Lue keskustelun säännöt.
Miehen tilitys avioliitosta ja erosta.
17.03.2015 |
Olen nyt ehkä ensimmäinen mies joka tilittää tänne palstalle tosissaan mutta pakko saada jotain ulos. Olen ollut 20 vuotta naimisissa, 17 vuotta onnellisesti, kaksi vähemmän onnellisesti ja nyt viimeisen vuoden en ole varma että olenko edes naimisissa tai haluaisinko. Ennen vaimoni oli paras ystäväni mutta ajan kuluessa erkaannuimme ja halusimme eri asioita kuin ennen. En olen ollut uskollinen sen myönnän, satunnaisesti seksiä vieraiden kanssa mutta mitään sen enempää tarkoittamatta.
Vuosi sitten rakastuin. Suhdeha siitä muodostui vaikka piti vain pitää hauskaa. Vaimoni sai tietää suhteestani, useampaan kertaa. Oli tietenkin vihainen ja pettynyt ja puhui avioerosta. viimeisestä olinkin sama mieltä. Toinen nainen vei sydämeni totaalisesti. Mietin häntä koko ajan. Ikävöin ja haluan häntä. Ny vaimo on kuitenki kääntänyt takkinsa ja haluaa jatkaa. Minä en. En vaan saa toista naista mielestäni. Haluan olla hänen kanssaan. Kuinkas kertoa vaimolle joka haluaisi pelastaa kaiken että minä en halua.
Toinen nainen alkaa etääntyä minusta kun tilanne vaan roikkuu ilmassa. Ja se pelottaa. Olen todella mustasukkainen hänestä.
Erokin pelottaa. Kuinka siitä selviää taloudellisesti. Joudun ottamaan lainaa aika paljon että saan maksettua puolet vaimolle mikäli ero tulisi. Asumme myöskin pienellä paikkakunnalla, vaimon sukulaisten ympäröimänä mikä ahdistaa mutta olen rakentanut tähän elämäni myös yritykseni on riippuvainen tässä paikasta.
Eipä tästä avautumista varmaan mitään iloa ole. Vähä naurattaa etta tänne kirjoitan. Kai itselleni lähinnä.
Mies 46
Kommentit (39)
Älä jää roikkumaan huonoon suhteeseen, jota et itse halua. Elä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen, naurettava keski-iän kriisi. Toivottavasti tulet petetyksi ja jätetyksi toisen naisen osalta. Yleensä sitä saa, mitä tilaa. Katsos kun se alkuhuuma haihtuu siitä uudestakin suhteesta ajan myötä...
Eroa. Taloudelliset syyt ovat väärä peruste teidän liitolle. Ei kannata pelätä itsenäistymistä. Olet kuitenkin jo vanha, joten varmasti pärjäät. Muutat pienempään asuntoon. Ei sun ole pakko vaimolle maksaa hölmö, myytte talonne. Ota asioista selvää. Tuleva ex-vaimosi voi ostaa sinunosuutesi.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:04"]
Tyypillinen, naurettava keski-iän kriisi. Toivottavasti tulet petetyksi ja jätetyksi toisen naisen osalta. Yleensä sitä saa, mitä tilaa. Katsos kun se alkuhuuma haihtuu siitä uudestakin suhteesta ajan myötä...
[/quote]
Tyypillinen, naurettava katkeran naisen vastaus.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:04"]
Tyypillinen, naurettava keski-iän kriisi. Toivottavasti tulet petetyksi ja jätetyksi toisen naisen osalta. Yleensä sitä saa, mitä tilaa. Katsos kun se alkuhuuma haihtuu siitä uudestakin suhteesta ajan myötä...
[/quote]
Tyypillinen, naurettava katkeran naisen vastaus.
[/quote]
Ja paskat. Olen onnellisesti aviossa edelleenkin 20 vuoden jälkeen. Valitettavasti näitä onnettomia kohtaloita olen joutunut vierestä seuraamaan, eikä yksikään niistä ole päättynyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sä tehnyt töitä vaimosi ja sen parisuhteen eteen? Oletko pitänyt vaimosta "huolta", onko hän pitänyt susta?
Teille vissiin pääsi se kuuluisa itsestäänselvyys suhteeseen ja hait jännitystä muualta. Kerronpa, että sekin suhde laimenee myöhemmin. Sama väljähteneisyys tulee eteen siinäkin ajan kuluessa.
