And just like that - en kestä!

Minusta on muuten ihanaa, että kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta juuri Charlotella on tuollainen rääväsuinen läheinen ystävä, kuin Anthony :)

Olen kuunnellut YouTubesta sarjan käsikirjoittajien podcastia, ja siitä huomaa, miten pihalla he ovat siitä, mitä sarjan fanit oikeasti haluavat.

Variety kertoo, että viimeiseen jaksoon kuvattu Big-kohtaus olisi nyt laitettu roskiin. "Reportedly" finaalijaksossa olisi tullut joku tuhkiensirottelu Pariisiin. 

Mitähän tilalle tulee! 

Jakso 6 oli paljon parempi kuin aikaisemmat! Huomaa että Cynthia Nixon ohjaajana.

Mutta missä on Aidan? Sen on pakko tulla mukaan sarjaan !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusimmassa jaksossa sivuttiin mm. kulttuurista omimista (Charlotten kansallisuusnuket, Carrien sari ja intialaisjuhlat). Lisäksi jälleen sivistettiin katsojia Chen them-pronominilla ja Charlottekin hoksasi korjata girls-termin kidsiksi.

Ihmetyttää vain, miksi näin tiedostavassa sarjassa Charlotten ja Harryn perheellä on lemmikkini ylijalostettu koirarotu? Vai onko se ok, koska kyseessä on rescue-koira? Onko siltikään hyvä, että englanninbulldoggi saa sarjassa näkyvyyttä ja kenties lisää sitä kautta rodun suosiota?

Mua ihmetytti, miten tuo sarin käyttäminen ja intialaisjuhlat oli ok, mutta sitten moni muu asia on leimattu kulttuuriseksi omimiseksi?

Seema ehdotti Carrielle saria ja tämä kysyi onko se ok. Seema sanoi, että on koska hän kutsui Carrien ja se on silloin kulttuurin arvostusta.

Eikä se lopputulos miltään sarilta näyttänyt vaan kellotyllihameelta ja napapaidalta. Että nyt pitäisi miettiä, onko kyseessä kulttuurin omiminen vai kulttuurin halventaminen. Mua ei kiinnosta mikä rätti on päällä kelläkin mutta nautin kun tiedostavat sekoavat ajatuksissaan.

Katson uuden jakson vain jotta... Ei en katso. 💩 näkemättäkin.

Siis onkohan mä ainut kuka katsoo sarjaa hyvällä fiiliksellä. Ei tule hetkeksikään sellainen olo, että alanpa katsomaan jt muuta. Tykkään kyllä ihan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut YouTubesta sarjan käsikirjoittajien podcastia, ja siitä huomaa, miten pihalla he ovat siitä, mitä sarjan fanit oikeasti haluavat.

Oon kans kuunnellut tuota virallista podcastia ja sen lisäksi paria muuta, joissa ruoditaan noita jaksoja. Tosi hauskaa ja tuo uutta näkökulmaa jaksoihin ja koko AJLT-hommaan! Tuo virallinen on tietysti ns. puolueellinen eikä siksi ihan niin yllättävä tai hauska, mutta ihan mielenkiintoinen silti.

Jakso 6 oli hyvä! Sellaista raikasta sinkkuelämätyyliä havaittavissa ensimmäistä kertaa koko sarjan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Siis onkohan mä ainut kuka katsoo sarjaa hyvällä fiiliksellä. Ei tule hetkeksikään sellainen olo, että alanpa katsomaan jt muuta. Tykkään kyllä ihan.

Et oo ainoa, mä ainakin tykkään tosi paljon, varsinkin tästä viimeisimmästä jaksosta. Odotan jo ens viikon uutta jaksoa!

Vierailija kirjoitti:

Jakso 6 oli hyvä! Sellaista raikasta sinkkuelämätyyliä havaittavissa ensimmäistä kertaa koko sarjan aikana.

Samaa mieltä. Jakso oli Cynthia Nixonin ohjaama.

Vaikeita aiheita käsitellään kevyesti niin kuin viihdesarjassa tietysti kuuluukin. Esim. Charlotten tyttären sukupuoliidenditeettiä ja nimenmuutosta Rosesta Rockiksi. 

Olisi ollut silti kiva jos sarjassa enemmän arvosteltaisiin tätä wokeismia joka on niin äärimmäisen rasittavaa. En pidä uusista hahmoista nimenomaan tästä Chestä. 

