Lue keskustelun säännöt.
Miten ottaa puheeksi epätasa-arvo vauva-arjessa?
Meillä on mieheni kanssa vuoden vanha lapsi. Olen juuri lopettanut imettämisen kuukausi sitten ja vähän kerrallaan mies on hoitanut nukuttamisia nyt kun ei enää nukahda tissille. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäistä kertaa vuoteen mahdollisuus olla poissa kotoa iltaisin kun mieskin voi hoitaa nukutuksia.
Todettakoon, että mies on todella aktiivinen lapsen kanssa, auttaa arjessa ja ottaa vastuuta.
Mutta yksi mutta löytyy, eli iltatoimien rankkuus. Nukutus itsessään menee helposti, mutta mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa ihan yksin.
Olen nyt kahdesti viime kuukauden ollut illan poissa työn merkeissä, kaksi iltaa peräkkäin. Molempina kertoina mies on tehnyt palatessani hyvin selväksi, että koki illat rankkoina ja "toivoisi, ettei iltatöitä olisi". Olenko liian herkkä, kun otin tästä nokkiini, ihan siitä syystä että mies itse on koko vauvavuoden ajan käynyt kaksi iltaa viikossa salilla, jolloin olen aina hoitanut saman nukutusrumban yksin. Plus tietenkin se, että olen itse nukutuksen hoitanut joka ilta kunnes imetys päättyi. En haluaisi olla se vaimo, joka laskee vapaailtoja kristillisellä tasajaolla, mutta olen todella loukkaantunut siitä, että mies jotenkin tekee näistä "vapaailloistani" (jotka eivät edes ole vapaailtoja vaan töitä) niin ison numeron. Se saa minut tuntemaan, ettei hän arvosta sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus olla illat poissa kahdesti viikossa koko vuoden ihan vain siksi, että minä olen silloin hoitanut lasta yksin. Ja ihan mukisematta.
Eli, a) ylireagoinko? Ja b) kuinka ottaisin tunteeni puheeksi niin, että mies ymmärtää minua eikä asiasta heti synny riitaa koska "nalkutan"
Kommentit (307)
Ap on tuleva yhäri. Saa ottaa talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota miehelle että hoidatte iltatoimet vuoroviikoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun miehesi ei jaksa tuota, niin hän tekee ihan oikein tehdessään selväksi, että tarvitsee apua iltaisin. Mihin muuhun, kuin puolisonsa tukeen hänen tulisi luottaa? Keneltä muulta hän pyytäisi apua?
Joskus kuulee miesten marisevan siitä, ettei pääse mihinkään ja kyllä kaverin vaimo hoitas yksin 3 lasta vaikka koko viikonlopun tms. No minä en jaksa! Minä tarvitsen apua, vaikka joku muu ei tarvitsisi. En ole se kaverin vaimo. Tässä mitataan nyt se "myötä ja vastamäissä" sekä se, että oletko tiukassa paikassa heikomman puolisosi tukena, vaikka illanvietot jäävätkin väliin.
Eli nyt AP vaikka sinä jaksat ja olet ehkä vahvempi, niin miehesi ei jaksa ja puolisona sinun tulisi häntä kyllä tukea. Menet iltamenoihin, kun lapsi on vanhempi.
No ei todellakaan näin. Mies ei ole mikään avuton lapsi vaan iso aikuinen jolle kuuluu vanhemman velvollisuudet. Mitä noin heikko mies tekee kuntosalilla? Tai ykeensä selviytyy työelämästä?
Ja mitä kun nainenkaan ei jaksa? Jossan se naisenkin selkä katkeaa ja sitten kumpikaan ei hoida lasta?
Mikä se on se että se on vain nainen jonka pitää tukea miestå myötä ja vastamäessä mutta ei koskaan toisinpäin? Nainen kärsii synnytyksen tuskat ja on kipeä pitkään. Harva mies edes siinä kohtaa tukee ja hellii vaimoaa. Auta armias kun miehellå on vaikka naarmu sormessa. Nyt ei voi 2 vuoteen tehdä mitåän kotona.
Vain me naiset olemme aikuisia eikä miehistå ole aidoksi elåmänkumppaniksi. Heikot miehet. Kaikki on aina naisen varassa.
