäneet asioita). Mutta en jotenkin ole edes yllättynyt.

Kyllä, rakkaus voi loppua lestadiolaisessa avioliitossa. Ja miltei kaikissa niin käykin. On koettelemuksia, sairautta (henkistä ja fyysistä), taloudellisia ongelmia, työpaikkaongelmia, mitä vain mitä nyt kaikilla voi tulla elämässä eteen.

Ja mitäs sitten. Silloin ihan ensin rukoillaan (itse tai yhdessä) että Jumala lisää rakkauta, ja antaa yksimielisyyttä puolisoiden kesken. Lisäksi on saarnaajat, ja muut ystävät, joilta voi kysyä neuvoa. Usein jo seuroissakin annetaan neuvoja avioliittoon, ei tarvi edes itse aina kysyä. Ja ne kylmät kaudet menee ohi. Saa taas tuntea lämpöä ja rakkautta. 

Miltei aina niissä erotapauksissa toinen on menettänyt uskonsa, eikä hae apua kristillisyydestä. Tiedän tapauksia joissa esim. työkaverit ovat kehottaneet erota (JSSP kuten av:lta on opittu).

Itsellä on vaikea avioliitto. Mies on henkisesti sairas (ainakin masentunut, varmaan muutakin). Itsellä on perheen elatus hartioilla, ja pitkälti kotihommat lisäksi. Lapsien lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ja enempää ei tule (eihän masentunutta tosin seksi kiinnosta joten ei ole ehkäsy-ongelmaakaan...). Näillä mennään. En aio erota, vaikka en ole onnellinen. Miestä ei lestadiolaisuus enää paljoa kiinnosta, joten sieltä haetut neuvot ei häntä kiinnosta. TUlkaa joku av mamma hakemaan mun mies :) 

[/quote]

Tottakai joku av-mamma käy sun miehen. Me "maailmassa elävät" naisethan olemme kaikki nymfomaaneja, tunteettomia ja hulluna kaikkiin miehiin. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:58"]

Avioero on käsittääkseni kiellettyä, siis syntiä. Olen ymmärtänyt näin, että lestadiolaiset eivät seurustele muuta kuin vakavalla tarkoituksella ja vain lestadiolaisen kanssa on lupa seurustella ja avioitua. Eri tavalla uskovat ovat poissuljettuja.  Ja kuten avaaja totesi, esiaviollista seksiä ei ole sallittua harrastaa eikä tietenkään avoliittoa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:58"]

Avioero on käsittääkseni kiellettyä, siis syntiä. Olen ymmärtänyt näin, että lestadiolaiset eivät seurustele muuta kuin vakavalla tarkoituksella ja vain lestadiolaisen kanssa on lupa seurustella ja avioitua. Eri tavalla uskovat ovat poissuljettuja.  Ja kuten avaaja totesi, esiaviollista seksiä ei ole sallittua harrastaa eikä tietenkään avoliittoa.

[/quote]

Avioero esim. Narsistista on oikein. Jos väkivaltaa on, on ero lapsia (ja itseä) kohtaan suorastaan velvollisuus. Ero on surullista mutta joskus ainoa vaihtoehto. Älkää uskoko kaikkea mitä luette, oon nuori vl ja tuo puhe naisten huonosta asemasta on soopaa. Totta kai on miehiä, jotka alistaa uskonnon varjolla, mutta se on syntiä