Jos sä haluat pitää siitä hetken huumasta kiinni, niin valitse se toinen nainen. Valitse vaimo, jos haluat rakentaa ja rakastua naiseesi uudelleen. Parisuhde oikeasti vaatii töitä, se helposti unohdetaan arjen pyörityksessä.
Been there, done that. Oltiin miehen kanssa erossa kaksi vuotta. Oltiin oltu 17 vuotta yhdessä ja laimennus alkoi myös meillä.. ei tajuttu ja touhuttiin sivussa ja päätettiin erota, kun kuviteltiin, että rakkaus oli loppunut ja kasvettu erilleen.
Arki tosiaan tuli uusiin suhteisiin vielä nopeammin, kun oli lapsirumbaa joka suuntaan ja töitä ja sitä ja tätä. Pikku hiljaa huomattiin eksän kanssa, että meillä on niin paljon vielä annettavaa toisillemme. Ei rakkaus ollut mihinkään loppunut, se vaan oli siellä säästöliekillä ja sille piti antaa virtaa. Me oltiin unohdettu me, ei otettu enää aikaa toisillemme. Nyt on säännöllinen treffi-ilta. Ihan umpirakastuneita ollaan. Meidän piti käydä tuo nolovaihe läpi, että tajuttiin kuinka paljon meillä oikeasti onkaan yhteistä ja samoja juttuja. Vaikka harrastukset ovat erilaisia, mutta intressit ovat samoja.
Lasten puolesta harmittaa, että tuo notkahdus tuli. Kumpikin oireili ja yhä nyt kolmen vuoden jölkeen epäilevät meitä. Sanovat tätä vitsillä "kokeiluksi", mutta huomaahan sen katkeruuden joka etenkin esikoiselta toisinaan paistaa läpi.
Voimia teille. Älkää tehkö hätäisiä päätöksiä, vaan ajan kanssa. Se voi viedä kuukausiakin, ellei vuosia.
Monet jotka ovat jättäneet sen nuoruutensa puolison, ovat jälkeenpäin olleet sitämieltä että se oli sittenkin se oikea. Sitten vierivätkin katkerat kyyneleet ja pitkän aikaa kun on kaikki tuhottu jonkun ihastuksen/rakastumisen tähden. Ei ole ihan vähäinen määrä miehiä jotka suomessa 50ssä sortuvat pulloon näiden valintojen tähden... Mieti pitkään, mieti todella pitkään ennenkuin päätöksesi teet.
Mies77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen parisuhdeterapiaa, vaikka olisittekin päätymässä eroon.
Huoh. Just niin miehinen tapa hoitaa homma: ensin hankitaan uusi ja sitten erotaan. Mikä hitto siinäkin on, ettei vaimoa voi edes sen verran kunnioittaa, että hoitaa eron ensin ja hankkii naisen vasta sitten.
Jätä vaimosi, hän ansaitsee miehen, jolla on selkärankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:24"]
Huoh. Just niin miehinen tapa hoitaa homma: ensin hankitaan uusi ja sitten erotaan. Mikä hitto siinäkin on, ettei vaimoa voi edes sen verran kunnioittaa, että hoitaa eron ensin ja hankkii naisen vasta sitten.
Jätä vaimosi, hän ansaitsee miehen, jolla on selkärankaa.
[/quote]
Naiset pettää ihan siinä missä miehetkin.
Mulla jokseenkin samanlainen tilanne paitsi että olen nainen ja mieheni ei tiedä mitään tuosta toisesta miehestä. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja tuon toisen miehen olen tuntenut kohta kolme vuotta.. olen yrittänyt unohtaa tuon toisen miehen ja melkein siinä kai onnistun kunnes muutama kuukausi sitten mulle tuli tunne että hän jatkaa elämäänsä ilman mua jos en mene ja ota sitä mikä mulle kuuluu. Toinen mies on sanonut rakastavansa ja haluavansa elää kanssani. Lapseni takia en vaan pysty tekemään päätöstä. Voiko oma onni olla tärkeämpää kuin se että lapsella on isä ja äiti saman katon alla. Meillä "parisuhde" on mielestäni lähinnä yhdessä asumista mutta mieheni mielestä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe avioliitossamme että voisin siinä enää rakastua. Tyytyä elämään siinä kyllä, ei tarvitsisi luopua totutusta elämän tyylistä. En rakasta vaimoani, välitän kyllä. En tahtoisi loukata.
En myöskään tiedä kuinka pystyisin olemaan erossa toisesta naisesta. Päiväkin kuulematta hänestä on joskus liikaa. Umpikujassahan tässä ollaan ja ainut kuka asian voi ratkaista olen minä. Se tässä onki helvetillinen osio.