Minusta tuntuu, että tuota viestiäni ei nyt edes haluttu ymmärtää :(
Juurihan siinä yritin selittää, että ei nainenkaan aina jaksa ja silloin mies luopuu iltamenoistaan ja viikonloppureissuistaan. Aina löytyy kyllä joku toinen kaverin vaimo tai naapuri, joka kyllä jaksoi oikein hyvin ja syyllistetään toista jaksamaan. Mutta ei se auta, jos kyseessä olevassa perheessä nyt äiti tai isä ei vain jaksa. Silloin se toinen tukee puolisoaan.
Näin siis ainakin meidän avioliitossa. Jos minä en jaksa laittaa kaikkia lapsia nukkumaan, niin minun ei tarvitse, vaan isä jättää silloin menonsa ja on illat kotona juuri niin kauan kuin tarvitsee. Ja hän on kotona, vaikka olisi sovittu, että ensi uutena vuotena pääsisi bileisiin ja sitten tilanne onkin toinen.
Mutta maailmassa on sitten monen sorttista liittoa. Meillä molemmat tukevat toisiaan, jos tarve ilmenee. Ei siinä aleta sitten taaksepäin kelaamaan, että "johan minä autoin viime vuonna". Myös minä tuen puolisoani, jos hän ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä pieniä lapsia hoitaa esim. Simpanssilaumassa? Miksi ihmisten tulisi taistella biologiaa vastaan? Tämä ei tarkoita etteikö mies tekisi mitään, mutta pienten lasten hoitoon on vietit ja ominaisuudet annettu naiselle, ei miehelle. Miksi tätä pitäisi yrittää vääntää siten, että molemmat tekee kaikessa 50/50? Tämä on sille lapsellekin haitallista.
Voin kertoa omasta isästäni: kun minä synnyin, äiti joutui komplikaatioiden vuoksi jäämään sairaalaan kolmeksi viikoksi. Tuon ajan isäni oli päävastuussa minusta ja kaikkeen vastasyntyneen hoitoon liittyvässä.Tuossa suhteellisen lyhyessä ajassa hänelle kehittyi niin hyvät hoitorutiinit, että äidin päästyä sairaalasta vauvan hoito jakautui luontevasti molemmille ilman että siitä oli erikseen tarvetta vääntää. Sama osaava ote isälläni oli myöhemmin veljieni syntymän jälkeen. Tämä on asia jota äitini on aina arvostanut, samoin me lapset. Se kertoo hänestä muutenkin ihmisenä: isä on käytännöllinen, sanansa mittainen ja ymmärtää mikä on tärkeää. Ei ole erotellut mitkä ovat naisten ja miesten töitä vaan tekee sitä mitä on tehtävä. Jotenkin säälin niitä tyyppejä, jotka miettivät mitä muut paviaaniurokset minusta ajattelisivat jos olisin paviaani ennen kuin uskaltavat ottaa osaa omien lastensa hoitoon.
Arvostan ja terkkuja isällesi!
Vierailija kirjoitti:
Nämä nykyäidit ovat kyllä erikoisia... ensin ollaan niin paita ja peppu lapseb kanssa että varmasti alkavat vierastamaan ja saavat traumat tyyliin äidin vessakäynnistä ja sitten yhtäkkiä vedetään matto alta kun pitääkin päästä milloin ripsihuoltoon milloin bileisiin. Jos olet sen lapsen hankkinut niin hoida se myös, ihan sama mitä kaikki muut maailman ihmiset tekee. Ja jos työt tuntuu liian rankoilta niin hoitovapaalle ja lapsi kotiin. Muutenkin lapselle paras paikka. Turha tästä kaikesta isää syyttää että itse olet liian kiireinen lapselles.
On luonnollista, että äiti on kiinni vastasyntyneessä ja lapsi hänessä. Mutta ei se tarkoita sitä, että isällä ei olisi vastuuta lapsen hoidosta varsinkin kun lapsi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuroa voi tehdä valmiiksi isomman satsin jääkaappiin, josta sitten lämmittää mikrossa tarvittavan määrä ei sitä ole pakko joka ilta keittää. Jos siis se suurin ongelma miehellä että kokee puuron teon ja lapsen vahtimisen yhtäaikaa rankaksi. Voi se iltapala yli vuoden vanhalla lapsella olla myös vaikka leipä, hedelmä ja jogurttia tms. Ei voi yhden lapsen hoito niin rankkaa etteikö yksin jaksaisi pari iltaa viikossa. Mies hoitaa lasta omalla tavallaan pääasia että lapsella on hyvä olla ja saa tarvittavan turvan ja hoidon.