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:07"] Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin. Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään. Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa. [/quote] Juuri tuo on lestadiolainen moraalikäsitys. Pitäänoudattaa niitä "sääntöjä" mutta niitä on lupa myös kiertää. Samaa mieltä, että "säännöt2 ovat liikeken pimeä alue, niissä ei oel mitään logiikkaa, eikä vastauksia saa jos kysyy. Tuossa tapauksessa siis hylättiin se ensimmäinen kristillinen sakramentti eli vihitty avioliitto. Siitä sai rauhassa luopua ja mennä uudelleen avioon, kun siksi aikaa joutui "ulos siionista". Sitten saa palata ja aloittaa alusta. Se on hyvä ja oikein että ihminen saa aloittaa alusta, mutta miksi sitten kuitenkin teeskennellään, että avioero on muka syntiä? Ällöttävää kaksinaismoralismia räikeimmillään...! [/quote] Kirjoitin ilmeisesti vähän epäselvästi. Eivät vanhempani siis koskaan palanneet toistensa kanssa yhteen, jos niin käsitit. Isäni juoksi naisissa vuosia, siksi erosivat lopulta(kin) äitini kanssa. Sitä ennen äitini yritettiin monen miespuolisen liikkeen edustajan suunnalta hiljentää - isän naisseikkailuista ei kuulemma sopinut puhua, kaikki oli äitini syytä. Tämän vuoksi äitini menetti uskonsa ja halusi erota. Isän uusin hoito ei ollut vl, joten hänkin päätti jättää lahkon ja elellä tämän ihanan marttansa kanssa. En tiedä, miten vanhempani parannukseen päätyivät, mutta hieman eri aikaan sen tekivät. Eivät siis olleet aikomassakaan palata toistensa luo. Myöhemmin isäni erosi lahkosta uudestaan, samoin martastaan. Hän on hyvä eroamaan. Kysyin avioliittoasiasta ihan vain mielenkiintoani papilta. Äitini on edelleen vl ja naimisissa ei-lestadiolaisen kanssa. Monet lestadiolaiset eivät hyväksy häntä enää, eli ei siellä oikeasti sitten armoa ihan niin vain kaikille jaetakaan. Jos nyt eroaisi nyk. miehestään, saisi varmaan vaan lisää paskaa niskaansa. En ymmärrä, mitä äitini vielä tekee tuollaisessa liikkeessä. Syytän isääni, joka vei hänen itsetuntonsa kokonaan. Miesten pyörittämä lahko, ja sen huomaa.

[/quote]

Tuosta juuri huomaa kuinka niin lestadiolaisuus kuin moni muukin lahkolaisuus vaatii ensisijaisen huomion ja määrittelee ihmisen elämän omilla opeillaan. Unohtavat, että Jumala on ainoa jota tulee palvoa ja jonka ohjeiden mukaan on hyvä elää- ei minkään lahkon. Helposti kasaantuu harhaoppisuutta- juurikin vallanhimoisten ihmisten vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:32"]Ajatelkaa nyt, ihmiset, järjellä! Lestadiolaisia on Suomessa sata tuhatta kaikkiaan, tai jopa enemmän. Kyllä siihen joukkoon osuu myös vastuuttomia mätämunia.

Mutta koko liikkeen leimaaminen on suuri vääryys niitä vastuunsa kantavia ja oikeamielisiä lestadiolaisia kohtaan, joita todella suurin osa heistäkin on.

Vastuuta ja reiluutta, kirjoittelijat!
[/quote]
No höh. Mielestäni juurikin lahkoa saa arvostella sekä siellä olevia mätämunia. Ei ollut tarkoitus loukata kaikkia maan lestadiolaisia, vaan puhua lahkon epäkohdista.

Kyllä kai (omasta mielestäni) alaspäin mennyttä koululaitostakin ja koulukiusaajia saa/pitää arvostella, huolimatta siitä, että suuri osa koululaisista on fiksuja ja moraali kohdallaan.

Myönnän, että oikeamielisiä ja mukaviakin lestadiolaisia on. Mutta lahkon säännöissä täytyisi tehdä muutoksia.

Nro 24 siis oli se, joka vanhemmistaan täällä kirjoitteli. Ja näköjään omalla tarinallaan leimasi koko lahkon. Sori. Eiköhän se ole sen lahkon itsensä vika, jos kerta toisensa jälkeen leimautuu..

Ihan järkyttävää soopaa tähän ketjuun vastattu. Toistaiseksi yksikään ei ole nykyinen lestadiolaine (useimmat noista ex-lessuista ei ole alunperinkään käsittäneet asioita). Mutta en jotenkin ole edes yllättynyt.

Kyllä, rakkaus voi loppua lestadiolaisessa avioliitossa. Ja miltei kaikissa niin käykin. On koettelemuksia, sairautta (henkistä ja fyysistä), taloudellisia ongelmia, työpaikkaongelmia, mitä vain mitä nyt kaikilla voi tulla elämässä eteen.

Ja mitäs sitten. Silloin ihan ensin rukoillaan (itse tai yhdessä) että Jumala lisää rakkauta, ja antaa yksimielisyyttä puolisoiden kesken. Lisäksi on saarnaajat, ja muut ystävät, joilta voi kysyä neuvoa. Usein jo seuroissakin annetaan neuvoja avioliittoon, ei tarvi edes itse aina kysyä. Ja ne kylmät kaudet menee ohi. Saa taas tuntea lämpöä ja rakkautta. 

