Rehellisesti: häpeätkö vartaloasi seksissä?

Kuinkahan moni jää yksin sen takia että häpeää itseään niin paljon? Keskustelua lukiessa tuntuu että tämä ei olisi niin harvinaista, pohtii yksi häpeilevä rumilus.

Häpeän. Mieheni katsoo mieluummin netistä alastomia naisia kuin minua. Ja tiedän että olen ruma. Ei ole naisellisista isoa peppua vaan pieni ja kiinteä. Isot rinnat jotka tietenkin roikkuvat eivätkä ole kauniin terhakat. Ja koska olen lyhyt, on mittasuhteet ihan kamalat. Olen rua enkä kaunis ja sensuelli ja naisellinen.

Miksi kysymys on vain naisille?

En. Jos joku sänkyyn kanssani päätyy niin mitä sitä enää häpeämään.

Häpeän ja suorastaan vihaan kroppaani. Siinä ei ole mitään kivaa kohtaa. Olen ollut avioliitossa ja pitkässä parisuhteessa nyt myös. En anna sen kovin paljon vaikuttaa seksielämään. En sinänsä tarvitse kehuja kropastani, koska tietäisin ne valheeksi. En halua nähdä itseäni alasti, se vain itkettää ja inhottaa. Seksin ajaksi työnnän ne ajatukset pois minkä pystyn.

En häpeä olen ihana

Häpeän rintojani. Isot löllykät. Enkä koskaan harrasta seksiä ilman, että minulla on rintaliivit päällä. Yleensä vielä laitan hakasetkin kireimpään riviin.

En häpeä, mutta olen 30v sinkku ja haluan seksiä lähinnä komeiden ja hyväkroppaisten parikymppisten miesten kanssa, joten onhan sitä siinä mielessä pienet paineet pitää kroppa kuosissa (mikä on vain hyvä juttu).

Häpeän löysää alavatsaa mikä jäänyt raskauksista. Tavallaan tykkään vartalostani, mutta ajattelen että muut näkee sen rumana. Mun vartaloa ja ulkonäköä on arvosteltu paljon sekä miesten että naisten toimesta.

Häpeän. Se on asia joka on opittu vuosien saatossa. Aina vertailtu siskooni joka on todella kaunis ja naisellinen, suorastaan missin mitoissa ja ulkonäkö samaa luokkaa. Itse olen pyöreä ja todella lyhyt ja hieman epäsymmetrinen. Ja en mitenkään järin kaunis. Kun muut aina vertaavat niin sitä oppii itsekkin vertaamaan

Vierailija kirjoitti:

Häpeän. Se on asia joka on opittu vuosien saatossa. Aina vertailtu siskooni joka on todella kaunis ja naisellinen, suorastaan missin mitoissa ja ulkonäkö samaa luokkaa. Itse olen pyöreä ja todella lyhyt ja hieman epäsymmetrinen. Ja en mitenkään järin kaunis. Kun muut aina vertaavat niin sitä oppii itsekkin vertaamaan

Noo..tässä tapauksessa taitaa olla niin, että sinä.olet ruma! Toiset ovat kauniita ja toiset rumia.

Objektiivisesti katsoen kropassani on liikaa rasvaa, lievä ylipaino siis. Onneksi kilot jakautuvat naisellisrsti.Harrastan paljon liikuntaa, se auttaa hyväksymään omaa kehoa. Seksin aikana keskityn nautintoon, en kroppani virheisiin.

Minulla on ylipäätään aika kompleksinen suhtautuminen itseeni ja ulkonäkööni, ja olen elämässäni jättänyt asioita tekemättä, koska koen olevani ruma. Ihan objektiivisesti katsottuna en millään mittarilla kuulu siihen kauneimpaan väestönosaan, ja vielä nelikymppisenäkin saatan värähtää jostain inhontapaisesta nähdessäni itseni valokuvissa. Minua kiusattiin ulkonäöstäni yläasteaikoina, ja valitettavasti ne sanat ovat edelleen osa ns. sisäistä puhettani.

Vartalo - No se varmaan riippuu katsojasta. En ole koskaan ollut erityisen naisellinen, vaan ennemminkin sellainen suora pötky, tosin hoikka sellainen. Toisaalta mittasuhteet on sopusuhtaiset, olen pitkäraajainen ja hartiat ja lantio on samaa kaliiperia. Rinnat ei ole kummoisen kokoiset, mutta toisaalta nekin mätsää muihin mittoihin. Sinkkuaikoina seuraa oli kuitenkin tarjolla, enkä usko että nämä miehet minua rumana pitivät.

