Puhutko itseksesi?
Tosi paljon. :D Saatan höpötellä ihan ummet ja lammet yksinäni jostain jutusta itse edes huomaamatta sitä. En osaa tuota oikein outonakaan pitää, se on vain osa minua että tulee höpistyä kaikkea.
Päässäni sen sijaa liikaa käyn niitä pään sisäisiä keskustelujani ja niistä olisin kyllä ihan kernaasti valmis luopumaan.
Kommentit (13)
Kiroiltua tulee myös paljon itsekseni. Kaikki tekniset laitteet ovat hyviä saamaan minut ihan raivon partaalle. Joskus miettinyt että mahtaakohan tämä huuto naapuriinkin asti kuulua, mutta ei sille vaan mitään itselleen voi että silloin kun ne ärräpäät tulee kun joku juttu suututtaa, niin nehän kanssa tulee.
En, vaan Jumalan kanssa. Joskus kyllä yllättävässä tilanteessa tulee jotain tokaistua.
Puhun ja paljon. Usein myös muilla kielillä kuin suomeksi. Onneksi minulla on koira niin voin vedota siihen, että puhun sille :D
Harrastan myös joo noita pään sisäisiä keskusteluita aivan liikaa. Suunnittelen esim miten työhaastattelussa puhuisin tai miten juttelisin terapeutin kanssa. Huolinatta siitä, että minulla ei ole työhaastattelua tiedossa tai että kävisin terapiassa. Tämän tekstin perusteella syytä kyllä ilmeisesti olisi .:'D
Tuota minun päässäni liikkuu myös ihan mielettömästi. Siis noita kuviteltuja keskusteluja jonkun tietyn ihmisen kanssa. :D Mitä sanoisin sille tuohon ja tuohon kysymykseen ja käyn ihan helvetisti niitä samoja nauhoja läpi. :D
Hyvä tietää etten ole tämän asian kanssa yksin. En sentään ole sitten ihan ainut pipipää.
Mäkin puhelen jonkin verran yksin. Yksinpuhelut menee joksus sen piikkiin että juttelen lemmikeille.. Ja käyn noita keskusteluja omassa päässä. Joskus mulla käy ihan supernolosti ja kun just mietin jotain keskustelua, saatan sanoa siitä pätkän ääneen, silloin kun joku muu on läsnä :D
Puhun aika paljon kotona itsekseni, se on niin terapeuttista. Kiroilen vielä enemmän -:
Olen puhunut yksikseni jo lapsesta asti. Puhun yksikseni vain yksin ollessani, en koskaan muiden seurassa. Jäsentelen ajatuksiani, kertaan tapahtumia ja pohdiskelen asioita ääneen. Olen itseni paras kaveri ja harmoniassa omien ajatusteni kanssa. Itsekseni puhuminen on ollut osa minua jo niin pitkään, etten osaisi ikinä luopua siitä.
Olen siis ihan tavallinen, normaali parisuhteessa oleva työssäkäyvä nainen.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:46"]Olen puhunut yksikseni jo lapsesta asti. Puhun yksikseni vain yksin ollessani, en koskaan muiden seurassa. Jäsentelen ajatuksiani, kertaan tapahtumia ja pohdiskelen asioita ääneen. Olen itseni paras kaveri ja harmoniassa omien ajatusteni kanssa. Itsekseni puhuminen on ollut osa minua jo niin pitkään, etten osaisi ikinä luopua siitä.
Olen siis ihan tavallinen, normaali parisuhteessa oleva työssäkäyvä nainen.
[/quote]
Taidat olla assi.
Mun mielestä on jotenkin terapeuttista puhua itsekseen ääneen yksin ollessaan. Se on jotenkin rauhoittavaa ja sen jälkeen on ajatukset paremmin kasassa.
Tämä on kyllä mun oma harrastus josta ei muut perheessä tiedä.
Äiti on hiukan omalaatuinen ehkä..:)
Joo, puhelen itsekseni. Ja kissalle juttelen kans silloin kun muita ei ole paikalla.
Puhun vauvalle, joka on tietenkin tärkeää. Usein ihmisten ilmoilla kuitenkin tuntuu, että ulkopuoliset kokevat minun puhuvan itsekseni.
Puhun joo aika paljon. Kiroilen itekseni myös hurjan paljon.