Miltei aina niissä erotapauksissa toinen on menettänyt uskonsa, eikä hae apua kristillisyydestä. Tiedän tapauksia joissa esim. työkaverit ovat kehottaneet erota (JSSP kuten av:lta on opittu).

Itsellä on vaikea avioliitto. Mies on henkisesti sairas (ainakin masentunut, varmaan muutakin). Itsellä on perheen elatus hartioilla, ja pitkälti kotihommat lisäksi. Lapsien lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ja enempää ei tule (eihän masentunutta tosin seksi kiinnosta joten ei ole ehkäsy-ongelmaakaan...). Näillä mennään. En aio erota, vaikka en ole onnellinen. Miestä ei lestadiolaisuus enää paljoa kiinnosta, joten sieltä haetut neuvot ei häntä kiinnosta. TUlkaa joku av mamma hakemaan mun mies :) 

Sallittuahan se on, pannaan entinen vaimo lähtemään, otetaan naapurin vaimo ja kaksi perhettä hajoaa.

Kehdataan vielä kulkea uuden avovaimon kanssa suviseuroissa.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:06"]Ihan järkyttävää soopaa tähän ketjuun vastattu. Toistaiseksi yksikään ei ole nykyinen lestadiolaine (useimmat noista ex-lessuista ei ole alunperinkään käsittäneet asioita). Mutta en jotenkin ole edes yllättynyt.

Kyllä, rakkaus voi loppua lestadiolaisessa avioliitossa. Ja miltei kaikissa niin käykin. On koettelemuksia, sairautta (henkistä ja fyysistä), taloudellisia ongelmia, työpaikkaongelmia, mitä vain mitä nyt kaikilla voi tulla elämässä eteen.

Ja mitäs sitten. Silloin ihan ensin rukoillaan (itse tai yhdessä) että Jumala lisää rakkauta, ja antaa yksimielisyyttä puolisoiden kesken. Lisäksi on saarnaajat, ja muut ystävät, joilta voi kysyä neuvoa. Usein jo seuroissakin annetaan neuvoja avioliittoon, ei tarvi edes itse aina kysyä. Ja ne kylmät kaudet menee ohi. Saa taas tuntea lämpöä ja rakkautta. 

Miltei aina niissä erotapauksissa toinen on menettänyt uskonsa, eikä hae apua kristillisyydestä. Tiedän tapauksia joissa esim. työkaverit ovat kehottaneet erota (JSSP kuten av:lta on opittu).

Itsellä on vaikea avioliitto. Mies on henkisesti sairas (ainakin masentunut, varmaan muutakin). Itsellä on perheen elatus hartioilla, ja pitkälti kotihommat lisäksi. Lapsien lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ja enempää ei tule (eihän masentunutta tosin seksi kiinnosta joten ei ole ehkäsy-ongelmaakaan...). Näillä mennään. En aio erota, vaikka en ole onnellinen. Miestä ei lestadiolaisuus enää paljoa kiinnosta, joten sieltä haetut neuvot ei häntä kiinnosta. TUlkaa joku av mamma hakemaan mun mies :) 
[/quote]
Mitä asioita en mielestäsi ole alunperinkään käsittänyt? Mun mielestä avioliitto on pyhä, eikä siitä tulisi erota ilman painavia perusteita.

Mun vanhemmat hakivat ennen eroaan apua useammaltakin jäseneltä, tai siis äitini yritti hakea. Mutta hänet haukuttiin kerta toisena jälkeen vainoharhaiseksi, typeräksi jne. Annettiin ymmärtää, että vika on hänen korvien välissään, oikeasti heidän avioliittonsa oli kuulemma hyvä.

Kaiken tämän yksityiskohtineen tiedän, koska äiti oli/on hyvin masentunut, ja kaiken hän tilitti aina lapsilleen. Äidissäni on paljon vikaa, mutta kaikki on seurausta isäni vioista.