Seksissä en ole varsinaisesti hävennyt vartaloani komplekseistani huolimatta, ehkä siinä hetkessä kiinnittää huomionsa ennemmin sen toisen osapuolen vartaloon. Nykyinen suhde on kestänyt liki 15v ja jotenkin sitä ajattelee, että kun toinen on nähnyt minut synnyttämässä, mahataudissa, naama itkusta turvonneena jne, niin eipä kai tässä ole enää paljon menetettävää. Ja tiedän, että hänkään tuskin olisi minusta alun perin kiinnostunut, jos ei olisi silmää miellyttänyt. Samahan se on itsellänikin. Siinä olen ollut onnekas, että kaksi raskautta ovat olleet aika armollisia keholle. Ilmeisesti minulla on hyvin palautuva kudostyyppi, eikä esim raskausarpia tullut ollenkaan. Rinnat toki muuttivat muotoaan, mutta ovat vielä ihan siedettävät. Vaatekoko kasvoi yhdellä, mutta se ei kaiketi ole niin vaarallista.

Se mitä kuitenkin toivoisin, olisi arvostavampi suhtautuminen itseeni. Nyt kun katson kuvia parikymppisestä itsestäni, olin oikeasti ihan söpö ja tosi hyvässä kunnossa. Voi kun olisin tykännyt itsestäni enemmän! Myös seksiin virittäytyminen olisi helpompaa, jos itsekin kokisi itsensä aidosti viehättäväksi. Tykkään myös ajatuksesta, että seksiä voisi harrastaa peilin edessä, mutta tämän hetkisellä suhtautumisella itseeni se on valitettavasti pois suljettua.

Mies moittii välillä kännissään tissejäni eripareiksi ja pakaroiden muodot kuulemma etoo varsinkin takaapäin naijessa.

En ole alentunut siitä huolimatta sanomaan totuutta hänen pienestä ja kurttuisesta etumuksestaan.

Säälittävä tapaus. Luulee itsestään mitä lie.

38 vuotta "yhdessä".

Ukko kyttää jatkuvasti pornoa,se on tehnyt sen että ei vähempää kiinnostaa koskea koko äijään.se on muuten jännä että näillä kaljamahoilla on vara vinkua naisten ulkomuodosta, kattois peiliin. Ja kyllä aion erota.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni jää yksin sen takia että häpeää itseään niin paljon? Keskustelua lukiessa tuntuu että tämä ei olisi niin harvinaista, pohtii yksi häpeilevä rumilus.

Täällä yksi, joka on jäänyt yksin ainakin osittain sen vuoksi, että häpeän itseäni niin paljon. En voi siis tietää olisinko saanut puolisoa vaikka en häpeäisi itseäni mutta nykyään aina torpedoin itse kaikki pienetkin lähestymisyritykset aina siinä pelossa, että tarvitsisi lähentyä jonkun kanssa. Ja silti haluaisin enemmän kuin mitään löytää oman rakkaan. Eli patti-tilanteessa ollaan. Itse olen todella pullukka ja ylimuodokas. Eli kilot on kyllä ns. oikeissa paikoissa ja löytyy vyötärö ja iso peppu ja rinnat. Mutta kun tosiaan kaikki on liian isoa ja pehmeetä. 

Häpeän valitettavasti ja eniten vatsaani (olen ylipainoinen ja hyvin muodokas, mutta en kuitenkaan lihava). Tämä häiritsee itseäni etenkin ollessani miehen päällä pystyasennossa ja siksi välttelenkin asentoa. Olen puhunut miehelleni avoimesti kehohäpeästäni, johon hän on aina vastannut, ettei minulla ole mitään syytä hävetä kroppaani. On kehunut myös kauniiksi ja kiihottuu minusta, joten hänen silmissään en varmastikaan ole epämiellyttävän näköinen.

Olen hieman alle 40-vuotias ja avoliittomme on kestänyt parisen vuotta. Aiemmissa suhteissani en ole hävennyt kehoani, mutta uskon lisääntyneen häpeän johtuvan siitä, että nykyinen puolisoni on silmissäni paljon minua paremman näköinen. Ei puolisoni keho mitenkään treenattu ole ja hänelläkin on hieman ylipainoa, mutta jostain syystä koen alemmuuskompleksia hänen rinnallaan. Suhteessamme kaikki on hyvin, enkä voisi toivoa mieheltäni mitään enempää eli hänestä ei ole kyse. Olen muissakin asioissa hyvin itsekriittinen eli ongelma on täysin oman pääni sisällä.

En. Jos se toimii niin hyvin, että minä nautin, ja näyttää niin hyvältä, että toinen haluaa seksiä, niin siinä ei ole mitään vikaa.

Jos en nauttisi, niin harmittaisi, ei hävettäisi.

En häpeä, mutta mistä en tykkää on pullea pimpero. Takaapäin katsottaessa; kun olen kumartuneena alaspäin, pilluni näyttää pullealta, jotenkin liian mehevältä.

Vierailija kirjoitti:

En häpeä, mutta mistä en tykkää on pullea pimpero. Takaapäin katsottaessa; kun olen kumartuneena alaspäin, pilluni näyttää pullealta, jotenkin liian mehevältä.

Miten pillu voi näyttää liian mehevälle?