M.46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä tapa lopettaa avioliitto on hypätä suoraan toisen kelkkaan. Tulee siinä pian arki vastaan,kun salasuhteen jännitys poistuu. Tulee äkkiä ikävä vaimoa. Lähipiirin miehet on hyviä esimerkkejä tästä.
Tismalleen samoja juttuja käyn läpi. Äsken unohdin mainita että tuo toinen mies on sinkku.. välillä olen jopa toivonut että hän kyllästyisi tähän tai löytäisi toisen naisen tai tai..
Joku ratkaisu on pakko tehdä. Kukaan osapuoli ei jaksa sitä, että tuollainen tilanne venyy. Sun on pakko jättää jompi kumpi nainen ja päättää elää toisen kanssa. Sitä, kumpi on sulle oikea, ei voi täällä tietää kukaan. Uuden naisen kanssa olette ilmeisesti kuitenkin vasta alkuhuumassa. Oliko nykyisen vaimon kanssa samanlainen alkuhuuma silloin 20 vuotta sitten vai koetko oikean rakastumisen ensi kertaa nyt? Uudenkin kumppanin kanssa voitte olla viiden vuoden päästä samanlaisessa "ei tässä mitään vikaa, mutta ei intohimoakaan" -tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:04"]
Tyypillinen, naurettava keski-iän kriisi. Toivottavasti tulet petetyksi ja jätetyksi toisen naisen osalta. Yleensä sitä saa, mitä tilaa. Katsos kun se alkuhuuma haihtuu siitä uudestakin suhteesta ajan myötä...
[/quote]
Tyypillinen, naurettava katkeran naisen vastaus.
[/quote]
Ja paskat. Olen onnellisesti aviossa edelleenkin 20 vuoden jälkeen. Valitettavasti näitä onnettomia kohtaloita olen joutunut vierestä seuraamaan, eikä yksikään niistä ole päättynyt hyvin.
[/quote]
Mutta olisivatko ne päättyneet hyvin sittenkään, vaikka parit olisivat jatkaneet yhdessä? Ehkäpä ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja niillä eväillä? Itse olen sitä mieltä, että huonoa liittoa ei kannata jatkaa. Elämästä irti se mikä siitä lähtee -periaate on parempi. Tietysti muut huomioon ottaen.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:37"]
En näe avioliitossamme että voisin siinä enää rakastua. Tyytyä elämään siinä kyllä, ei tarvitsisi luopua totutusta elämän tyylistä. En rakasta vaimoani, välitän kyllä. En tahtoisi loukata. En myöskään tiedä kuinka pystyisin olemaan erossa toisesta naisesta. Päiväkin kuulematta hänestä on joskus liikaa. Umpikujassahan tässä ollaan ja ainut kuka asian voi ratkaista olen minä. Se tässä onki helvetillinen osio. M.46
[/quote]
En nyt halua masentaa sinua, mutta miehelleni tuli 20 yhteisen vuoden jälkeen myös vastaava kriisi. Oli umpirakastunut toiseen naiseen. Lopulta menetti uuden rakkaansa, koska nainen valitsi oman perheensä.
Mies ei enää kuitenkaan pystynyt panostamaan suhteeseemme, jotta saisimme sen paikattua. Kun jätin miehen, alkoi hänen alamäki. Olin kuulemma sittenkin hänen elämänsä suuri rakkaus ja kyseessä oli hetkellinen (n. vuoden kestänyt sokeus). En pystynyt enää jatkamaan miehen kanssa, sillä omat tunteeni olivat loppuunkulutettu. Nyt mies on sitten alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, joka elää menneissä muistoissa. Yhteiset lapsemme ovat ainoa tärkeä asia, joka hänellä on enää jäljellä.
No nyt äkkiä se ero vetämään senkin sika! Vaimosi ansaitsee parempaa ja ero auttaa häntä ymmärtämään sen. Jos jatkat, petät myös itseäsi vaikka ethän sinä narsistinen paska muita ajattelekkaan.
Aika tavallinen tarina.
Ei kai siinä muuta kuin että teet päätöksen haluatko erota vai et. Ja tee se päätös riippumatta jatkosta tämän toisen naisen kanssa. Puhdistat pöydän ja sitten alat etsiä uutta suhdetta joko tämän naisen kanssa, johon olet rakastunut tai sitten yksin tai jonkun ihan muun kanssa.