Kuinka keskustelu ja rukoilu sun mielestä auttaa, jos toinen pettää eikä halua lopettaa tapojaan? Täytyykö se vain niellä, eikö ihmisellä ole missään tapauksessa oikeus erota? Äiti yritti 27 vuotta. 21 vuotta niistä isäni juoksi muualla. Eivät menneet kylmät kaudet ohi.

Musta on hienoa, että jaksat olla miehesi tukena. Toivon kaikkea hyvää perheellenne, vaikka ei samaa mieltä ollakaan.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:06"]

 - - Silloin ihan ensin rukoillaan (itse tai yhdessä) että Jumala lisää rakkauta, ja antaa yksimielisyyttä puolisoiden kesken. Lisäksi on saarnaajat, ja muut ystävät, joilta voi kysyä neuvoa. Usein jo seuroissakin annetaan neuvoja avioliittoon, ei tarvi edes itse aina kysyä. Ja ne kylmät kaudet menee ohi. Saa taas tuntea lämpöä ja rakkautta. 

Miltei aina niissä erotapauksissa toinen on menettänyt uskonsa, eikä hae apua kristillisyydestä. Tiedän tapauksia joissa esim. työkaverit ovat kehottaneet erota (JSSP kuten av:lta on opittu).

Itsellä on vaikea avioliitto. Mies on henkisesti sairas (ainakin masentunut, varmaan muutakin). Itsellä on perheen elatus hartioilla, ja pitkälti kotihommat lisäksi. Lapsien lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ja enempää ei tule (eihän masentunutta tosin seksi kiinnosta joten ei ole ehkäsy-ongelmaakaan...). Näillä mennään. En aio erota, vaikka en ole onnellinen. Miestä ei lestadiolaisuus enää paljoa kiinnosta, joten sieltä haetut neuvot ei häntä kiinnosta. TUlkaa joku av mamma hakemaan mun mies :) 

[/quote] Myötätuntoni sinulle, vaikessa elämäntilanteessa.

Oletko ajatellut että uhraudut kohtuuttomasti miehesi takia? Se voi joskus katkeroittaa sinut tai lapsesi. Lapset saattavat kärsiä kodin kylmästä tunne-ilmapiiristä enemmän kuin rehellisestä erosta.

Tietenkin sinulla on omat perustelusi valinnallesi. 

Siinä mielestäni sinulla logiikka pettää kun väität, että se joka alkaa voida huonosti liitossa ja haluaa erota, on jo mennyt uskomisen asioissa pieleen. Ei se niin mene. Kyllä voi olla ihan kunnolla uskovainen ja silti onneton ja kärsiä avioliitossa, ja haluta erota. Ei voi olla niin että ainoa elämänsä pitäisi kärsiä yhteensopimattomuudesta.

Takertuminen siihen että avioero on aina kategorisesti väärin on mielestäni virhellinen ajatus. Jeesuskin hyväksyi avioeron.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:06"]

Ihan järkyttävää soopaa tähän ketjuun vastattu. Toistaiseksi yksikään ei ole nykyinen lestadiolaine (useimmat noista ex-lessuista ei ole alunperinkään käsittäneet asioita). Mutta en jotenkin ole edes yllättynyt.

Kyllä, rakkaus voi loppua lestadiolaisessa avioliitossa. Ja miltei kaikissa niin käykin. On koettelemuksia, sairautta (henkistä ja fyysistä), taloudellisia ongelmia, työpaikkaongelmia, mitä vain mitä nyt kaikilla voi tulla elämässä eteen.

Ja mitäs sitten. Silloin ihan ensin rukoillaan (itse tai yhdessä) että Jumala lisää rakkauta, ja antaa yksimielisyyttä puolisoiden kesken. Lisäksi on saarnaajat, ja muut ystävät, joilta voi kysyä neuvoa. Usein jo seuroissakin annetaan neuvoja avioliittoon, ei tarvi edes itse aina kysyä. Ja ne kylmät kaudet menee ohi. Saa taas tuntea lämpöä ja rakkautta. 

Miltei aina niissä erotapauksissa toinen on menettänyt uskonsa, eikä hae apua kristillisyydestä. Tiedän tapauksia joissa esim. työkaverit ovat kehottaneet erota (JSSP kuten av:lta on opittu).

