Tekisi taas mieli poistua maailmasta

Vaikka kaikki ei tykkää rauhoittavista lääkkeistä niin minulle on ollut todella iso apu Temesta lääkkeestä. Otan satunnaisesti yhden pillerin, kun alkaa oikein ahdistamaan ja juurikin ajatukset poistua maailmasta pyörimään päässä. Tietysti on vain hyvin hetkellinen apu aina siihen hetkeen, mutta muistan ajan, kun minulla ei ollut vielä tätä lääkettä käytössä niin en saanut millään katki sitä mustaa ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Hyvä lääke minulle. Itse asiassa varmasti välttänyt sen avulla useankin pahemman masennuksen tai jopa joutumisen sairaalahoitoon.

-Ap

-

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että meitä vaikeuksissa olevia ja väsyneitä on varmasti paljon. Kunpa voisimme jotenkin löytää toisemme. Ehkä yhdessä hyvinkin jaksaisimme paremmin päivästä toiseen. Itsestäni pahinta on se yksinäinen tunne ja yrittää yksin jaksaa. Jos jää yksin vaikeaan tilanteeseen. Silloin tulee ajatus lopettaa kaikki, kun on yksin, eikä näe mitään toivoa missään.

-Ap

Kiitos sulle tästä ketjusta, tuli siis niin hyvään väliin. Jännä miten valtava vaikutus sillä on kun kokee ettei ole murheidensa kanssa yksin. Ei pitäisi kenenkään joutua olemaan. Joskus tuntuu että ihmiset osaavat lohduttaa ja olla ihania parhaiten netin kautta kirjoittamalla. On kai niin kova yksinpärjäämisen kulttuuri meillä täällä, moni menee IRL ihan puihin kun kohtaa jonkin sortin kärsimystä. "Apua mitä mä nyt teen??" Itsekään monesti muista ettei mun tarvitse olla kenenkään elämästä vastuussa, ei mun tarvitse ratkaista niitä itse ongelmia. Riittää kun pienillä eleillä osoittaa että välittää. Myötätunto ja ymmärrys todellakin riittää. Tekevät hetkeksi sietämättömästä siedettävän. Muutama ystävällinen sana ja hetken jaksaa taas. Pahinta on kovassa kärsimyksessä just se tunne että kukaan ei ymmärrä ja olen tämän asian kanssa täysin yksin. Joskus myös todella jätetään yksin. Hirveämpää ei olekaan. Vauva-av on melkoisen toksinen palsta mutta on tässä joskus puolensa.

Voimia kaikille joilla on nyt tällä hetkellä voimat lopussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että meitä vaikeuksissa olevia ja väsyneitä on varmasti paljon. Kunpa voisimme jotenkin löytää toisemme. Ehkä yhdessä hyvinkin jaksaisimme paremmin päivästä toiseen. Itsestäni pahinta on se yksinäinen tunne ja yrittää yksin jaksaa. Jos jää yksin vaikeaan tilanteeseen. Silloin tulee ajatus lopettaa kaikki, kun on yksin, eikä näe mitään toivoa missään.

-Ap

Kiitos sulle tästä ketjusta, tuli siis niin hyvään väliin. Jännä miten valtava vaikutus sillä on kun kokee ettei ole murheidensa kanssa yksin. Ei pitäisi kenenkään joutua olemaan. Joskus tuntuu että ihmiset osaavat lohduttaa ja olla ihania parhaiten netin kautta kirjoittamalla. On kai niin kova yksinpärjäämisen kulttuuri meillä täällä, moni menee IRL ihan puihin kun kohtaa jonkin sortin kärsimystä. "Apua mitä mä nyt teen??" Itsekään monesti muista ettei mun tarvitse olla kenenkään elämästä vastuussa, ei mun tarvitse ratkaista niitä itse ongelmia. Riittää kun pienillä eleillä osoittaa että välittää. Myötätunto ja ymmärrys todellakin riittää. Tekevät hetkeksi sietämättömästä siedettävän. Muutama ystävällinen sana ja hetken jaksaa taas. Pahinta on kovassa kärsimyksessä just se tunne että kukaan ei ymmärrä ja olen tämän asian kanssa täysin yksin. Joskus myös todella jätetään yksin. Hirveämpää ei olekaan. Vauva-av on melkoisen toksinen palsta mutta on tässä joskus puolensa.