Voisko avuttomalle miehelle myös keittää veden valmiiksi niin mies voi vain lämmittää sen?
Maailmassa ei ole yhtään miestä joka joutuisi huolehtimaan siitä miten nainen pärjää lapsen kanssa kun mies ei ole paikalla.
Kyllä on. Jopa tunnen sellaisia.
Hoitaa vaan nyt sitä vauvaansa eikä miestään syyttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yhtä rankkoja ne illat ovat minullekin."
Jos tulee itku, kun saat tuon sanotuksi miehellesi, koska olet niin hirmuisen herkkä niin sitten vaan itket - niiden iltojen rankkuutta, joina olet yksin hoitanut lapsen iltatoimet.
Taidan olla aika vanhanaikainen, kun minusta äidillä on aivan sama oikeus käydä töissä ja omissa menoissa kuin isällä. Takana vuosikymmenien parisuhde ja lapset aikuisia.
Pelkäättekö te nuoret naiset, että mies jättää teidät ja joudutte lapsenne yksinhuoltajiksi, jos vaaditte lapsen isältä jotain? Mutta tehän olette yksihuoltajia jo nyt, jos miehelle on noin mahdotonta jo parin illan iltatoimet!
Vierailija kirjoitti:
Hoitaa vaan nyt sitä vauvaansa eikä miestään syyttele.
Et sitten lukenut aloitusta. Mies oli se, joka syytteli aloittajaa iltojensa rankkuudesta, kun ap oli ollut poissa.
Minusta on jotenkin käsittämätöntä, että ap edes ihmettelee, ylireagoiko hän ITSE miehen syyttelyihin. Parempi on kaivaa esiin sisäinen justiina ja tehdä miehelle selväksi, että kyllä hän tietää niiden iltojen rankkuuden, kun mies on ollut illan poissa.
Mutta ei, sitä pitää olla niin mahdottoman kiltti. Totuus parisuhteista on kuitenkin se, että Justiinan parisuhde on paljon kestävämpi kuin nöyrän ja alistuvan naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä kuulosta raskailta nuo iltatoimet. On se kyllä kumma, että kaksi tervettä aikuista ei saa yhtä vauvaa hoidettua... että iskä oikein uupuu, kun kahtena iltana pitänyt vauvan iltatoimet hoitaa.
Naisena en ole lasta halunnut juurikin tästä syystä, että vanhemmuus on p.....ka nakki naiselle. Miehelle aivan eri juttu. Mies voi mennä ja valittaa ja lopulta pettää ja jättää, kun vaimo oli niin paljon muuttunut vanhemmuuden myötä eikä enää huomioinut miestä. Ja sitten voikin nähdä lasta harvemmin ja uusi tyttöystävä voi taas hoitaa lasta (ja miestä). Ja sitten tämä ex-vaimo saa yleisen vihan ja halveksunnan päälleen, kun on parjattu yh.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää oppia toimimaan omalla tavallaan. Puuro ei ole pakollinen, vaipanvaihto ei edellytä mitään potatusta tuonikäiselle ja ainoa ehdoton on hampaidenpesu. Lasta ei pidä opettaa mihinkään nukuttamiseen, vuoteeseen mennään väsyneenä. Koko homma on ohi vartissa, sen jälkeen miehellä on vapaailta, jos hän niin haluaa ja jos ap ei mene ilmoittamaan, että tuo ei käy, puuroa on pakko olla.
Onhan se niinkin niin. Mutta annetaanko naisille ikinä tuollaisia ohjeita? Syötä eineksiä ja tee pelkkä välttämättömin minimi että saat itse nautiskella. Juu ei oo näkynyt. Jos se äitikin vetää tuolla isän tavalla, niin ...noh, lukekaa se ketju 70-luvulla syntyneiden lapsuuskokemuksista
Tässäkin pätee se, että kannattaa valita taistelunsa. Ei lapsi tarvitse iltapuuroa, joten miksi kiusata sillä itseään. Eikä sitä edes tarvitse korvata eineksillä, vaihtoehtoja on paljon enemmän. Hampaat pitää pestä, mutta jokailtainen kylvetys on turhaa (ap tosin kertoi, ettei sitä joka ilta olekaan). Samoin nukutusrituaalit ovat turhia, väsynyt lapsi nukkuu joka tapauksessa.
