Ettei työkaverit oo kavereita
oon niin minusta vuotta vihkinyt sitä, kun en koe kuuluvani työyhteisööni ...ettei mulla oo siellä kavereita.
nyt alan ymmärtää, ettei tarvitsekaan olle. Mä voin olla muissa yhteisöissä oma itteni ja hakea harrastuksia.
töissä oon töissä. Jotenkin se helpottaa mua. Kuulun sinne töitäni tekemään, vaikken olisikaan jonkun tietyn ihmisen tai porukan kaveri.
toi yks ketju avas sitä, mitä oon miettinytkin.
jotenki kevenee olo.
en ole siellä miellyttämällä. Oon siellä tekemässä töitäni...toivottavasti ja useimmiten itselleni miellyttävästi.
mä saan siitä liksaa, että hoidan hommiani.
tää ihan ajatuksena, kun tuntuu, että moni muukin miettii tota työt ja kaverit yhtälöä.
Kommentit (7)
Juuri niin. Työpaikalla ollaan tienaamassa elantoa, tekemässä töitä, ei kaveeraamassa. Itselläni ei ole koskaan ollut työssä "kavereita", enkä sellaisia ole kaivannutkaan.
Minä olen sitä mieltä, että työkaverit ja yksityiselämä on viisainta pitää erillään, niin ei tule juorukerhoa eikä liikaa stressiä. Mies ei nuorempana tajunnut tätä, ja sen koko sosiaalinen kaverielämä pyöri työpaikan ympärillä. Lopulta sille tuli burn out. Siitä kun se on toipunut ja vaihtoi duunia, se otti saman linjan kuin minä ja nyt ei vapaa-ajalla enää puhuta työstä ja työkavereista.
Ne on vihamiehiä ja pakkotuttuja kuten sukulaisetkin. Pakko sietää jotenkin.
Minustakin on helpompaa olla töissä, kun alun alkaen ottaa sen asenteen, että suhteet työkavereihin on pohimmiltaan samanlaisia kuin suhteet asiakkaisiin, eli se ystävällisyys, toisen auttaminen, hyvän työilmapiirin luominen ja toisten kuunteleminen kuuluu siihen työhön, eikä riipu siitä millaisia ihmisiä olemme ja miten tulisimme toimeen vapaa-ajallamme.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 12:05"]
Minustakin on helpompaa olla töissä, kun alun alkaen ottaa sen asenteen, että suhteet työkavereihin on pohimmiltaan samanlaisia kuin suhteet asiakkaisiin, eli se ystävällisyys, toisen auttaminen, hyvän työilmapiirin luominen ja toisten kuunteleminen kuuluu siihen työhön, eikä riipu siitä millaisia ihmisiä olemme ja miten tulisimme toimeen vapaa-ajallamme.
[/quote]
Näin minäkin ajattelen. Että työhöni kuuluu peruskohteliaisuus ja auttavaisuus työkavereita kohtaan, koska se edistää itse työn sujumista. Mutta minulla ei tarvitse todellakaan olla mitään aitoa henkilökohtaista kaverisuhtdetta tai lämpimiä tunteita niitä ihmisiä kohtaan. Päinvastoin, aina on niin että osa henkilöistä on sellaisia joita en ehkä jopa voi sietää, mutta ammattitaitoon kuuluu käyttäytyä töissä heitäkin kohtaan asiallisesti ja ystävällisesti.
Työpaikka on työpaikka, ei kaverikerho.