Ja mikä ihme Mirandan miestä, tai siis sitä miesnäyttelijää, vaivaa? Onko hänellä oikeasti puhevamma? Puhe on niin sössöttävää. Ei menee enää pelkän paksun jenkkiaksentin piikkiin. 

” Jestas, POC-ihminen voi olla vallan rohvessoori (Miranda)!

Iik, pieni tyttöni ei tahdokaan käyttää kukkamekkoa (Charlotte)!

AJLT esittää hahmonsa uudessa, muuttuneessa ajassa koikkelehtivina reliikkeinä, kömpelöinä kuin bambit jäällä. Katsojan on vaikea samaistua naisiin, jotka vaikuttavat siltä kuin viimeisen parinkymmenen vuoden yhteiskunnallinen kehitys olisi mennyt heiltä täysin ohi. Tapa kuvata heitä vahvistaa pahimpia naisen ikääntymiseen liitettyjä stereotypioita.

Käsikirjoittajatiimiltä on selvästi hukassa se, että monet aikamme megatrendit ovat 60- ja 70-luvun lasten eli nimenomaan nykyisten keski-ikäisten luomia.

Esimerkiksi Me Too -liike alkoi Yhdysvalloissa näyttelijä Alyssa Milanon (s. 1972) twiitistä. Lasikattoja murtaneet POC-ihmiset Michelle Obama ja Kamala Harris ovat molemmat syntyneet 1964.

Näppituntumani on, että keski-ikäiset, koulutetut naiset jos ketkä ovat erittäin tietoisia patriarkaatin vallasta, yhdenvertaisuudesta ja rodullistettujen ihmisten ongelmista.

Ei ole uskottavaa, että Charlotten, Mirandan ja Carrien kaltaiset aikaansa seuraavat ja pärjäävät kaupunkilaisnaiset järkyttyisivät alituiseen ja perin tätimäisesti muutoksista, joiden syntyyn heidän oma ikäluokkansa on alusta asti ollut vahvasti mukana vaikuttamassa.”

https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008517752.html

Aivan täysi floppi. Koko sarja on täynnä kliseitä, joissa käsitellään lähinnä vain seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolten kirjon (?) ja näihin liittyvien kysymysten ympärillä.

Eniten kuitenkin häiritsee se, että ihan kuin mitään muuta ei enää tapahtuisi sarjan henkilöiden elämässä. Mirandan hapuilu on kaikkein surkeinta katsottavaa. Joka ainoa näiden kaverusten istunto kääntyy välittömästi ko. aiheiden taivasteluun ja ihmettelyyn.

Missä on se alkuperäisen sarjan ystävysten elämän ilo ja vapaus? Rohkeus tehdä ja elää? Nyt he esiintyvät lähinnä säälittävinä, epävarmoina keski-ikäisinä ihmisraunioina, jotka pahimmillaan toimivat jopa lastensa ohjailtavina zombeina.

Vierailija kirjoitti:

Aivan täysi floppi. Koko sarja on täynnä kliseitä, joissa käsitellään lähinnä vain seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolten kirjon (?) ja näihin liittyvien kysymysten ympärillä.

Eniten kuitenkin häiritsee se, että ihan kuin mitään muuta ei enää tapahtuisi sarjan henkilöiden elämässä. Mirandan hapuilu on kaikkein surkeinta katsottavaa. Joka ainoa näiden kaverusten istunto kääntyy välittömästi ko. aiheiden taivasteluun ja ihmettelyyn.

Missä on se alkuperäisen sarjan ystävysten elämän ilo ja vapaus? Rohkeus tehdä ja elää? Nyt he esiintyvät lähinnä säälittävinä, epävarmoina keski-ikäisinä ihmisraunioina, jotka pahimmillaan toimivat jopa lastensa ohjailtavina zombeina.

No mutta sitä se ikä teettää. Coolitkin tyypit vanhenee. Ei samat asiat kuin nuorena enää tuo samaa tunnetta. Mitä edes tarkoittaa rohkeus tehdä ja elää? Tehdä mitä? Ikääntyessä useinkin kaipaa rauhaa ympärilleen, eikä sen kummempaa tekemistä vaikka olisi millainen cityhaukka ollut nuoruudessaan.

Missä te olisitte halunnut nähdä nämä naiset? Nyt antakaa palaa, vain taivas on rajana.

Kun niin paljon harmittaa, mitä naiset tekee tai mitä he nyt ovat niin kertokaa minkälaisia heidän olisi pitänyt olla?