Voimia kaikille joilla on nyt tällä hetkellä voimat lopussa. 

Kiitos sinulle! Luulen, että yksinäisyys, yksinäisyyden tunne ja se, että jää oikeasti yksin vaikeuksien kanssa on pahinta. Itsestäni tuntuu, että lähes mistä vain voi selvitä jos ei jää yksin. Myötätuntoisilla ja ymmärtävillä sanoilla on merkitystä. Sinunkin sanoilla, mitä kirjoitit sain tähän hetkeen lämmintä tunnetta ja sillä on merkitys, vaikka se kestäisi vain sen hetken. On totta, että Vauva-palsta ei varsinaisesti ole mikään kovin mt-ystävällinen paikka, mutta hetkittäin täältäkin voi saada jotain juuri siihen hetkeen. Voimia sinulle myös!

-Ap

Sentähden että hän on ollut kärsinyt ja kiusattu voi hän kiusattuja auttaa.

-

Tämäkin päivä menee sinnitellessä oman pään sisäisen ahdistuksen, pelkojen ym. kanssa. Ei oikein jaksa muuta, kuin makoilla sängyllä, olla netissä, kuunnella musaa ja välillä aina syödä jotain. Jotenkin tuntuu, että elämä on ihan sekaisin, eikä saa mistään otetta. Ja tulevaisuus näyttäytyy isona kauhuna, sekä yksinäisyytenä.

-Ap

Mulla myös on kamala olo, taas ja yhä. Yrityksistä huolimatta tähän ei oo auttanut oikein mikään. Hiljattain sain sydänkohtauksenkin, Takotsubo, ihan vaan tän ahdistuneisuuden takia. Arvatkaa vaan onko kukaan hoitoalan ammattilainen kiinnostunut syistä? No ei. Sydänlääkkeet kouraan ja takas vaan työelämään. Enkä jaksa enää vaatia, vedota, anella, apua ja hoitoa. Sen jälkeen kun tulee torjutuksi ja vähätellyksi, se kokemus satuttaa niin pahasti ettei mikään muu. Osa lähipiirin ihmisistä vaikenee hämmentyneinä ja neuvottomina, osa hätääntyy mun tilanteesta, joten en paljoa ole uskaltanut puhua. Eli osa sivuuttaa ja vähättelee, osa ei kestä kuunnella, osa kärsii myötä ja menee ihan hätäännyksiin. Näin tässä yritän sitten jotenkin jatkaa elämääni kuin ei mitään, päivästä toiseen, tunnista toiseen. Toivoen että se loppu tulisi pian. En toivo kellekään tällaista. Toivon että teille kaikille koittaisi vielä paremmat ajat!

Ymmärrän sinua ap. Olen itse menettänyt myös elämänilon. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Minulla ollut paljon vaikeuksia, läheisten sairastumisia ym ym viimeisen lähes 10 vuoden aikana.

Ja nyt nämä koronarajoitukset uhkaavat tuhota elämäni lopullisesti. Viedä pois sen vähänkin hyvän jota minulla on. Ja kun maailmantilanne menee vain hullummaksi.

Jos sairastun esim syöpään, apua en hae.

Mulla taas nämä Korona-rajoitukset eivät ole pahentaneet oloa, ehkä enemmänkin helpottaneet. En aikaisemminkaan voinut, jaksanut tai tahtonut poistua kotoani oikein minnekään, en jaksa edelleenkään tavata ihmisiä, ja kasvomaskikin tuntuu mukavan suojaavalta ja peittävältä. Enkä pelkää sitä että saisin Koronan, ei se mukavaa varmastikaan olisi, mutta en pelkää kuolemaa tms. Muihin en halua Koronaa tartuttaa, siksi olen tarkka. Mutta joo, kurjaa mulla on ollut jo kauan ennen Koronaakin. Ymmärrän kyllä jos on sosiaalisempi ja aktiivisempi luonne niin sitten kuormittaa - tai jos se tauti pelottaa.