Itsellä on vaikea avioliitto. Mies on henkisesti sairas (ainakin masentunut, varmaan muutakin). Itsellä on perheen elatus hartioilla, ja pitkälti kotihommat lisäksi. Lapsien lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ja enempää ei tule (eihän masentunutta tosin seksi kiinnosta joten ei ole ehkäsy-ongelmaakaan...). Näillä mennään. En aio erota, vaikka en ole onnellinen. Miestä ei lestadiolaisuus enää paljoa kiinnosta, joten sieltä haetut neuvot ei häntä kiinnosta. TUlkaa joku av mamma hakemaan mun mies :) 

[/quote]

Jumala varmaan sitten haluaa sinun olevan onneton. Miksikähän se ei haluais sun olevan onnellinen? Miksikähän se haluaa että uhraat oman elämäs jonkun miehen takia, joka ei ole edes uskovainen? On se vaan erikoinen Jumala. Eikö olis helpompi erota ja pyytää sitten synnit anteeksi? Saahan ne pedofiilitkin anteeksi, miksi et sinä saisi?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:07"]

Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin. Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään. Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa.

[/quote]  Hyvin sanottu. Lestadiolaisuudessa kukoistaa avoin kaksinaismoralismi. Puhutaan yhtä ja tehdään toista.

En ole lesta mutta pakko sanoa, ettei rakkaus ja kiintymys mihinkään katoa jos sitä itse ja puoliso edes jonkin verran ruokkii ja pitää huolta.

terkuin 24 vuotta yhdessä

No sitten kitkutellaan onnettomassa avioliitossa kunnes jompikumpi kuolee

Lestadiolaiset suhtautuvat avioeroon kielteisesti mutta kyllä sitä niissä piireissä silti tapahtuu. Tietysti eroaminen voi olla vähän hankalaa jos on kymmenen lasta.

Avioero on käsittääkseni kiellettyä, siis syntiä. Olen ymmärtänyt näin, että lestadiolaiset eivät seurustele muuta kuin vakavalla tarkoituksella ja vain lestadiolaisen kanssa on lupa seurustella ja avioitua. Eri tavalla uskovat ovat poissuljettuja.  Ja kuten avaaja totesi, esiaviollista seksiä ei ole sallittua harrastaa eikä tietenkään avoliittoa.

Helena Jaakkola: Mies ja vl-yhteisö murskasivat illuusioni

"Jos vl-nainen päättää erota väkivaltaisesta miehestä,  hän joutuu toimimaan yhteisönsä normeja ja omaa hengellistä näkemystään vastaan. Hänelle on opetettu aina, että eroaminen on syntiä. Lestadiolaisnaisen on siksi valtaväestöön kuuluvaa naista vaikeampi suojella itseään ja lähteä väkivaltaisesta liitosta. Tämä todettiin esimerkiksi Oulussa toteutetussa Miina-projektissa, jossa tuettiin erityisesti vanhoillislestadiolaisia naisia ja miehiä pyrkimyksessä päästä eroon parisuhdeväkivallasta."  

http://freepathways.wordpress.com/2012/11/24/perhevakivalta/

Mä olen entinen vl, ja vanhempani erosivat ensin lahkosta ja sen jälkeen toisistaan. Menivät tahoillaan uusiin naimisiin, ja sitten muutaman vuoden päästä kääntyivät uskoon takaisin.

Kysyin riparilla papilta, täytyisikö tuossa tilanteessa erota uusista kumppaneistaan ja palata takaisin alkuperäisen kumppanisa kanssa, eli onko syntiä elää nyt siinä uudessa avioliitossa vai onko enemmän syntiä erota toisen kerran. Pappi ei osannut vastata mitään.

Petyin lahkossa juuri tuohon, että kysymyksiä sai periaatteessa esittää mutta kukaan ei ollut niihin vastaamassa.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:55"]

No sitten kitkutellaan onnettomassa avioliitossa kunnes jompikumpi kuolee

[/quote]

Tuo oli käytäntö vielä 30 vuotta sitten. Nykyisin pariskuntia kehotetaan hakemaan apua esim. seurakunann perheneuvonnasta. Avioeroa ei hyväksytä. Mutta saa muuttaa asumaan muualle, eli asumuseero on sallittu.

Uudelleen avioituminen on synti, jos ex-puoliso vielä on elossa. Vasta kun ex-mies tai -vaimo kuolee, on luvallista avioitua uudestaan. Sama järjestelmä kuin katolisessa kirkossa.