Ei tuossa mennä minimin mukaan vaan siten, että jokaisen on hyvä olla. Tai voihan tuohon toki lisätä 15 min laululoruttelun, lukemaanopettelun, kertotaulun toistamisen ja käsilläseisonnan, jos äiti niin haluaa, mutta ei se lapsi niitä tarvitse.
Suurin osa miehistä ei hoida lapsia siksi, että naiset ilmoittavat, miten tulee toimia, oli siinä sitten järkeä tai ei. Aika harvoin muuten on.
Moni syöttää iltapuuroa siksi, että pitää nälän poissa esimerkiksi jogurttia paremmin. Eli lapsi nukkuu pidempään kun ei herää nälkään.
Ja sitä super isukkiahan ei haittaa yhtään syöttää sitä helpompaa jukurttia kun äiti sitten kuitenkin iltavuoron jälkeen hoitaa mahdolliset yösyötöt. Perus. Tää pätee kaikkeen muuhunkin missä miehen annetaan tehdä omalla tavallaan, nainen hoitaa seuraukset.
Aamen. Mies tekee omalla tavallaan, nainen hoitaa seuraukset.
En ole osannut näin hyvin sanoittaa meidän ongelmaa mutta se on juuri tämä. Mies antaa lasten valvoa koska elokuva kesken, äiti herättelee yliväsyneet itkevät lapset tarhaan ja rytmin korjaaminen vie jopa yli viikon. Raskas viikko kaikille paitsi miehelle. Samoin ruoka, ei syöttänyt lapsia joten minä en muuta ehtinytkään tehdä. Mitään ei lapsille ostanut eikä osta, jaksaa *ittuilla miksen ole ostanut lapsille sitä ja tätä kun hänellä varaa 800e telkkariin ja säästää joka kk rahaa. Ö
Lasten lapasia ym hukkaa koska minä ostan uydet, heittää vaan että eikö niillä ole muutenkin niin paljon hanskoja. No ei ole.
Kun vaadit tasa-arvoa lasten hoidossa niin kai maksat oman osasi elämän kuluista etkä maksata niitä miehellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vaadit tasa-arvoa lasten hoidossa niin kai maksat oman osasi elämän kuluista etkä maksata niitä miehellä?
Ei. Niiden omien lasten hoitaminen menee puoliksi kummankin vanhemman kesken. Se on sitä vanhemmuutta, kun on lapsia halunnut. Kai nyt isä haluaa, että omiin lapsiin on lämmin ja läheinen suhde eikä isä jää ihan vieraaksi ihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vaadit tasa-arvoa lasten hoidossa niin kai maksat oman osasi elämän kuluista etkä maksata niitä miehellä?
Ei. Niiden omien lasten hoitaminen menee puoliksi kummankin vanhemman kesken. Se on sitä vanhemmuutta, kun on lapsia halunnut. Kai nyt isä haluaa, että omiin lapsiin on lämmin ja läheinen suhde eikä isä jää ihan vieraaksi ihmiseksi?
Se nyt on vain yksikertaisesti mahdotonta olla palkkatöissä tienaamassa koko perheen rahat ja samaan aikaa kotona hoitamassa lapsia että äiti pääsee näkemään ystäviään ja harrastelemaan
Luulen, että ihmisiä ärsyttää tässä se, että asiaa lähestytään tasa-arvon kautta. Se, että molemmat osallistuu lastenhoitoon, on sen lapsen ja kumppanin RAKASTAMISTA, eikä mitään tasa-arvoa. Voi olla, että mies ei oikein osaa (itsekin pitää opetella), mutta se ei ole mikään syy olla viettämättä aikaa lapsen kanssa. En itsekään aina jaksaisi olla ja leikkiä meidän 4-vuotiaan kanssa, mutta sellaista se vaan nyt on ja se on tehtävä.