Vierailija kirjoitti:

Missä te olisitte halunnut nähdä nämä naiset? Nyt antakaa palaa, vain taivas on rajana.

Kun niin paljon harmittaa, mitä naiset tekee tai mitä he nyt ovat niin kertokaa minkälaisia heidän olisi pitänyt olla?

Charlotta olis sopinut höseltäväksi hevosmamaksi, joka pyörii talleilla lastensa kanssa viimeisen päälle ratsastusvaatteisiin pukeutuneena ja huolehtii lasten ratsastusvalmennuksista ja ponien satulahuovista. Toki Charlotte olisi itsekin hurahtanut hevosiin ja valmentautuisi johonkin estekisojen mammasarjaan 80 cm luokkaan. Tästä olisi saanut silmänruokaa preppyvaatteilla ja hevosilla sekä upealla tallimiljööllä. Ja äidin ja lasten yhteisestä harrastuksesta - ei aina helppoa sekään.

Miranda olisi voinut olla terävä ihmisoikeusjuristi, joka olisi saanut monimutkaisen tapauksen hoitaakseen, jossa hän reflektoisi myös omia elämän koukeroitaan ja asenteitaan. Virkistävästi tässä olisi voinut olla alakynnessä vaihteeksi valkoinen huoltajuutta hakeva heteromies, jona kaiken muun ohella esim taistelisi perättömiä raiskaussyytöksiä vastaan, joita rahanahneet instapimut tehtailevat.

Carrie olisi voinut perustaa oman ison blogisivuston, ja hänellä olisi isot kaupalliset yhteistyöverkostot pyörimässä. Olisi youtubekanavaa, instagramia ja miksei vaikka jotain vintageverkkokauppaakin. Carrie möisi välillä pois vanhoja hepeniään seuraajilleen, ja tässä yhteydessä voitaisiin tuoda esiin rättien kertakäyttökulttuurin haittoja ja kierrätyksen hienoutta. Carriesta olisi saanut uskottavan tubettaja-bisnesnaisen.

Mutta ei, nyt tyypit on laitettu nahistumaan iänikuisten seksikysymysten äärelle kuin dementoituneet teinit. Mielestäni tässä olisi ollut tilaisuis osoittaa, että koko elämä ei vanhemmiten(kaan) pyöri seksin ympärillä ja luutuneita käsityksiä voi murtaa muutenkin kuin ihonväri-seksuaalinensuuntautuminen-akselilla, joka on so last season.

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi epäselväksi oliko jakson lopussa nähtävä Carrien asunto uusi koti vai sisustiko vain tämän aiemmin hankkimansa valkoisen ja modernin downtown-asunnon mieleisekseen?

Mielenkiintoista nähdä Carrie kokkailemassa keittiössä (laittoi kai lohta ja tankoparsaa), kun on niin tottunut siihen, että (kolmikymppinen) Carrie syö aina ulkona tai hakee take awayta.

Kiva nähdä Anthony Carrien sinkkukaverina (Seeman lisäksi). Seemalla on muuten ihana ääni.

Kolmikon plastiikkakirurgiakeskustelu puistossa oli vähän hassu, koska Charlotten näyttelijän naamaa on niin näkyvästi fiksailtu. Tosin ehkä Charlottenkin on, hänhän ei keskustelussa vastustanut korjailuja.

Konsultoivana plastiikkakirurgina nähtiin Gleestäkin tuttu musikaalinäyttelijä.

Selviskö mistä se Carrien asunnon piippaus johtui? Jäi vaivaamaan :D

Ei selvinnyt, mutta sillä oli paistinpannu induktiolieden päällä, meidän induktioliesi ainakin piippaa noin jos sen päällä on jotain tavaroita silloin,kun sitä ei käytä..:D

Nämä ”tytöt” vois vaikka harrastaa jotain, esim Barrea tai laitepilatesta tai vaikka cross fittiä.

Tää sarja on niin pettymys. Nyt on outoja irrallisia kohtauksia ja käsitellään pikaisesti cis-naiset, rekkalesbonaiset, miten siveydensipuli charlottekin voi nähdä seksiunia naisista, kulttuurinomimisjuttuja. Mirandastakin tehty nolo alkkis joka tosin vain kaato viinat viemäristä ja ongelma katos siinä. Kaikki oikeasti hyvä on valunut Mirandan viinojen tavoin viemäristä alas.