Meillä kyllä on niin, että äiti tekee paljon enemmän lapsen eteen töitä, mutta minä teen sen minkä pystyn. Kaiken a ja o on se, että lapsi voi hyvin ja kummallakin on tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta voi käydä välillä tuulettamassa korvien väliä. Ja mun kummallakin meillä on sitä tarpeeksi. Ikinä en ole narissut jos kumppanilla on enemmän menoa, enkä narise.
Vierailija kirjoitti:
No todellakin olet ihan aiheesta loukkaantunut. Yhteinen lapsi ja tasa-arvoisesti pitäisi hoitaa arjen askareet silloin, kun ei tehdä töitä työnantajalle. Vähän saisi osoittaa kiitollisuuttaan vapaa-illoistaan.
Oma kokemukseni on, että varsinkin ekat kuukaudet pikkuvauvan kanssa olivat (erittäinkin) kuormittavia, kun yksin imetin vauvaa. Mies oli muuten tasa-arvoisesti mukana, minkä työltään ehti. Meillä on vauvan imettäminen ja nukuttaminen olleet eniten aikaavievää hommaa ja vaivalloisinta myös. Monta kuukautta imetykset teitysti estivät sen, etten itse voinut lähteä minnekään ainakaan iltaisin.
Sinulla on myös oikeus vapaa-iltoihin. Nyt mies koki itsekin, kuinka raskasta sinulla on ollut kaikki kuukaudet. Hänen pitäisi suoda sinullekin vapaa-iltoja tasa-arvoisesti ja osoittaa kiitollisuutta omista vapaa-illoistaan. Ihan ymmärrettävää ja odotettua, että hän on illat kokenut raskaina, mutta totuttelu auttaa. Ei se, että sinä teet kaiken.
Jännä tuo ajattelu että kyllä äidillekin kuuluu vapaa aika ja harrastukset ja samaan aikaa ne kielletään mieheltä kun miehen pitää palkkatöiden jälkeen tulle heti kotiin lasten kanssa että äiti voi lähteä vapaa ajalle ja harrastuksiin ja samaan aikaan kuitenkin vaaditaan mieheltä suurimman osan elämän maksujen maksamista
Vierailija kirjoitti:
Kun vaadit tasa-arvoa lasten hoidossa niin kai maksat oman osasi elämän kuluista etkä maksata niitä miehellä?
Juuri tämän takia tasa-arvolla ei kannata perustella mitään perheen sisäisiä työnjakoja eikä mitään muutakaan. Peruste: tasa-arvo ei tule ikinä toteutumaan, koska kukaan ei sitä oikeasti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vaadit tasa-arvoa lasten hoidossa niin kai maksat oman osasi elämän kuluista etkä maksata niitä miehellä?
Juuri tämän takia tasa-arvolla ei kannata perustella mitään perheen sisäisiä työnjakoja eikä mitään muutakaan. Peruste: tasa-arvo ei tule ikinä toteutumaan, koska kukaan ei sitä oikeasti halua.
Niinpä naiset eivät koskaa kohtele miehiä tasa-arvoisesti
No todellakin olet ihan aiheesta loukkaantunut. Yhteinen lapsi ja tasa-arvoisesti pitäisi hoitaa arjen askareet silloin, kun ei tehdä töitä työnantajalle. Vähän saisi osoittaa kiitollisuuttaan vapaa-illoistaan.
Oma kokemukseni on, että varsinkin ekat kuukaudet pikkuvauvan kanssa olivat (erittäinkin) kuormittavia, kun yksin imetin vauvaa. Mies oli muuten tasa-arvoisesti mukana, minkä työltään ehti. Meillä on vauvan imettäminen ja nukuttaminen olleet eniten aikaavievää hommaa ja vaivalloisinta myös. Monta kuukautta imetykset teitysti estivät sen, etten itse voinut lähteä minnekään ainakaan iltaisin.
Sinulla on myös oikeus vapaa-iltoihin. Nyt mies koki itsekin, kuinka raskasta sinulla on ollut kaikki kuukaudet. Hänen pitäisi suoda sinullekin vapaa-iltoja tasa-arvoisesti ja osoittaa kiitollisuutta omista vapaa-illoistaan. Ihan ymmärrettävää ja odotettua, että hän on illat kokenut raskaina, mutta totuttelu auttaa. Ei se, että sinä teet kaiken.